Kuin sokeana tunnustelen sinua,
täydentäen kuvaa jonka näin kun olin näkevä.
Etsin tuttua ja uutta,
makuja,
tuoksuja,
tunteita.
Olen tutkimusmatkalla sinussa.
tahdon valloittaa ja löytää.
Pysähtyessäni hetkeksi lepäämään
hymyilen huuliasi vasten suudellessa.
Onko tämä jo maailman ääri,
napa vaiko piiri?
EI! Älä kerro!
Älä vielä.
En tahdo tämän vielä päättyvän.
täydentäen kuvaa jonka näin kun olin näkevä.
Etsin tuttua ja uutta,
makuja,
tuoksuja,
tunteita.
Olen tutkimusmatkalla sinussa.
tahdon valloittaa ja löytää.
Pysähtyessäni hetkeksi lepäämään
hymyilen huuliasi vasten suudellessa.
Onko tämä jo maailman ääri,
napa vaiko piiri?
EI! Älä kerro!
Älä vielä.
En tahdo tämän vielä päättyvän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
runoasikaan, oletko niin sokea?
Tuo ajatus runossasi, kuinka " sokeana
tunnustelen sinua " ja jatko, joka ajatukseen
istuu, viehätti minua.
Ja, toisaalta - eiköhän se rakkaus ole sitä tut-
kimusmatkailua aina, se vain, että osaa sen ru-
noksi muotoilla, onkin toinen juttu.
Sinä nyt sen ainakin osasit hyvin.
Hymyilytti tuo viimeinen säe, joka sopi kyllä
mielettömän hyvin runon pääajatukseen olla so-
keana rakkaudessaan.
Jees, pidin paljon tästä.
Lepposaa viikonvaihdetta vaan, sinne jonnekkin.
ja kiitos Rellu :) Hyvää illan jatkoa..