Sen tuvan muistan vieläkin
Ja pihanurmikon
Ja kukkamaan ja lehmihaan
Ja pientareella mansikat
Ja pihapuussa pienet omenat.
Sen tuvan, josta kerran lähdin kulkemaan,
Niin kuin kuljetaan maailman pihamaille,
Tahdon nähdä aina uudestaan,
Kunne kulkuni johtaakaan.
Maailman pihamaat,
Suuret ja loistokkaat,
Ei voita kotipihaa milloinkaan.
Ei voita maailman pihamaat,
Suuret ja loistokkaat,
Ei voita kotipihaa milloinkaan.
On talot kyllä komeat ja isot omenat.
Tie leveä, työ keveä.
On tilaa, rahaa, tavaraa,
Vaan silti kaipaan pientä omenaa.
Sen pihan, josta kerran lähdin kulkemaan,
Niin kuin kuljetaan maailman pihamaille,
Tahdon nähdä aina uudestaan,
Kunne kulkuni johtaakaan.
Ja pihanurmikon
Ja kukkamaan ja lehmihaan
Ja pientareella mansikat
Ja pihapuussa pienet omenat.
Sen tuvan, josta kerran lähdin kulkemaan,
Niin kuin kuljetaan maailman pihamaille,
Tahdon nähdä aina uudestaan,
Kunne kulkuni johtaakaan.
Maailman pihamaat,
Suuret ja loistokkaat,
Ei voita kotipihaa milloinkaan.
Ei voita maailman pihamaat,
Suuret ja loistokkaat,
Ei voita kotipihaa milloinkaan.
On talot kyllä komeat ja isot omenat.
Tie leveä, työ keveä.
On tilaa, rahaa, tavaraa,
Vaan silti kaipaan pientä omenaa.
Sen pihan, josta kerran lähdin kulkemaan,
Niin kuin kuljetaan maailman pihamaille,
Tahdon nähdä aina uudestaan,
Kunne kulkuni johtaakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus ekalla luokalla muistaakseni meidän piti
kirjoittaa isäinpäivä-kortti/runo.
Minä iloisena aloin kirjoittaa korttiin omasta
mielestäni maailman hauskinta runoa:
"Hus sika metsään..."
Opettaja sanoi, ettei tuollaista voi korttiin laittaa ja mä olin ihmeissäni ja ymmälläni, koska olihan se ehkä paras ja hauskin runo silloin mielestäni!
No, ei ehkä näin myöhemmin ajateltuna kovinkaan
korrekti runo isäukolle...
Muistan kun minunkin pieni 6v. tyttö joskus kauan sitten lauloi äitienpäivä-aamuna mulle jotenkin seuraavasti...
"kettu repolainen pitkä häntä,
väärä sääri ja vähän läntä,
juoksi metsätietä hiljallensa
mietti mistä saisi ruokaa...."
Se oli kyllä ihan liikuttavan kaunista tavallansa.
(vaikka meinas naurattaa)
aivan liikuttavan ihana. kyllä sinulla varmaan oli julmettu homma olla ilme pokkana.
Nuorin poikani väsäsi minulle kanssa äitienpäiväkortin, olin silloin juuri ollut aika isossa leikkauksessa jossa minulta oli poistettu jokaikinen hammas: Kortissa luki komiasti
Minun äiti:
Harvahammas taivaanlammas joskus vihanen joskus ilonen. Hyvää äitienpäivää t. xxxx
Hauska on tuo sinunkin saamasi runo ;)) hyvä että ei jatkanut niin kuin tuo loru oikeasti jatkuu, vaan oli kirjoittanut kauniin lopun siihen omasta äidistään.
kun pääsin sairaakasta kotiin. Olin niin julmetun kipeä ja kasvot turvoksissa. Tuo pieni urhea poika huomasi kipuni ja taputti minua kädelle ja lausui: älä välitä äiti kyllä ne uudestaan kasvaa....!
mutisin hiljaa luoja minua siitä varjelkoon.