sellainen Tom Cruisemainen hehkutusolo ihan yllättäen.. Ihastumisesta/rakastumisesta on jo pitkä aika ja viime aikoina vallitseva olotila on ollut enemmänkin epätoivo kuin toivo. Mutta nyt, ilmeisesti kun stressiä sisältänyt periodi elämässä on ohi, muistan taas hänet niin selvästi. Että hän olisi niin sopiva minulle..
En kestä enää nahoissani enkä kestä enää kohta yhtään päivää ilman häntä. Miksi minun ikinä piti törmätä häneen? Nyt voisin olla onnellisen tietämätön hänestä ja kuvitella, että elämäni tällaisenaan on riittävää..
Ja tämä ei ollut kenellekään varatulle tarkoitettu enkä ole myöskään sitä itse.
En kestä enää nahoissani enkä kestä enää kohta yhtään päivää ilman häntä. Miksi minun ikinä piti törmätä häneen? Nyt voisin olla onnellisen tietämätön hänestä ja kuvitella, että elämäni tällaisenaan on riittävää..
Ja tämä ei ollut kenellekään varatulle tarkoitettu enkä ole myöskään sitä itse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vai miehelle?
ja oletko joskus tehnyt asialle jotakin?
"yllättäen" on miehelle tarkoitettu. Enpä nyt tiedä, olenko tehnyt mitään asiaa kovasti edistävää, jotain pientä ehkä. Kun vain olisin rohkeampi, vähemmän epävarma. Jos olisi jotain todisteita, että toinenkin ajattelisi minua, siis hyvällä, niin sitten voisin tehdäkin. Välillä olen meinannut soittaa, mutta paniikki iskee. Ja tiedän, että mitä kauemmin (olen aika kauan jo miettinyt asiaa) venkoilen tässä jutussa niin sitä vaikeampaahan se on..