Vielä vuosi sitten kiroilin elämääni kun se oli menossa kuin vessanpytystä alas. Vuosi sitten olin vielä räntäsateessa rakentelmassa roskakatosta lähiöön.
Tänään:
Käytiin työreissussa yhden teollisuusneuvoksen yrityksessä sopimassa projektista minkä tämä yritys oli tilannut meiltä. Yritykseltä johonka pääsin töihin tänä vuonna. Olen siis ihan harrastelija koodari (harrastanut jo 16 vuotta) Tokihan olen käynnyt yhtä AMK:ta puoleen väliin, mutta se jäi kesken henkilökohtaisista syistä ja epäuskosta it-alaan kuplan puhjettua.
Ei saamarin niitä kokoustiloja, kokoustilat oli jotain älytöntä, nahkasohvat ja kaikki suihkulähteineen.
Siellä sitä tuli kuljettua tehtaassa visitor laput rinnassa kuin mikäkin kiho, tunne oli ihan epätodellinen, kun vertaa tilannettani vielä vuoden takaiseen tilanteeseen. Saamarin ruokasalissa kun näin haalariäijiä syömässä tunne oli tosiaan, että olenkohan mä hitto vie nyt vähän väärässä pöydässä :D
Näin se elämä viskelee!?!? Joskus ylös ja joskus alas.
Tänään:
Käytiin työreissussa yhden teollisuusneuvoksen yrityksessä sopimassa projektista minkä tämä yritys oli tilannut meiltä. Yritykseltä johonka pääsin töihin tänä vuonna. Olen siis ihan harrastelija koodari (harrastanut jo 16 vuotta) Tokihan olen käynnyt yhtä AMK:ta puoleen väliin, mutta se jäi kesken henkilökohtaisista syistä ja epäuskosta it-alaan kuplan puhjettua.
Ei saamarin niitä kokoustiloja, kokoustilat oli jotain älytöntä, nahkasohvat ja kaikki suihkulähteineen.
Siellä sitä tuli kuljettua tehtaassa visitor laput rinnassa kuin mikäkin kiho, tunne oli ihan epätodellinen, kun vertaa tilannettani vielä vuoden takaiseen tilanteeseen. Saamarin ruokasalissa kun näin haalariäijiä syömässä tunne oli tosiaan, että olenkohan mä hitto vie nyt vähän väärässä pöydässä :D
Näin se elämä viskelee!?!? Joskus ylös ja joskus alas.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen harrastanut ohjelmointia ja tehnyt sitä työksenikin. Ja olihan se siistiä puuhaa. Ei tarvinnut käsiä pestä päivän päätteeksi, mutta työasiat "mielenkiintoisineen" ongelmineen häiritsi vapaa-aikaakin. No nyt haalarimiehenä joutuu pesemään kätensä, mutta eipähän rassaa työasiat mieltä vapaa-aikana käytännössä ollenkaan. Tosin itse teen noita halarihommia myös tehtaassa jossa ei tarvitse tehdä töitä räntäsateessa eikä sään armoilla. Vaan mukavan tasalämpöisessä tehdashallissa. Työtkin on loppujen lopuksi hyvin siistejä. Välillä tosin kädet voi sotkeentua kun automaatiolla ohjattuun koneeseen tulee toimintahäiriö ja joutuu käsin sen sieltä setviin pois.
Mutta täytyy myöstää että teen kyllä edelleenkin ohjelmointia silloin tällöin ja saan siittä rahaakin, mutta se on lähinnä jo pelkästään taitojen ylläpidon ja harrastuksen vuoksi. Sillä harrastuksesta aikoinaan ohjelmointi työkin alkoi :)
Hienoa, että elämä heittelee eri suuntiin ja toisinaan myös positiivisesti. Itse työskentelin aiemmin IT-alalla, mutta päädyin lopulta yrittäjäksi aivan toiselle alalle. Nyt on kädet rasvassa joka päivä ja paita kastuu toisinaan hiestä. Samanlaista IT-alan henkistä stressiä ei enää ole ollut ja ongelmatkin on paljon yksiselitteisempiä ja mekaanisempia.
Harmikseni oma liiketoiminta ei ole ollut kuitenkaan niin kannattavaa kuin olin laskenut (ja toivonut) ja nyt olenkin herätellyt henkiin ajatusta IT-alalle paluusta, mutta jostakin kumman syystä jo pelkkä ajatus saa itseni pahoinvoivaksi. Tarjolla olisi kuitenkin parempi varma palkka, lomat, siisti sisätyö yms. mutta...
Voiko onnen saavuttaa muuten kuitenkin rahan kautta? Oma materialistinen luonne ei vain tahtoisi antaa periksi, kun sitä ajattelee, että yhteiskunta mittaa ihmistä saavutetun materian ja ulkoisen hyvinvoinnin mukaan. Pitäisi vain oppia ajattelemaan omaa itseään ja vielä edessä olevaa elettävää elämää.
Onnea kuitenkin hyvästä muutoksesta omassa elämässäsi "harrastelija.."