Olen silloin tällöin lukenut näitä juttuja ja miettinyt että suhtautuvatko miehet ja naiset erilailla lihavuuteensa.
Yksi mies täällä vaikeroi yksinäisyyttään ja toinen taas on tyytyväinen 200-kiloiseen olemukseena. En kylläkään tiedä kuinka monta lihavaa miestä tällä palstalla yleensä pyörii.
Mutta luulisin että naisia on enemmistä. Ja naiset, jotkut heistä pitävät 10 ylimääräistä kiloa täydellisenä katastrofina ja häpeävät itseään. Toiset tuntuvat muuten hyväksyneen suuretkin ylikilonsa mutta ovat heti kynnet pystyssä puolustautumassa jos jossain viestissä on pienen pienikin kummastelu. Varsin pulleat naiset väittävät kuitenkin löytäneen kumppanin joka hyväksyy heidät sellaisenaan.
Tällä pohdiskelulla yritän varmaan ihmetellä että suhtautuvatko miehet ja naiset erilailla omaan lihavuuteensa? Tai toisen lihavuuteen.
Yksi mies täällä vaikeroi yksinäisyyttään ja toinen taas on tyytyväinen 200-kiloiseen olemukseena. En kylläkään tiedä kuinka monta lihavaa miestä tällä palstalla yleensä pyörii.
Mutta luulisin että naisia on enemmistä. Ja naiset, jotkut heistä pitävät 10 ylimääräistä kiloa täydellisenä katastrofina ja häpeävät itseään. Toiset tuntuvat muuten hyväksyneen suuretkin ylikilonsa mutta ovat heti kynnet pystyssä puolustautumassa jos jossain viestissä on pienen pienikin kummastelu. Varsin pulleat naiset väittävät kuitenkin löytäneen kumppanin joka hyväksyy heidät sellaisenaan.
Tällä pohdiskelulla yritän varmaan ihmetellä että suhtautuvatko miehet ja naiset erilailla omaan lihavuuteensa? Tai toisen lihavuuteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
suhtaudutaan erilailla.voisi ehkä ajatella että naiset suhtautuvat kriittisemmin,niin omaan kuin muidenkin ihmisten lihavuuteen.miehet suhtautuvat kriittisimmin omaan lihavuuteensa,koska miehen lihavuus tuottaa ongelmia kumppanin löytämisessä.miehelle siis lihavuus on ongelma,koska se on ongelma naisille.
laiha mies oikeasti tykästyä pulleroon naiseen?
Pelottaa tutustua, jos vastassa onkin vitsiä ja kiusaa. Haen seuraa, ilmoituksessani kerron olevani pullero ja saan aina laihojen miesten vastauksia. Tosin myöskin näitä viriileiksi itseään kehuvia ikämiehiä löytyy, mutta en etsi vain seksiseuraa.
kysyn että millainen on profiilisi ihanne mies?onko hoikka mies ainoa varteenotettava vaihtoehto?
:):):)
Se, että hyväksyykö laiha tai lihavaa mies pulleroisen naisen, riippuu ihan miehen luonteesta. Yhtälailla laiha voi rakastua pulleroiseen naiseen kuin lihavakin mies....
Mutta lohdutukseksesi voin sanoi, että painoindeksin mukaisesti olen merkittävästi ylipainoinen ja olen nykyään yhdessä laihan miehen kanssa. Minulle ei ole merkitystä, onko ihminen laiha tai lihava, mutta kun sinua huoletti että voiko laiha mies ihastua pulleroiseen naiseen, niin voin kertoa että kyllä voi.
Sen kokemuksen perusteella mitä minulla on lihavuudesta sekä omakohtaisia että puolisoon kohdistuvia. Naiset ovat suvaitsevaisempia ja miehet suvaitsemattomampia mitä tulee toisten ihmisten lihavuuteen.
Jokaisen henkilökohtaiseen suhtautumiseen omaan ylipainoonsa tai lihavuuteensa en ota kantaa, koska se on jokaisen oma asia.
Minun mieheni tai oikeastaan kihlattuni (menimme elokuussa kihloihin) on siitä ihana lihava mies (painoa yli 160kg), että hänellä on erittäin hyvä itsetunto ja se tekee hänestä ainakin minun silmissä erittäin viehättävän. Mieheni ei yhtään häpeä kokoaan vaan päinvastoin osaa laskea siitä leikkiä ja nauraa itselleen. Hän uskaltaa olla aidosti oma itsensä.
Luonteeltaan en ole toista yhtä ihanaa miestä kuin hän koskaan eläissäni tavannut. Hän on mitä empaattisin, ymmärtäväisin, hellin, kannustavin, rakastavin mies.
Minä ainakin rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään rakastanut. Olen ylpeä saadessani sanoa häntä miehekseni, koska häntä parempaa miestä ei minusta ole ja hän tietää sen.
Eli ainakin minä rakastuin sellaisena kuin hän on.
Kiinnostuin hänestä aluksi hänen ihanan naurunsa ja huumorintajunsa vuoksi ja yhtäkkiä huomasin vain olevani ensin ihastunut ja sitten rakastunut häneen. Hän vei yksinkertaisesti minulta jalat alta.
Eli kyllä lihavillakin miehillä on toivoa kumppanin löytämisessä!
Ylipainoiset naiset ovat tietysti löytäneet puolisonsa jo paljon aikaisemmin kuin heistä tuli ylipainoisia. Kun itse löysin mieheni painoin 55 kg (olen 175cm pitkä) ja pari senttiä minua pitempi mieheni painoi 70 kg. Olemme olleet 35 vuotta naimisissa. Minä painan nyt 100kg ja mieheni 90kg.
Ei voi enää enempää kuvottaa eikä oksettaa!!! Läskien lotina ja tutina.
Nimimerkistäsi voit jättää pois etuliitteen. Torvi olet mutta totuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. YÖK YÖK kun oksettaa hyödyttömän aivoliman tutina ja lotina!
Itse en huolisi läskiä miestä, mutta jos nykyinen mieheni lihoisi 10-20kg, niin tuskin häntä jättäisin. Vihjailisin kyllä terveellisemmistä elämäntavoista ja yrittäisen saada hänet laihtumaan.
Mieheni ei ole koskaan valittanut minulle kiloistani vaikka välillä olenkin käynyt lievän ylipainon puolella. Hän ei ole kannustanut laihtumisessa kovinkaan paljon, mutta on silti iloinen saavutuksistani.
Hänen asenteensa laihtumiseen: "Mitä me laihdutamme kun meillä on toisemme?"
minä olen seurustellut jo kohta kolme vuotta miehen kanssa, joka on reilusti minua isompi. Olen myös laihduttanut seurustelumme aikana jonkin verran ja yrittänyt sitä vähän ehdotella miehellekin, mutta eihän se oikein sellasesta innostu;)
Mutta sellaista inhottavan luisevan laihaa miestä en haluaisikaan. Olen todella tyytyväinen siihen että sain sellaisen ison miehen itselleni koska minun mielestäni ainakin miehellä täytyy olla massaa;)
Mieheni ei silti näytä sellaiselta kamalan läskiltä, isolta vaan, en osaa selittää. tai sitten vaan itse näen hänet sellaisena, en tiedä:)