Ovulaatio oli tän viikon alussa.Raskauslaskureiden mukaan olisi menossa 3. raskausviikko vaikka tiedon mahdollisesta raskaudesta saan vasta reilun viikon kukuttua. Tää viikko on ollu jo vaikea. Kertokaa miten olette jaksaneet odottaa kuukautisten alkamispäivään asti tai siis päivään jolloin kotiraskaustestin voi tehdä?
Miten jaksaisi odottaa???
kärsimätön
91143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiedän tunteesi, itse olen ihan kuumilla kivillä, ei meinaa millään malttaa odottaa. tiistaina pitäs menkkojen alkaa ja viimeyönkin nukuin huonosti sen takia kun jännittää niin paljon.puoli vuotta yritystä takana, nyt oli ainakin ajoitus kohdallaan, vielä ei ole menkkaoireita, saa nyt nähdä...mutta koita jaksaa odottaa, ei se lapsi hätiköiden tule!
Mutta mulla on se tilanne, etten voi viä edes haaveilla raskaustestien teosta, sillä odotan sitä että mies antais vihreätä valoa koko lapsen hankinta ajatukselle. Eli olen iloinen että olet tuossa vaiheessa. Tsemppiä! Kyllä sä jaksat! Päivä kerrallaan elämästä nauttien. Älä siis unohda, että elämässä pitää olla muutakin...
odottajia :)
no,minulla noiden testien tekemisen odotteluun taitaa mennä ainakin pari vuotta,huh miten sen ajan jaksaa?:D
No ihan sama täällä!! Kuumetta ollut jo kohta 1½ vuotta (tosin se välissä vähän helpotti) mutta mies haluaa vasta häiden jälkeen. Ja häät suunniteltu kesälle 2008. Yritin sitäkin, että jos häitä aikaistettaisiin, mutta ei käy. Argh! Tosiaan, miten sen ajan jaksaa?!! Vaikka toisaalta oon saanut hilattua jo muutaman vuoden alas sitä miehen "lapsentekoikää". Ennen halusi kuullemma vasta joskus kolmikymppisenä, mutta kesällä 2008 ikää olis vasta 26v :) Jos vielä vuoden sais sitä ikää pois... :)
miehet haluu muksut vasta kolkyt vee .. sama juttu oli meilläkin kunnes mentii naimisiin ja aloin puhuu että haittaako jos jätän pilsut pois ja niin se sit suostu ja onnellisesti menee...
taidat olla ihan ekoja kiertoja yrittämässä vai..? Muistan että itselläni oli alussa ihan samanlaista.
No kun tässä on jo 7 yritystä>odotusta>jännittämistä..>ja aina sit se pettymys on lopulta tullu, niin voin sanoo että kaikkeen kuitenki alkaa tottuun.
Sitä alkaa kuukaus toisensa jälkeen pitää varmempana että ne menkat on taas tulossa eikä enää JAKSA pahemmin jännittääkään. Että menee jo rutiinilla ja ne menkkojen lähestymisen merkit on oppinu tunnistaan jo viikkoo ennen.
En oo ikinä aiemmin pyöriny näillä sivustoilla ku vasta viimeiset viikot. Oon niin innoissani ja ehkä turhankin toiveikas, et oon merkkaillu 2007 kalenteriin jo "tärkeitä" päivämääriä.. On varmasti raskas ja kenkku olo jos alkaakin kuukautiset. Mun kohdalla on kyllä 80% todennäköisyys etten oo raskaana, mutta irrationaalinen puoleni on 80% varma raskaudestani. On tää rankkaa... :)
Tiedän myös tunteen. Odottaminen on puuduttavaa. Sitä aina toivoo olevansa raskaana ja välttää varmuuden vuoksi liikaa kahvin juontia, ei ota edes lasillista viiniä kun ajattelee, että alkuraskauden aikana suurimmat solukehitykset.. Noh onpahan tullut elettyä terveemmin kun on ollut koko ajan valmiustilassa.
ite oon kanssa innolla odottamas et tuleeko ne vai ei ja hitsi kun tää jänskättää... tosin mitä enemmän sitä toivoo ja odottaa että olispa raskaana sen varmemmin ei oo... mutt eihän sitä koskaa tiedä ... =)