Elikä
Olen Äiti kahdelle lapselle ja minusta tuntuu siltä että olen ainoa joka haluaisi olla parempi äiti! Syylistän itseäni näistä virheistäni. En todellakaan kaipaa haukkumista!!! Eli älkää tehkö sitä, pyydän!
Mitkä ovat huonoja puoliasi äitinä olemisessa?
Tässä minun.
-suutun liian helpolla
-olen alkanut tekemään valmisruokaa lapsilleni
-huudan ja raivoan liian helpolla
-en leiki lasteni kanssa
-kun annan lapselleni esim. kotiarestia, niin perun sen aika useasti.
-uhkailen
Taidan olla aika karmee äiti, mutta onneksi on muitakin puolia.
Olen Äiti kahdelle lapselle ja minusta tuntuu siltä että olen ainoa joka haluaisi olla parempi äiti! Syylistän itseäni näistä virheistäni. En todellakaan kaipaa haukkumista!!! Eli älkää tehkö sitä, pyydän!
Mitkä ovat huonoja puoliasi äitinä olemisessa?
Tässä minun.
-suutun liian helpolla
-olen alkanut tekemään valmisruokaa lapsilleni
-huudan ja raivoan liian helpolla
-en leiki lasteni kanssa
-kun annan lapselleni esim. kotiarestia, niin perun sen aika useasti.
-uhkailen
Taidan olla aika karmee äiti, mutta onneksi on muitakin puolia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Me äiditkin olemme inhimillisiä olentoja. Ei kannata itseään syyllistää. 2 lapsen äidin elämä on kuitenkin aika rankkaa puurtamista, uskoisin ja toivon hartaasti että helpottaa kun lapset vähän kasvaa. Itse olen koko ajan kireä kuin viulunkieli ja käytös sen mukaista...
annosta syyllisyyttä! Ilman syyllisyyttähän voisi tapahtua vaikka mitä asioita!
Itse ainakin tunnustan osan noista jutuista olevan tuttua meilläkin, mutta tunnen kyllä jonkinasteista syyllisyyttäkin! Eihän ole oikein hermostua "turhasta" tai uhkailla, joten pyrin pois siitä. Jos en tuntisi syyllisyyttä, tuskin minulla olisi intohimoa yrittää toimia paremminkaan? Mutta minä ainakin HALUAN toimia paremmin ja haluan lapsilleni parasta mahdollista mitä lapsi tarvitsee.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, teot eivät..
meilläkin. kolmevuotiaallani on paha uhma ja viisivuotiaani selvästi kaipaisi enenmmän kahdenkeskistä aikaa, kuin mitä minulla on antaa, ja osoittaa sen myös. pinnanni kiristyy liian helposti. uhkailu lahjonta ja kiristys, silloin kun muu ei tehoa, ovat ainoat keinot, no lahjontaa meillä ei juuri harrasteta.
olenkin yrittänyt vähentää turhasta suuttumista ja huutamista "älä huuda lapselle" - kamppanjallani. eli aamulla vain päätän, että nyt tehdään tästä parempi päivä kaikille. usein tuo päätös onnistuu, mutta toki aina on päiviä kun kaikki meistä olemme nousseet väärällä jalalla ylös.
ja valmisruoasta... perheemme palkansaaja kun on työssä einestehtaalla, niin voit uskoa, että meillä kyllä syödään myös syödään eineksiä!
ja leikkimisestä... lapsia kuitenkin on kaksi, oletan heidän pitävän toisilleen seuraa. minun kuitenkin pitää laittaa ruoka, pestä ja ripustaa pyykit, tiskata, imuroida ym. lapsen työ on leikkiä. en juurikaan leiki lasteni kanssa, mutta pelaan pelejä, mikäli lapset itse tulevat pyytämään, sillä niitä he eivät kaikkia vielä kahdestaan hallitse, leikit hallitsevat.
sanomisissani olen kuitenkin jämpti. jos jotain sanon, on asia niin. viisivuotias sen jo uskookin, mutta kolmevuotiaan omantahdon kanssa otetaan yhteen useinkin. isänsä taas ovat kietoneet sormensa ympärille ja isä antaa kaiken periksi, kun kauniisti osaa pyytää ja se tekee taas hallaa minun auktoriteetilleni, mutta kun muistutan, että minun kanssani on minun säännöt ja isä kanssa isän säännöt, niin helposti nuo lapset mukautuvat.
en kuitenkaan usko olevani huono äiti. en toki täydellinenkään, parannettavaahan meillä kaikilla varmasti on. mutta uskon silti olevani täysin tavallinen kasvattaja ja rakastava äiti. rajojen ja rakkauden balanssi on haasteellinen tehtävä löytää, varsinkin kun kaksi kullannuppua on koko ajan testivalmiudessa, vaan ei kukaan ole seppä syntyessään. lapset harjoittelevat elämää ja minä äitiyttä, emmeköhän me joskus opi :-)
on varmasti tuo uhkailu.
Jospa kokeilisit opetella pikkuhiljaa pois virheistäsi ja aloittaisit tuosta uhkailusta.
taidat juoda aika usein, kannattaisi hakeutua hoitoon ja pian ennen kuin teet jotain peruuttamatonta
sun ehkä kannattais itse hakeutua hoitoon. Aika hyvin päätelty noin, kun et tiedä ihmisestä mitään.
jukra..mieti mitkä asiat pystyt muuttamaan ja lähde siitä.
*Jos ruuan valmistus tuottaa syyllisyyttä, niin voisitko sopia itsesi kanssa, että teet kerran viikossa itse ruokaa? Tai tarjoat tuoretta salaattia jokaisen aterian yhteydessä?
*Mistä asioista suutut? Pystytkö omalla käytökselläsi ohjaamaan ehkä lapsen käytöstä haluamaasi suuntaan? Mieti millaisista asioista suutut ja päätä etukäteen miten vois tehdä toisin. Muista, et lapset ovat parhaimmillaankin lapsia, joilla se kyky miettiä toisen kantilta ei ole vielä kehittynyt. Aika ajattelemattomia siis.
*Pystyisitkö leikkimään esim.15-20min. päivässä?
*Jos perut kotiarestin, niin ota käyttöön sellanen rangaistus jonka viet loppuun. On muitakin kuin aresti. eLÄMÄ EI KAADU SIIHEN, JOS JOKU ASIA JOSKUS ON TEKEMÄTTÄ! Päinvastoin, siitä on hyvä jatkaa.
Tällainen asioiden järkeistäminen toimii minulla aika hyvin, nuo nyt vain oli vinkkejä!
- -- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Omia "puutteitani"
-joskus annan esikoiselle madonluvut kun hänelle tulee paljon tärkeää asiaa juuri kun hoidan vauvaa. Mitkään kahdenkeskiset hetket esikoisen kanssa ei tunnu poistavan tätä. Ehkä joskus..
-Aina ei kahden tunnin ulkoilu-suositus toteudu. Esim rumalla ilmalla tehdään pienempi lenkki koiran kanssa kuin kauniilla.
-syötän joskus välipalaksi korvapuustin.
-olen joskus aika ehdoton ns. turhissa asioissa. Olen periaatten ihminen ja vaikea tajuta, että muut ei ole!! Esikoiselle 4v, kuulen joskus sanovani "mieti jos kaikki toimisivat samalla tavalla..." ja poika seisoo huuli pyöreänä että mitä tuo reuhkaa...!
että aika samaa rataa mennään useassa perheessä! =)
Leikkimisestä tuli mieleen, että miksi aikuisen pitäisi välttis leikkiä lapsen kanssa?? Siis tarkoitan nukke/autoleikkejä tms. Pelaaminen, lukeminen, askartelu tms. on eri asia. Mutta meillä ainakin lapset hoitavat itsekseen, keskenään tai kavereidensa kanssa nuo varsinaiset leikkimiset. Joskus isi leikkii. Mielestäni ei ole paha asia jos lapsi hoitaa leikit itsekseen ja/tai toisten lasten kanssa!
Myöskään korvapuustivälipalaa en pitäisi pahana sillon tällöin, esim. kerran viikossa.. Meillä leivotaan kerran viikossa ja olisi outoa jos ei niitä leipimisia annettaisi lapsille lainkaan..
Juu, ei korvapuustia jokapäivä, en itse syö nyt pullaa, niin tyhjentelen pakastinta välillä sitten lapselle ja miehelle=) Meillä on poika siinä iässä, että kaipaa leikkiseuraa aika paljon. Lähistöllä ei asu hirveästi saman ikäisiä, joten leikiskelen kun joudan ja jaksan. Viihtyy tosin itsekseenkin. Ei kyllä minunkaan kanssa äiti tai isä kauheasti leikkinyt kun lapsi olin..