elis tyttöystävälläni on seuravanlainen ongelma joka säteilee myös minuun joskus, eli on ns. lähtöjännitystä, josta sitten kehkeytyy paha olo ja jopa oksentelua. onko kenelläkään tietoa tällaisesta ns. lähtöjännityksestä? helluni sanoo että ei tämä mitään ole, mutta ole nvarsin huolissani. vaiva ilmenee usein kun olisi menoa jonnekin juhliin yms. vanhempien tapaamiset, viimeisimpänä hirvipeijaiset joissa oli tarkoitus käydä vain syömässä niin meni jo matkan alussa kalpeaksi ja joutui käymään jopa oksentamassakin paikanpäällä. olisin kiitollinen jos saisin jotain vihiä missä ongelma voisi piileä, tämä tilanne saa minutkin aina niin apeaksi. kiitos.
lähtö jännitystä(kö) ?
apua
71193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselläni tuollainen oksentaminen ja syömisvaikeudet johtuvat aina kovasta jännittämisestä. tosin lääkkeet ovat auttaneet, oksentelu ja jännitys on jäänyt vähemmälle. keskustelkaa asiasta? taidan tietää miltä tyttöystävästäsi tuntuu. :/
Moi, onko sullakin Propral, mulle tää ei tunnu auttavan. :(
ei, minulla on Cipralex. (20mg)
Kysyisin teiltä, jotka käytätte lääkkeitä, että syöttekö niitä jatkuvasti vai ainoastaan ennen jännittävää tilannetta?
Itse en haluaisi aloittaa mitään jatkuvaa lääkitystä, mutta haluaisin päästä eroon siitä jännittämisen jännittämisestä. Eli jos saisi jostain lääkkeestä helpotusta kun jännitys alkaa.
Tyttöystäväsi vaiva kuulostaa todella tutulta, itse en aivan oksenna, mutta voin pahoin, huimaan ja maha menee niin sekaisin että on pakko jäädä kotiin vessan viereen. Todella kiusallinen vaiva, johon en ole vielä saanut apuja.
Hienoa, että olet tyttöystäväsi tukena ja otat ongelman tosissaan, oma poikaystäväni toteaa aina vain, että älä ressaa ja osittain sen takia olen alkanut välttämään lähtemistä mihinkään uusiin tilanteisiin, jos en tiedä, että pääsen 5 min. varoitusajalla wc:hen. Ehkä tyttöystäväsi pelkää, että pidät häntä omituisena jos hän myöntää vaivan tms. Ehdota vaikka että jos menisitte yhdessä lääkärille puhumaan asiasta?
Itse olen 21 vuotias nainen ja kärsin samasta asiasta. Se on vain yhtäkkiä erään ikävän asian seurauksena kehittynyt ja nyt noin vuoden olen harrastanut tuota jännitystä, kun johonkin pitäisi lähteä. Tulee jotenkin sellainen hätä, että jos oksennan sitten yleisellä paikalla, siksi käyn sitten usein jo kotona ennen lähtöä oksentamassa.
Oksennus jotenkin poistaa sen jännityksen sitten melkein kokonaan ja sen huolen siitä, että on jo oksentanut, niin ei tarvitse enää sitä murehtia, jos alkaakin oksettamaan, että mihin pääsee heti vessaan jne...
Jossain vaiheessa tämä oli niin paha, että en voinut mennä kauppaankaan ilman, että oksensin ensin. Töihin lähdin oksennuksen kanssa. Koko elämä pyöri sen mukaan. Oli hyvin rankkaa! Ja jos en oksentanut, niin tuli noloja tilanteita kun aloin yökkimään sitten ihmisten ilmoilla. Siksi jouduin ikäänkuin kierteeseen, että pakko oksentaa AINA, ettei tarvitse ajatella yököttääkö. Tuli siis pakkoajatus. Oli hyvin rankkaa!
Häpesin sitä ihan kamalasti, oli ihan kauheaa jos yökötti, en kertonut kellekkään miten asia todellisuudessa oli. Mieheni tiesi kyllä ja oli myös hyvin huolestunut ja syystäkin, sillä suljin hänet pois kokonaan tästä ongelmasta.
Sitten lopulta oli pakko kertoa jollekkin, ja avauduin kokonaan miehelleni. Kerroin ihan kaiken, kerroin että oksennan joka päivä jo. Siitä lähti se parantuminen sitten. Oli helpottavaa kun aloitimme yhdessä käymään paikoissa, joissa oksennus jännitti, kuten kaupassa. Ja pystyin kokoajan kertomaan, että mua oksettaa nyt vähän ja mieheni oli tukena. Se oli suurin apu kyllä!
Nyt tilanne on se, että en oksenna enää töihin lähtiessä, tai kauppaan, tai sukulaisille tai muihin tilaisuuksiin. Pystyn olemaan oksentamatta, en olisi koskaan kyllä uskonut, niin koville se otti alussa. Mutta niin sitä vain mentiin eteenpäin, kunnes oli jo viikko oksentamatta, sitten kuukausi ja nyt neljä kuukautta. Edelleen joskus jännitys tuntuu mahassa ja tulee mieleen, että auttaisi oksentaminen, mutta tiedän, että se repeää sitten siitä taas.
Nyt huomaan oikein kuinka rankkaa elämäni oli, on ihana kun voi elää nyt normaalia elämää, ilman että täytyy oksentaa kokoajan ja aamuisin varata aikaa siihen oksennuksella ravaamiseen.
Toivottavasti tyttöystäväsi saa apua:) Tällaisella on taipumus kasvaa entisestään, kuten minulle kävi. Lopulta oksentaminen oli jo päivittäistä ja jokainen tietää kuinka haitallista on oksentaa!
kiitoskia tuesta, kyllä tämä antoi taas uutta pontta lähteä selvittämään vaivaa, rakastanhan häntä senverta paljon :) toivottavasti löytyy apua, ja kiva eten ollu helluni kanssa yksin tämän ongelman kanssa, kiitos :)