isätön ei ole kukaan

tätä keskustelua helluntailaisuus-palstalla, missä on sama aloitus, ok? Olet kirjoittanut myös siihen keskusteluun, ja voisi olla asiallisempaa jatkaa siellä.
On hyvin mahdollista etten vastaa vuodatuksiisi enkä kommentoi niitä, mutta siellä voisit keskustella asiasta niiden kanssa, joilla on samanlainen vakaumus ja samoja kokemuksia kuin sinulla?
Itse olen kanssasi puhunut näistä tuhannet kerrat ennenkin ja tiedät näkemykseni.
Sanon nyt kuitenkin vielä ihan lyhyesti ja yksinkertaistaen jotain asiaan liittyvää.
Kokemuksesi päähän potkimisesta on sinun oma sisäinen kokemuksesi. Yritä suhteuttaa se todellisuuteen. Monta kertaa on itselle helpompaa valita päähän potkituksi tulemisen kipu (syyllistää toiset) kuin antautua siihen kipuun että kohtaa todellisuuden (joutuu menemään itseensä).
Uskon Jumalaan joka antaa armohoitoa. Aivan ehdottomasti. Sinä olet sekä Jumalan että ihmisten rakkauden arvoinen. Jumala on sen arvon sinulle antanut. Mutta se ei suinkaan tarkoita että voit vaatia ihmisiä toimimaan haluamallasi tavalla.
Armohoito on mahdollista vain todellisuudessa.
En usko sellaiseen armohoitoon että Jumala olisi armollinen illuusioillemme ja valheillemme, on ne sitten uskonnollisia tai mitä tahansa illuusioita, vaan armohoitoon jossa nimenomaan putoamme Hänen käsivarsiensa varaan, nukkeinemme kaikkinemme.
Siihen kaikki eivät suostu. On itselle helpompaa uskoa Jumalaan omilla ehdoilla, sellaiseen Jumalaan jonka itse valitsee itselleen: "Minun mielestä Jumalan pitäisi olla tällainen, jotta Häneen voisi uskoa, joten Jumala on sitten tällainen." Rehellinen usko alkaa nöyrtymisestä ristin juurella: Auta minua tuntemaan Sinut sellaisena kuin Sinä todella olet. Sellainen nöyrtyminen vaatii kipua ja johtaa syviin prosesseihin, koska se merkitsee luvan antamista Jumalalle, että Hän saa muokata niitä ajatustottumuksia ja käyttäytymismalleja joita minuun on muodostunut tässä maailmassa, ja jotka siis eivät välttämättä ole sopusoinnussa hengellisen todellisuuden tosien periaatteiden kanssa.
En jatka keskustelua aiheesta tällä palstalla. Koen muutenkin palstahäirintänä kun käännät miltei jokaisen tekemäni aloituksen meidän keskinäiseen suhteeseen kuin kaikessa mitä kirjoitan täällä kenelle tahansa olisi kyse aina vain sinusta ja minusta.
En ole oikea ihminen keskustelemaan kanssasi näistä.
Päästä jo irti - muuten et voi itse päästä irti.
Voisiko olla myös näin:
Etsimällä ongelmaansa helpotusta ihmisestä joka on osa ongelman ydintä, siis läheisriippuvuuden kohde, läheisriippuvainen itse asiassa pyrkii pitämään ongelmaansa yllä, koska vapautuminen on liian pelottava asia, kun siihen liittyy tuo mörkö, jota ei uskalla katsoa silmiin: oma kipeä sisin? Ja kun kyseinen ihminen ei suostu suomaan haluttua helpotusta - halpaa kiertotietä parantumiseen, että voisi lyödä laastarin mätäpaiseen päälle ja ohittaa sielunsa pimeän jossa olevat ja olemattomat aaveet kuiskivat menneisyyden varjoina - sitten voi syyttää häntä, että hän se tässä pitää ongelmaa yllä: potkii koko ajan päähän ja hyljeksii?
Niin tai näin, minä en ole elämäsi lähde. Ymmärrät kyllä sen.
Kummallakin meillä on omat kipumme ja virheemme ja asiat joita on vaikea tiedostaa itsessä. Kumpikin joutuu omia kipujaan työstämään niin kuin jokainen ihminen täällä. Ja kumpikin joutuu työstämään niitä omalla reviirillään: minä ja minun kipuni.
Sellainen todellisuus on...
Se voi tuntua kipeältä mutta kun suostuu kohtaamaan itsensä se on lohdullista. Loppujen lopuksi se on paljon helpompaa kuin ne helpommat ratkaisut ja vähemmän vaikeilta tuntuvat tiet, jotka alati johtavat umpikujiin ja hakkaamaan päätä seinään tai purppuraisten unelmapilvien päälle, joissa kyllä on kiva olla mutta leijuminen vaatii silmien sulkemista todelta.
Tähän mennessä olet suostunut käsittelemään oireita, mutta kun pitäisi kohdata itse asia, suostua ottamaan vastuu itsestään ja tekemisistään, olemaan pelkistetysti ja paljaasti, muissa kiinni riippumatta juuri minä itse, siinä kohtaa sanot ei käy, en suostu!
Se on sinun ratkaisusi. Kaikki eivät halua parantua. Tai sanotaan näin: Haluaisivat kyllä parantua, mutta omilla ehdoillaan, koska on jotakin mitä halutaan vielä enemmän kuin parantumista. Halutaan pitää elämä omissa käsissä. Kristillistä terminologiaa käyttäen:
Annan kyllä Jumalalle haavani, hoitakoon niitä, mutta en sydäntäni.

Näköjään oletkin jo siirtynyt sinne palstalle tämän asian kanssa ja pyydän että voisit pysyä asian kanssa siellä. Pidetään tämä palsta runouteen liittyvänä ja pyritään täällä runoilemaan kumpikin omalla tahollamme, ok? Toistan vielä että olen puhunut samat asiat kanssasi tuhansia kertoja. Puhuminen ei paljon hyödytä jos se jää pelkäksi puhumiseksi. Olen ollut huomaavinani, että kun oivallat jonkin asian sisälläsi niin että alat ymmärtää käyttäytymistäsi, heti ryhdytkin siitä keskustelemaan sen sijaan että todella nyt työstäisit asiaa itsesi ja Jumalan kanssa. Keskustellessasi kiinnität huomiosi kohta taaskin vain siihen kuinka puheeseesi suhtaudutaan, juutut jälleen ihmisiin ja heidän reaktioihinsa sinua kohtaan, niin kuin niitä haavojesi kautta tulkitset, jolloin jo unohdat kaiken minkä hetki sitten oivalsit.
Asian teoreettinen ymmärtäminen ei näet ole sama kuin sen sisäistäminen käytännön tasolla.

äitiparta kirjoitti:

Näköjään oletkin jo siirtynyt sinne palstalle tämän asian kanssa ja pyydän että voisit pysyä asian kanssa siellä. Pidetään tämä palsta runouteen liittyvänä ja pyritään täällä runoilemaan kumpikin omalla tahollamme, ok? Toistan vielä että olen puhunut samat asiat kanssasi tuhansia kertoja. Puhuminen ei paljon hyödytä jos se jää pelkäksi puhumiseksi. Olen ollut huomaavinani, että kun oivallat jonkin asian sisälläsi niin että alat ymmärtää käyttäytymistäsi, heti ryhdytkin siitä keskustelemaan sen sijaan että todella nyt työstäisit asiaa itsesi ja Jumalan kanssa. Keskustellessasi kiinnität huomiosi kohta taaskin vain siihen kuinka puheeseesi suhtaudutaan, juutut jälleen ihmisiin ja heidän reaktioihinsa sinua kohtaan, niin kuin niitä haavojesi kautta tulkitset, jolloin jo unohdat kaiken minkä hetki sitten oivalsit.
Asian teoreettinen ymmärtäminen ei näet ole sama kuin sen sisäistäminen käytännön tasolla.

Runis.
Kun haluat ehkä kommentoida näitä viestejäni, siirrän niiden ydinajatukset helluntailaisuus-palstan keskusteluun, kommentoi mieluummin siellä. Olen turhautunut ja ärsyyntynyt, väsynyt, minua harmittaa että väsytin itseni vastaamalla sinulle, tuntuu että taas annoin huijata itseni hyppimään jotakin älytöntä piirileikkiä kanssasi, missä ei pääse yhtään mihinkään. Tämä loputon ja hyödyttömältä tuntuva samasta asiasta jauhaminen ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin, ainakin minulta se kuluttaa voimat ja lisäksi vielä harmittaa sitten sekin, kun jää tekemättä ne asiat joihin olisi hyödyllisempää käyttää aika. Minulle tulee vieras kello 17:00 ja ryhdyn nyt siivoamaan olohuoneen pöydillä olevia kirjapinoja, että siellä on kivempi istua.
Moikka.
P.S.
Kyllä ne asiat selkiytyy, sinussa on paljon hyvää ja saat elämässäsi joskus vielä kokea varsin ihania asioita, kun vaan suostut pysähtymään ja ottamaan itsestäsi vastuun, varmaan sekin tulee tapahtumaan, ainakin toivon niin. Omalta kohdaltani koen että minun neuvoni on pikemminkin este sinun toipumisesi tiellä. Olen ajat sitten sanonut kaiken minkä voin näihin asioihin sanoa.
Yritän nyt pitää turpani kiinni - ellen todella koe että minun on hyvä ja oikein sanoa sulle jotain - vaan en tiedä kuinka onnistunen. Hyvin tai huonosti.

äitiparta kirjoitti:

Näköjään oletkin jo siirtynyt sinne palstalle tämän asian kanssa ja pyydän että voisit pysyä asian kanssa siellä. Pidetään tämä palsta runouteen liittyvänä ja pyritään täällä runoilemaan kumpikin omalla tahollamme, ok? Toistan vielä että olen puhunut samat asiat kanssasi tuhansia kertoja. Puhuminen ei paljon hyödytä jos se jää pelkäksi puhumiseksi. Olen ollut huomaavinani, että kun oivallat jonkin asian sisälläsi niin että alat ymmärtää käyttäytymistäsi, heti ryhdytkin siitä keskustelemaan sen sijaan että todella nyt työstäisit asiaa itsesi ja Jumalan kanssa. Keskustellessasi kiinnität huomiosi kohta taaskin vain siihen kuinka puheeseesi suhtaudutaan, juutut jälleen ihmisiin ja heidän reaktioihinsa sinua kohtaan, niin kuin niitä haavojesi kautta tulkitset, jolloin jo unohdat kaiken minkä hetki sitten oivalsit.
Asian teoreettinen ymmärtäminen ei näet ole sama kuin sen sisäistäminen käytännön tasolla.

mutta penny, oh ethän ole runoilija ethän?
olet vain fiktiivinen sanojen tulkitsija ja tutkiskelija - oih penny, kirjoitat täällä rakkausrunopuolella rakkauden syvimmistä olemuksista
tuntemuksista ja argumenteista
kaipuutasiko kaikki lie - luokse hänen
kuvitteellisesti omien jalkojesi tuotosta

äitiparta kirjoitti:

Runis.
Kun haluat ehkä kommentoida näitä viestejäni, siirrän niiden ydinajatukset helluntailaisuus-palstan keskusteluun, kommentoi mieluummin siellä. Olen turhautunut ja ärsyyntynyt, väsynyt, minua harmittaa että väsytin itseni vastaamalla sinulle, tuntuu että taas annoin huijata itseni hyppimään jotakin älytöntä piirileikkiä kanssasi, missä ei pääse yhtään mihinkään. Tämä loputon ja hyödyttömältä tuntuva samasta asiasta jauhaminen ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin, ainakin minulta se kuluttaa voimat ja lisäksi vielä harmittaa sitten sekin, kun jää tekemättä ne asiat joihin olisi hyödyllisempää käyttää aika. Minulle tulee vieras kello 17:00 ja ryhdyn nyt siivoamaan olohuoneen pöydillä olevia kirjapinoja, että siellä on kivempi istua.
Moikka.
P.S.
Kyllä ne asiat selkiytyy, sinussa on paljon hyvää ja saat elämässäsi joskus vielä kokea varsin ihania asioita, kun vaan suostut pysähtymään ja ottamaan itsestäsi vastuun, varmaan sekin tulee tapahtumaan, ainakin toivon niin. Omalta kohdaltani koen että minun neuvoni on pikemminkin este sinun toipumisesi tiellä. Olen ajat sitten sanonut kaiken minkä voin näihin asioihin sanoa.
Yritän nyt pitää turpani kiinni - ellen todella koe että minun on hyvä ja oikein sanoa sulle jotain - vaan en tiedä kuinka onnistunen. Hyvin tai huonosti.

laitoit ihan tahallasi tuon että sinulle tulee vieras kl.17.00 ja on mukavampi istua
tietysti se on nainen ja kiusaat mua
kun tapaat kaikkia muita paitsi minua
vaikka eilenkin kysyin monta kertaa
koska voisimme jutella ja tavata
nyt heitit tämän vieraasi saapumisen
ihan minua kiusataksesi

voin tietysti tulla myös samaan aikaa ovesi taa

äitiparta kirjoitti:

Runis.
Kun haluat ehkä kommentoida näitä viestejäni, siirrän niiden ydinajatukset helluntailaisuus-palstan keskusteluun, kommentoi mieluummin siellä. Olen turhautunut ja ärsyyntynyt, väsynyt, minua harmittaa että väsytin itseni vastaamalla sinulle, tuntuu että taas annoin huijata itseni hyppimään jotakin älytöntä piirileikkiä kanssasi, missä ei pääse yhtään mihinkään. Tämä loputon ja hyödyttömältä tuntuva samasta asiasta jauhaminen ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin, ainakin minulta se kuluttaa voimat ja lisäksi vielä harmittaa sitten sekin, kun jää tekemättä ne asiat joihin olisi hyödyllisempää käyttää aika. Minulle tulee vieras kello 17:00 ja ryhdyn nyt siivoamaan olohuoneen pöydillä olevia kirjapinoja, että siellä on kivempi istua.
Moikka.
P.S.
Kyllä ne asiat selkiytyy, sinussa on paljon hyvää ja saat elämässäsi joskus vielä kokea varsin ihania asioita, kun vaan suostut pysähtymään ja ottamaan itsestäsi vastuun, varmaan sekin tulee tapahtumaan, ainakin toivon niin. Omalta kohdaltani koen että minun neuvoni on pikemminkin este sinun toipumisesi tiellä. Olen ajat sitten sanonut kaiken minkä voin näihin asioihin sanoa.
Yritän nyt pitää turpani kiinni - ellen todella koe että minun on hyvä ja oikein sanoa sulle jotain - vaan en tiedä kuinka onnistunen. Hyvin tai huonosti.

sopiiko että tulen huomenna kl.17?
laitatko olohuoneesi silloinkin mukavasti istua