rakkauden määrän sijareilla!
Raha ratkaisee!
Uskovainen.
10768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
uskoo sitä enempi kolehtia eikö se niin ole vai olenko senkin ymmärtänyt väärin. Mä en usko ollenkaan.
Niinhän sinä luulet - mutta niin se ei ole.
Rahalla ei saa rakkautta - ehkä rakkauden tekoja.
Rahalla ei saa rakkautta - mutta rakkauden tekoja. Niinhän sinä kirjoitat. Juuri niitä rakkauden tekoja olet itsellesi haalinut ja saat niistä riihikuivaa niin, että tuskin paskalle taivut??
Summat ovat jotain 15 000 E/kk per. muksu auto kakkosauto ja kesämökki. Ja lomamatkat, jeah!
Tiedät itsekin että korvaukset ovat murto-osa tuosta minkä sanoit. Palkkio (eihän se ole edes palkka kun ei olla työsuhteessa) ja kulukorvaus ovat yhteensä n. 700 euroa per lapsi ellei ole jotain erityistä, lapsesta johtuvaa syytä sen korottamiseen. Tälläisia syitä on mm. äidin raskauden aikaisen runsaan alkoholinkäytön aikaansaamat vauriot. Siinä onkin asia jota en ole milloinkaan jaksanut ymmärtää. Eikö siitä raskaudesta ja ajatuksesta omasta tulevasta lapsesta saa tarpeeksi voimia jättääkseen alkoholinkäytön? Huumeista nyt puhumattakaan.
Joten eipä tuossa kummoisille tuntipalkoille päästä, kun ruvetaan kuukauden päiviä ja vuorokauden tunteja ynnäilemään. Vaan sitä se halu saada perheeseen lisää lapsia teettää. Siitäkin huolimatta, että tiedän monen (kenties ihan ystäväpiirissämmekin..?) meidän selän takana puhuvan, etteivät ymmärrä miksi hyysäämme vieraita kakaroita. Emme me pidä heitä "vieraina", pilalle taidamme paapoa ;) Onneksi meille on sattunut myös erittäin yhteiskykyiset biovanhemmat, siitä kiitos puolestaan heille.
Voi mikä valhe tuo olikaan.
Hoitopalkkio kulukorvaus hieman alle 800 euroa/lapsi/kk. Tällä summalla kaksi aikuista kotona elämässä lasten kanssa perhe-elämää 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 vuorokautta viikossa.Pikkasen on kyllä tehtävä etätöitä että pärjätään.
Lomamatkalla olen käynyt viimeksi kaikkien lasten kanssa Lapissa kolme kesää sitten, yksin tai pienemmällä porukalla en yli kymmeneen vuoteen missään.
Autona on vuoden 1997 pikkubussi että mahdutaan aina reisuun koko porukka.
Mökki kyllä on, 35 neliön saunamökki josta lapsetkin nauttivat melkoisesti.
Ja paskalle taivun edelleen ihan hyvin.
Tällaista on olla sijaisisä. Mutta en kyllä vaihtaisi hevillä hommaani.
ettei tuollaisilla summilla asuta isossa omakotitalossa. Omisteta noin "tuoresta" autoa ja kesämökkiä?
Olla vielä kahen aikusen voimin kotona päivät. Älä kuule selitä.. Anna hevosen selittää, sillon isompi turpa.
Meikäläinen käy töissä ja muijalla on lapsilisä ja joku hoitotuki.
Lainoja lyhennetään jos pystytään. Yleensä ei, pelkät korot ja lopulla voita leivän päälle.
Kyllä teikäläiset... loppupaha sanat. Nii ottaa päähän.
että meillä on niin hyvät tulot, että ihan käteisellä vaan ostelemme isompia autoja ja laajennamme taloa. Kyllä sitä ollaan ihan saman laisessa velkavankeudessa, kuin kaikki muutkin tavalliset palkansaajat. Jos ei meilläkään olisi näitä sijaislapsia, olisimme mieheni kanssa kahden, kun omat jo lentäneet pesästä, niin emme tosiaankaan tarvitsisi näin isoa taloa. Laajensimme, koska ajattelimme, että lapsista olisi mukavampaa, jos heillä olisi kaikilla omat huoneet. Kyllä muuten eivät luopuisi omista huoneistaan mistään hinnasta.
saa palkkatöistä huomattavasti enemmän ;) Mitäs yhdestä lapsesta saa, palkkiota ja kulukorvausta yhteensä jonkun 700 e miinus verot?
Itse aion ottaa ensi viikolla yhteyttä meidän soskuihin, tai sitten tuohon lähikaupunkiin... ja tarjoutua ensin tukiperheeksi. Hiukan jännittää hyväksytäänkö meitä, kun olen itse ollut jonkun aikaa työttömänä. Ettei mene koko tapaaminen siihen että saa jonkun leiman otsaan siksi ettei ole löytänyt työpaikkaa muuton jälkeen :( Jos meidät tukiperheeksi hyväksytään niin toivon mukaan sitten sijaisperheeksikin ajan mittaan.
Meidän taustamme on lapsettomuuslähtöinen. Viitisen vuotta on muksua toivottu, mutta turhaan. Hoitoihin menemisestä on kotona keskusteltu, mies kai edelleen toivoo että suostuisin, mutta kun minulla on ikää kohta 40 ja tiedän ettei klinikoillakaan ihmeitä tehdä, en oikein näe mieltä siihen rumbaan joka todennäköisesti päättyy kuitenkin lähtöpisteeseen. On vain tullut surua ja kyyneleitä, joita tällä hetkellä en lapsettomuudesta koe. Olen ammattini puolesta lapsityössä mukana, joten ihan konkreettisesta lastenhoidostakin on työkokemusta. Mieheni kiteytti mielestäni hienosti tämän kaiken sanomalla, että ei sillä niin väliä mistä ne lapset tänne tulisivat, pääasia että täällä lapsia olisi. Tuon hän verkkaisesti lausahti päätökseksi "esitelmälleni" siitä onko hän tullut ajatelleeksi mihin olemme päätämme pistämässä; yöllisiä puhelinsoittoja kiukkuiselta biovanhemmalta, haukkuja ja kosto elää -puheita tapaamisissa. Niin paljon kauhukuvia on kuitenkin maalailtu ja tämä palsta jolta niitä varmimmin löytää. Tänne en ehkä uskalla miestäni ohjata asiaan perehtymään, josko ennemmin tuonne Verkkoklinikalle.
Unohdin äskeiseen viestiini tosiaan lisätä, että sekä kulukorvauksesta että palkkiosta maksetaan vielä verot. Mekin aloitimme tukiperheenä vuosia sitten ja meillä on edelleenkin kaksi tukilasta näiden kahden sijoitetun lisäksi, omia ei meillekään saatu... hoidot tosin käytiin läpi, vuoden verran tuhrattiin niihin aikaan ennen kuin mies päätti löydä niille stopin ja ehdottaa joko adoptiota tai sijaisvanhemmuutta. En usko että työttömyytesi haittaa, pääasia millaisen kuvan sosiaalit teistä saavat perheenä. Ainakaan sinun ei tarvitse järjestellä vuorotteluvapaata tms. sitten kun teille sijoitettavia tulee, joten sehän on pos. puoli.
Älä ole niin huolissasi siitä, että tällä palstalla biojen kirjoitukset ovat enimmäkseen ärhenteleviä. täällä kirjoittavat ne biot, jotka eivät ole milloinkaan hyväksyneet huostaanottoa eivätkä osaa katsoa peiliin. Hyvä osa bioista tulee kuitenkin toimeen sijareitten kanssa, ketkä muodollisesti (riittäähän sekin), ketkä aidosti. Tutuillamme on sijoituksessa heti synnäriltä tullut tyttö jonka bioäidillä ollut mielenterveysongelmia jo paljon ennen raskautta ja he tulevat hyvin juttuun. Bio suhtautuu asiaan niin, että tuttumme hoitavat hänen lastaan kunnes hän kykenee siihen, eikä suhtaudu millään muotoa vihamielisesti sijaisperheeseen. Meilläkään ei ole biojen kanssa ollut mitään ongelmia. Tsemppiä teille!
Hei Lorelei
Onne yritykseesi. Yritä hakeutua mahdollisimman pian PRIDE-valmennukseen, joka on sijais- ja adoptiovanhemmille tarkoitettu valmennus. Yhä useampi kunta vaatiisijaisvanhemmilta nykyään tuon valmennuksen. Lisätietoja PRIDE-valmennuksesta löytyy mm. sivuilta: www.sijaisvanhemmaksi.fi ja www.pesapuu.fi
Olen jostain kirjoituksestasi tajunnut, että asut Tampereen lähellä. Tampere-talossahan on 15.-16.11. valtakunnalliset sijaishuollon päivät, tule käymään ja jutellaan lisää. Kerron mielelläni kymmenen vuoden kokemuksistani.
Kirjoittele mulle sähköpostia niin keskustellaan enemmän. Osoite on: [email protected]