Kielletyt tunteet

mahdatkaan tarkoittaa, vihan tunteita kenties?

hanne_maarit kirjoitti:

mahdatkaan tarkoittaa, vihan tunteita kenties?

ne olla vaikka (usein) miehillä sellaisia tunteita, jotka vaatisivat kyynelten "vapauttamista". Mutta mies on kasvatettu niin, että mieshän ei itke.
Vaikka hammasta purren se itku pidetään sisällä ja helpotetaan (luullaan helpotettavan) sitä pahaa oloa ottamalla "perseet olalle".

mies_vm56 kirjoitti:

ne olla vaikka (usein) miehillä sellaisia tunteita, jotka vaatisivat kyynelten "vapauttamista". Mutta mies on kasvatettu niin, että mieshän ei itke.
Vaikka hammasta purren se itku pidetään sisällä ja helpotetaan (luullaan helpotettavan) sitä pahaa oloa ottamalla "perseet olalle".

noista tunteista kerrot. Onko ne kielletyt tunteet sellaisia jotka tuottavat mielipahaa ja joita ei haluta hyväksyä vaan ne yritetään poissulkea ja ehkä elää myös siten että niitä tunteita voi välttää.

Olisivatko häpeä ja syyllisyys sellaisia tai viha ja pelko ?

hanne_maarit kirjoitti:

noista tunteista kerrot. Onko ne kielletyt tunteet sellaisia jotka tuottavat mielipahaa ja joita ei haluta hyväksyä vaan ne yritetään poissulkea ja ehkä elää myös siten että niitä tunteita voi välttää.

Olisivatko häpeä ja syyllisyys sellaisia tai viha ja pelko ?

itse olen hyvin tunteellinen ihminen enkä myöskään häpeä niitä tunteita näyttää, ainakaan omalle rakkaalleni. Voisin kuvitella, että mainitsemasi häpeä, syyllisyys, viha ja pelko voisivat usein olla tunteita, joita ei oikein uskalleta näyttää ulospäin.

Ja aloitukseesi viitaten, minun mielestäni itsensä tuntemiseen kuuluu se, että tiedostaa ja hyväksyy ne omat tuntemuksensa, eikä kiellä ja yritä kätkeä niitä.

mies_vm56 kirjoitti:

itse olen hyvin tunteellinen ihminen enkä myöskään häpeä niitä tunteita näyttää, ainakaan omalle rakkaalleni. Voisin kuvitella, että mainitsemasi häpeä, syyllisyys, viha ja pelko voisivat usein olla tunteita, joita ei oikein uskalleta näyttää ulospäin.

Ja aloitukseesi viitaten, minun mielestäni itsensä tuntemiseen kuuluu se, että tiedostaa ja hyväksyy ne omat tuntemuksensa, eikä kiellä ja yritä kätkeä niitä.

Siksikö ettei niitä itse tunnisteta tai hyväksytä vai siksikö kun ei haluta tuntea tunteita jotka mielletään negatiivisiksi ja hyödyttömiksi omalle itselle (tai muille). Eikös nuo tunteet,häpeä, syyllisyys, viha ja pelko, ole sellaisia että ne osoittavat heikkoutta ja avuttomuutta.
Eikös tuo häpeä ole ensimmäinen tunne joka raamatussakin mainitaan.

Kun itse uskallat myös nuo tunteesi ilmaista niin koetko noilla tunteilla olevan mitään positiivisiä vaikutuksia ?

Taisi mennä liian syvälliseksi :))

hanne_maarit kirjoitti:

Siksikö ettei niitä itse tunnisteta tai hyväksytä vai siksikö kun ei haluta tuntea tunteita jotka mielletään negatiivisiksi ja hyödyttömiksi omalle itselle (tai muille). Eikös nuo tunteet,häpeä, syyllisyys, viha ja pelko, ole sellaisia että ne osoittavat heikkoutta ja avuttomuutta.
Eikös tuo häpeä ole ensimmäinen tunne joka raamatussakin mainitaan.

Kun itse uskallat myös nuo tunteesi ilmaista niin koetko noilla tunteilla olevan mitään positiivisiä vaikutuksia ?

Taisi mennä liian syvälliseksi :))

tasapainoisen elämän löytäminen vaatii tasapainotaiteilua, vahvuutta ja positiivisuuttahan meiltä vain haetaan. Vaikea noita negatiivisia tunteita on tunnistaa. Ja tunnustaa itselleen heikkoutensa, pelkonsa jne. - ylipäätään vajavaisuutensa. Kuka voi esim. työpaikallaan sanoa, että uusi työtehtävä tuntuu vaikealta ja pelottaa.

En kuitenkaan usko, että tasapainoista elämää tavoittaa, jos piilossa on kovin paljon tunnistamatonta tai torjuttuja tunteita. Se on sitten taas eri asia, voiko koskaan oppia itseänsä täysin tuntemaan. Itselleni on muutamankin kerran käynyt niin, että joku suljettu ja jo kertaalleen lukittukin ovi on äkisti auennut ja sillä tavoin nostanut päivänvaloon jonkin puolen itsessäni, joka on ollut unohduksissa tai muuten käyttämättä.

hanne_maarit kirjoitti:

Siksikö ettei niitä itse tunnisteta tai hyväksytä vai siksikö kun ei haluta tuntea tunteita jotka mielletään negatiivisiksi ja hyödyttömiksi omalle itselle (tai muille). Eikös nuo tunteet,häpeä, syyllisyys, viha ja pelko, ole sellaisia että ne osoittavat heikkoutta ja avuttomuutta.
Eikös tuo häpeä ole ensimmäinen tunne joka raamatussakin mainitaan.

Kun itse uskallat myös nuo tunteesi ilmaista niin koetko noilla tunteilla olevan mitään positiivisiä vaikutuksia ?

Taisi mennä liian syvälliseksi :))

että nuo tunteet tunnistetaan mutta ei haluta tunnustaa niiden olemassaoloa koska koetaan ne heikkoudeksi.

Ainakin häpeän- ja syyllisyydentunteista näkisin positiivisena vaikutuksena sen, että niiden tuntemisen kautta voin yrittää parantaa omaa käyttäytymistäni muita kohtaan.

hanne_maarit kirjoitti:

mahdatkaan tarkoittaa, vihan tunteita kenties?

Laiminlyödyt, vaille rakkautta jääneet lapset kantavat ikuisesti mukanaan pettymyksen, surun ja häpeän tunteita, joita ei voi koskaan itse tunnistaa ja jotka purkautuvat usein hillitsemättömänä vihana ja raivona tai toisaalta itsetuhoisuutena.

Loistava.polku kirjoitti:

Laiminlyödyt, vaille rakkautta jääneet lapset kantavat ikuisesti mukanaan pettymyksen, surun ja häpeän tunteita, joita ei voi koskaan itse tunnistaa ja jotka purkautuvat usein hillitsemättömänä vihana ja raivona tai toisaalta itsetuhoisuutena.

sitä kantaa kuin ikuista syyllisyyttä mukanaan...

Ei siinä pentulaumassa mitään yksilökohtaista rakkautta saanut, leipää oli jotensakin, mutta muuten minua ei kai ollut..

Olin nuorena hirmuisen herkkä punastumaan, ja sitten luin jostain että se on alitajuista häpeää,- oli kai se ujouttakin.

Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo..

Pirre* kirjoitti:

sitä kantaa kuin ikuista syyllisyyttä mukanaan...

Ei siinä pentulaumassa mitään yksilökohtaista rakkautta saanut, leipää oli jotensakin, mutta muuten minua ei kai ollut..

Olin nuorena hirmuisen herkkä punastumaan, ja sitten luin jostain että se on alitajuista häpeää,- oli kai se ujouttakin.

Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo..

kymmenen kakaraa,siinä kuulkaa oli rakkauvella hakemista ,että kaikille jonku verran riitti.Siltipä oomma vain kehannu maalimalla mennä retostella ,mieki ujo poika naama nojella lähteny tekkeen rahhaa.Nyt jo kehtaapi pesasta naamanki välillä.

Poromies kirjoitti:

kymmenen kakaraa,siinä kuulkaa oli rakkauvella hakemista ,että kaikille jonku verran riitti.Siltipä oomma vain kehannu maalimalla mennä retostella ,mieki ujo poika naama nojella lähteny tekkeen rahhaa.Nyt jo kehtaapi pesasta naamanki välillä.

niin sitä vaan porskutellaan täällä kun paremmattii :))

Tarkotan ed.kom.ihteeni....

jk. Eikä olla "köyhhii", eikä kippeitä..paitsi tuo pikkuvarvas..


Hyvää isänpäivää poromiehellekin...:)

Pirre* kirjoitti:

sitä kantaa kuin ikuista syyllisyyttä mukanaan...

Ei siinä pentulaumassa mitään yksilökohtaista rakkautta saanut, leipää oli jotensakin, mutta muuten minua ei kai ollut..

Olin nuorena hirmuisen herkkä punastumaan, ja sitten luin jostain että se on alitajuista häpeää,- oli kai se ujouttakin.

Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo..

samankaltaisia kokemuksia mutta en koe niitä häpeän vaan syyllisyyden tunteiksi. Siksi syyllisyyden koska ne tunteet liittyvät johonkin ulkoiseen kokemukseen kun teki jotain sellaista joka ei ollut luvallista tai ei osannut tehdä jotain asiaa kuten odotettiin.

"Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo.." sanoi Pirre. Eikös tuo viittaa vähän siihen että toiset oli asettanut niitä odotuksia ja toiveita eikä pystynyt niihin odotuksiin vastaamaan.

Häpeää olen tuntenut silloin kun olen toiminut vastoin oman minäni odotuksia. Toisaalta hyvä tunne tuo häpeä koska se voi estää tekemästä tiettyjä asioita, silloinhan se suojaa " omaa minää" ja auttaa säilyttämään itsekunnioituksen.

Tässä vois olla sellainen toiminto että voisi vastata samalla kertaa useampaan viestiin. tässä ketjussa on paljolti samaa asiaa ja tässä viestissä vastausta Poromiehelle, Loist polulle ja Pirrelle ja oliko siinä vielä joku muukin :))

mies_vm56 kirjoitti:

että nuo tunteet tunnistetaan mutta ei haluta tunnustaa niiden olemassaoloa koska koetaan ne heikkoudeksi.

Ainakin häpeän- ja syyllisyydentunteista näkisin positiivisena vaikutuksena sen, että niiden tuntemisen kautta voin yrittää parantaa omaa käyttäytymistäni muita kohtaan.

alempana ketjussa mainitsinkin tuosta häpeästä jo jotain omakohtaistakin:))

Onhan se ihmiselle hyväksi tuntea häpeää silloinhan sitä voi etukäteen kuvitella tekemiensä tekojen seuraukset ja jättää tekemättä sellaiset asiat jotka aiheuttavat itsekunnioituksen menetyksen tai loukkaavat toisen ihmisen oikeutta säilyttää oma kunniansa.

Mutta tuo syyllisyydentuntohan edellyttää sitä että on syyllinen johonkin asiaan tai tekoon.
Tai onhan syyllisyyden tunteessa sama tulevaisuuteen suuntautunut näkemys kuin tuossa häpeän tunteessa.

( kamalan pitkiä vastauksia, pitäis vissiin opetella sanomaan se ydinasia:))

hanne_maarit kirjoitti:

samankaltaisia kokemuksia mutta en koe niitä häpeän vaan syyllisyyden tunteiksi. Siksi syyllisyyden koska ne tunteet liittyvät johonkin ulkoiseen kokemukseen kun teki jotain sellaista joka ei ollut luvallista tai ei osannut tehdä jotain asiaa kuten odotettiin.

"Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo.." sanoi Pirre. Eikös tuo viittaa vähän siihen että toiset oli asettanut niitä odotuksia ja toiveita eikä pystynyt niihin odotuksiin vastaamaan.

Häpeää olen tuntenut silloin kun olen toiminut vastoin oman minäni odotuksia. Toisaalta hyvä tunne tuo häpeä koska se voi estää tekemästä tiettyjä asioita, silloinhan se suojaa " omaa minää" ja auttaa säilyttämään itsekunnioituksen.

Tässä vois olla sellainen toiminto että voisi vastata samalla kertaa useampaan viestiin. tässä ketjussa on paljolti samaa asiaa ja tässä viestissä vastausta Poromiehelle, Loist polulle ja Pirrelle ja oliko siinä vielä joku muukin :))

tehnytkään omasta mielestään väärää...vain häpeää siitä ettei ole k o k e n u t tulleensa- ja olleensa vanhempien odotusten mukainen.

Vanhempien tulisi antaa lapsen kokea, että hän on hyväksytty ja rakas sellaisenaan...

Mutta vanhempiaan ei kukaan pysty valitsemaan, ja mistäpä sitä heilläkään eväitä orvoiksi jääneillä...enkä kanna vanhemmilleni missään tapauksessa mistään kaunaa, ymmärrän heitä hyvin ja olen kiitollinen elämästäni..

Pirre* kirjoitti:

niin sitä vaan porskutellaan täällä kun paremmattii :))

Tarkotan ed.kom.ihteeni....

jk. Eikä olla "köyhhii", eikä kippeitä..paitsi tuo pikkuvarvas..


Hyvää isänpäivää poromiehellekin...:)

vaikka en tunnusta että oisin kellekhän naisille lapsia pannu alulle.;)))

hanne_maarit kirjoitti:

samankaltaisia kokemuksia mutta en koe niitä häpeän vaan syyllisyyden tunteiksi. Siksi syyllisyyden koska ne tunteet liittyvät johonkin ulkoiseen kokemukseen kun teki jotain sellaista joka ei ollut luvallista tai ei osannut tehdä jotain asiaa kuten odotettiin.

"Sitä kun ei ollu mittää, mutta ei se ennää haittoo.." sanoi Pirre. Eikös tuo viittaa vähän siihen että toiset oli asettanut niitä odotuksia ja toiveita eikä pystynyt niihin odotuksiin vastaamaan.

Häpeää olen tuntenut silloin kun olen toiminut vastoin oman minäni odotuksia. Toisaalta hyvä tunne tuo häpeä koska se voi estää tekemästä tiettyjä asioita, silloinhan se suojaa " omaa minää" ja auttaa säilyttämään itsekunnioituksen.

Tässä vois olla sellainen toiminto että voisi vastata samalla kertaa useampaan viestiin. tässä ketjussa on paljolti samaa asiaa ja tässä viestissä vastausta Poromiehelle, Loist polulle ja Pirrelle ja oliko siinä vielä joku muukin :))

...psykologin kirjoituksen aiheesta "häpeä" - siitä kuinka se syntyy pikkulapsen mielessä ja muotoutuu ehkä joskus vaikeiksi (mutta aiheettomiksi) syyllisyyden tunteiksi.

Sen voi havaita jo pienessä vauvassa, joka ei ole saanut tarpeeksi rakkautta ja hellyyttä: Perimmäinen tunne on syvä häpeä siitä, että ei ole rakastamisen arvoinen.

Tämä on minusta jotenkin sydäntäsärkevää. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuntemaan näin.

Poromies kirjoitti:

vaikka en tunnusta että oisin kellekhän naisille lapsia pannu alulle.;)))

sattu ns. lapsus...voivoi...pitäskö tässä laastari laittaa suusa etteen..:/

Mutta olihan se isien päivä kummiskin...joko ne elot on karsinassa..tai siis kasattu..merkitty..mitä se nyt liekkää..?

Poromies kirjoitti:

vaikka en tunnusta että oisin kellekhän naisille lapsia pannu alulle.;)))

paliskunnan alueella poromies asustelee.Tuota murretta on niin kiva lueskella,tulleepi lapsuus mielhen

" kielletyt tunteet sisälläin sinuun ne liittyy ystäväin" jne. Ei siinä niitä tunteita sen erikoisemmin eritelty että mitä ne olivat.

Kyllähän niitä kiellettyjä tunteita on melkein jokaisella,eri asia sitten johtavatko ne kiellettyihin tekoihin?

"väittämäsi"? Elän ihan oikeaa elämää, siihen kuuluu käsikosketeltavasti, eli voimakkaasti kielletyt tunteet, tunteet, jotka on muttei voi käyttää eikä näyttää. Ihan oikeaa elämää...

sinne lyriikkaan sitten saadaan ellei eletystä elämästä ?

farfar-nick kirjoitti:

Kyllähän niitä kiellettyjä tunteita on melkein jokaisella,eri asia sitten johtavatko ne kiellettyihin tekoihin?

asia sinänsä. Onhan se aivan eri asia himoita naapurin rouvaa ajatuksissaan kuin ryhtyä tositoimiin himojensa tyydyttämiseksi ;))

jota ilmenee joka päivä useissa erilaisissa yhteyksissä joissa on koolla ihmisiä, kateudesta ja kaunausuudesta. Katsotaan maailmaa varautuneesti ja epäluuloisesti. Suhtaudutaan kanssaihmisiin väheksyvästi ja epäluuloisesti. Jos jollakin / joillakin sattuu olemaan hauskaa niin pitää keksimällä keksiä jotain sellaista että tuotetaan pahaamieltä ja pilataan se pienikin ilo.

Niin, terveälyinen tietää mutta mikä sen älyn sitten määrää milloinse on terve milloin sairas?

niiden näyttäminen on eri asia. Itse olen lähiaikoina kokenut rakkaiden ihmisten poismenon, ensin mieheni ja sitten äitini.
Parhaan ja ihanimman henkisen tuen sain entiseltä nuoruudenaikaiselta poikaystävältäni, emme ole tavanneet yli 10 vuoteen. En ole koskaan pettänyt miestäni, vaikka olisi ollut mahdollisuuksia.
Hän sanoi seuranneensa elämääni ja ajatelleensa minua usein.
Samoin minä olen häntä usein ajatellut, vaikka en ole kenellekään kertonut, ikinä.

lukee, HUUMORINTAJUINEN? Elämä on myös huumoria ja kiellettyjä tunteita, ei se tarkoita järjettömyyttä, sillä voin itseni luokitellla järki-ihmiseksi ja siitäkin huolimatta, elän elämääni kielletyn tunteen vallassa.

on tunteita, mutta kirjoitti:

niiden näyttäminen on eri asia. Itse olen lähiaikoina kokenut rakkaiden ihmisten poismenon, ensin mieheni ja sitten äitini.
Parhaan ja ihanimman henkisen tuen sain entiseltä nuoruudenaikaiselta poikaystävältäni, emme ole tavanneet yli 10 vuoteen. En ole koskaan pettänyt miestäni, vaikka olisi ollut mahdollisuuksia.
Hän sanoi seuranneensa elämääni ja ajatelleensa minua usein.
Samoin minä olen häntä usein ajatellut, vaikka en ole kenellekään kertonut, ikinä.

jos olet ajatellut jotain vanhaa ystävääsi ? Minusta hyvä ettei unohda vanhoja kavereitaan

kiellettyjä tunteita kirjoitti:

jos olet ajatellut jotain vanhaa ystävääsi ? Minusta hyvä ettei unohda vanhoja kavereitaan

pysty tai voi kieltää.
Ajattelen usein millaista elämäni olisi ollut tämän entisen kanssa. Sille tunteelle en ole voinut mitään, se on aina ollut olemassa voimakkaasti, tahtomattani.
Elin varmaan jonkinlaista kaksoiselämää silloin mieheni eläessä.

Hän on paljon enemmän kuin kaveri, en silti ole vielä valmis tapaamiseen, jota hän ehdotti. Aika näyttää, kunhan sen aika on.

Juuri noin minäkin olen ajatellut - ja kokenut. Siksi arvostan nykyistä kasvatusta, koska siinä pyritään ottamaan lapsi huomioon kokonaisuutena - toisin kuin meidän lapsuudessamme.

ei ole mitään lisättävää. n.54v.