itse en juo mehua -siinä on niin paljon kaloreita.
aamulla juon kupin teetä ja syön max. 50 kcal sisältävän jogurtin ja näkkärin, jonka päällä kurkkua ja HYVIN ohuesti 5% sulatejuustoa.
päivällä koulussa pikkasen pääruokaa ja vettä. kotona äiti pakottaa syömään VIELÄ LISÄÄ kunnon ruokaa, jota syön vähän yli puolet hyvinhyvin pienesetä jälkiruokalautasesta juon vettä tai puol lasii maitoa.
sitten joskus saatan syödä pullan, viinerin tai muffinssin kahvin kanssa.
illalla ruisleipä ja max. 50 kcal sisältävä jogurtti.
kuullostaa teidän koviin varmaan paljolta, mutta uskokaa tai älkää että mun painoindeksi on 15,5. ja laihuuteni aiheuttaa mulle jo fyysisiä ongelmia.
harrastan 1-2 kertaa viikossa tanssia, kävelen koulumatkani ja seison koko ajan kun mahdollista.
miten te ette oikeesti kuole tolla määrällä ravintoa mitä kerrotte syövänne?
aamulla juon kupin teetä ja syön max. 50 kcal sisältävän jogurtin ja näkkärin, jonka päällä kurkkua ja HYVIN ohuesti 5% sulatejuustoa.
päivällä koulussa pikkasen pääruokaa ja vettä. kotona äiti pakottaa syömään VIELÄ LISÄÄ kunnon ruokaa, jota syön vähän yli puolet hyvinhyvin pienesetä jälkiruokalautasesta juon vettä tai puol lasii maitoa.
sitten joskus saatan syödä pullan, viinerin tai muffinssin kahvin kanssa.
illalla ruisleipä ja max. 50 kcal sisältävä jogurtti.
kuullostaa teidän koviin varmaan paljolta, mutta uskokaa tai älkää että mun painoindeksi on 15,5. ja laihuuteni aiheuttaa mulle jo fyysisiä ongelmia.
harrastan 1-2 kertaa viikossa tanssia, kävelen koulumatkani ja seison koko ajan kun mahdollista.
miten te ette oikeesti kuole tolla määrällä ravintoa mitä kerrotte syövänne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
toiset laihtuu vähemmällä kalorimäärällä ja toiset enemmällä. riippuu mikä on lähtöpaino ja kropan rasvaprosentti :)
ja aineenvaihdunnan tehokkuus joka on jokaisella yksilöllinen
Mä syön varmaan puolet enepi ja oon laihiksella! Tuolla määräällä mut ois passitettu jo terapeutille.
laihdutko sitten oikeesti jos syöt vielä enemmän kun mä?
käykää kattomassa, tosi hyvä ja pro-ana netti kuningattaren ylläpitämänä! www.pro-ana-nation.com
Tässä linkissä heitä, joiden anoreksia on nyt ohi:
http://www.something-fishy.org/memorial/memorial.php
kannattaa käydä tuolla sivulla! En tiedä johtuiko se musiikista, jota kuuntelin, vai sivulla olevasta kynttilämäärästä, mutta minä, joka sairastan vakavaa anoreksiaa aloin itkeä ja pelko iski minuun. En tahdo kuolla nuorena, mutta en pysty parantumaan.
Haleja kaikille ja VOIMIA!
Aamupala:jogurtti (80 ckal)
Lounas 2 ruokalusikallista ruokaa salaattia hieman (n. 50ckal)
päivällinen pulikas ruisleipä kevytjuustolla (70ckal)
iltapala: toinen puolikas (70 ckal)
Ja uskokaa tai älkää en enää laihdu..
Eikai tuolla pro-ana sivulla ole mitään järkyttäviä KUVIA?
Kesällä olin 45/163. Siinä tilanteessa oudointa olikin se, että kokoaika tiedostaa missä menee ja että kaikki ei ole hyvin, muttei voi (tai ei ole tarpeeksi voimaa/uskallusta/halua voida) itse asialle mitään.
Ystävät, harrastukset, elämän ilo, terve ajattelu, huumorintaju jne kaikki katos. Sillon päätin että nythän se loppu, mähän en anna sairauden voittaa ja pilata mun elämää.
Siitä alko parantuminen, kun pakotin itteni syömään vaikka kädet tärisi ja tuntu psyykkisesti tosi raskaalta. Vaikka söin, täytyi päästä kuluttamaan. Mutta se alko vähitellen ja pikkuhiljaa, sentään pystyin syömään. Ekat kuukaudet oli vaikeat, silti ajatukset piti vankinaan ja syöminen tuntui vaikealta ja elämä oli urheilupainotteista. Näin unta herkuista, aamulla heräsin miettimään mitä syön, en voi syödä, illalla ahdistuneena mietin miten jaksan seuraavan päivän.
Tilannetta pahensi äidin suunnalta tuleva syyllistäminen, ihmisten ymmärtämättömyys ja koko tilanteen uskomaton ahdistus.
Se mikä mua auttoi tilanteissa oli se, että huusin ja itkin Jumalalle etten jaksa enää. En halua elää jos elämä on tällasta.. ja siinä sain avun! Sain selittämättömän ilon sisältäpäin ja tunsin miten joku eheytti mua, tajusin myös, ettei oma arvoni perustu ulkoiseen ja mullahan on kaikki oikeus ja etu nauttia elämästä ja ruoasta ja rakastaa itteäni. Kun olen oppinut rakastaa itteäni ja hyväksymään itteni sellasena kun olen (ihmisenä, en ulkonäkönä), olen kykenevä rakastaa muita.
Silti vain muutamassa kuukaudessa olen nyt päässyt jaloille, saanut ELÄMÄN takasin, ilon, huumorintajun, ystäviä, paremman suhteen poikaystävään ja terveen ajattelutavan takaisin.. KIITOS JUMALALLE!!!!!!!! :)
Kesästä olen lihonut nyt yli 10kg. Muutama ekstra kilo sitä paitsi tuntuu kivemmalta penkillä istuessa, ei heti häntäluu ala jomottaa :D Kumma miten paljon itsetunto kohonnut Jumalan läsnäolossa ollessa ja salliessani itteni herkutella siten, etten edes ajattele miten sen voisin päästä kuluttaa.
Tosi asiaksi olen vaan todennut sen, että kun tarpeeksi pohjalle vajoaa, sieltä vain Jumala voi nostaa.
mua alko ihan itkettään, kun luin ton.. johtuen siitä, että oon ite nyt tosi huonona. Masentaa oma tilanne ja ruoka koko ajan mielessä. Eikä oo voimaa parantua, ei vaan ole.. oma tahto ei tunnu riittävän :´( ja mulla kans olo, että ihmiset ei ymmärrä, ne syyllistää, pelkää, ihmettelee, syyttää. Tänään eräs sanoi, että selkäni ansaitsisin.. :( toivottavasti se Jumala nostais mutkin tästä suosta.. pyydetty on, vastausta vain ei ole vielä kuulunut. Tai kuunneltu.
Tiedän ja ymmärrän sun tilanteen. Omaa voimaa ei tosiaan ollu, tuntu usein että vois vaan lyhistyä maahan kun on niin uupunu ja ajatukset pitää vankina, niitä ei pääse pakoon kun ne tuntuu seuraavan joka paikkaan minne menee.
Venetsiassa käytiin kesällä, mistä en muista sen enempää kun ihanat pizzat ja jätskit mitä yksinkertasesti en voinu harkitakaan syöväni. Kävelin hulluna paikasta toiseen kuluttaakseni hedelmätkin, rannalle mennessä oli pakko päästä veteen uimaan, iltaa stressasin koko päivän kun tiesin että mennään ravintolaan syömään. Salaa punnersin ja tein vatsoja vessassa.. joo, tiedän missä menet.
Sä et ole syyllinen. Kukaan ei voi sua tuomita. Jumala ei tuomitse, eikä ihmisillä ei ole oikeutta. Ihmiset ei ymmärrä ja ne käyttäytyy ymmärtämättyytensä vuoksi tosi tökerösti ja loukkaavasti. Ne näkee ettei kaikki ole hyvin ja sanoo asioita mitkä satuttaa tosi paljon. Mä ainakin otin kaikki tosi henkilökohtasesti ja loukkaannuin helposti kaikesta, vaikka nyt näen sen, että mua vaan yritettiin auttaa.
Sä et ole valinnu sun tilannetta, et ole valinnut sairastua. Oot valinnu hyvin kuitenkin sen, että haet apua. Jumala näkee sun avunhuudon, sano ääneen Jumalalle, että tarvit hänen apua. Älä lannistu. Jumala näkee, kuulee ja välittää - siitä olen satavarma. Usein oman pelon, ahdistuksen ja toivottomuuden takaa ei näe vaan sitä avunantoa. Rakentuu helposti muuri. On valhetta, ettei voi parantua. Mä olen elävä todiste siitä, että se on valhe. Joku muu valehtelee jatkuvasti ja haluaa lannistaa, lukita ennenkaikkea ajatukset, tavallaan pistää pieneen laatikkoon ja hallita meitä, musertaa meissä olevan potentiaalin ja elämänilon.
Jumala taas on päinvastainen - se haluaa vapauttaa ja on rikas antaja.
Ota pieni askel, onko sulla läheistä kenen kanssa jutella?