hei!
olen aika sekavassa tilanteessa, pitkään jo mietiskellyt mitä haluan.
on koti, mies ja lapsi.
mutta silti en ole tyytyväinen.
suhde on ei ole helpoimmasta päästä. lapsi pitää meidät vielä yhdessä.
olen alkanut eroa miettiä tosi paljon (avoliitto). mutta olisiko se sen arvoista? saisinko jotain parempaa? alkaisinko taas elää? löytäisinkö koskaan ketään joka ymmärtäisi? tavallaan olen jo löytänyt erään mutta se tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta.
olen aika sekavassa tilanteessa, pitkään jo mietiskellyt mitä haluan.
on koti, mies ja lapsi.
mutta silti en ole tyytyväinen.
suhde on ei ole helpoimmasta päästä. lapsi pitää meidät vielä yhdessä.
olen alkanut eroa miettiä tosi paljon (avoliitto). mutta olisiko se sen arvoista? saisinko jotain parempaa? alkaisinko taas elää? löytäisinkö koskaan ketään joka ymmärtäisi? tavallaan olen jo löytänyt erään mutta se tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on hyvä, että mietit, mitä haluat. Sulkemalla pois elämästä huonoja asioita, saat hyviä tilalle. Kunhan aidosti uskot siihen, että elämäsi kantaa Sinua. Ja mietit, mikä huono asia on itse aiheuttamaasi (nyt tai menneisyydestä poikivaa).
Kokeile kaksi viikkoa olla sellainen, minkälaisen avopuolison (ja lapsen äidin) puolisosi haluaisi. Jos hän tuntuu sen jälkeen vielä väärältä valinnalta, tee ratkaisu. Älä kuitenkaan suin päin toisen syliin.
tunteet ja järki... ja palavasti rakastuminen tunteissa, eihän niitä osaa yhdistää eikä mitenkään voikaan.. siis jos olet rakastunut siihen toiseen. jollain tavalla itse kuuntelen tunteita ja koitan elää sen mukaan koska kerran täällä vain ollaan. millainen sun ja avopuolisosi suhde on.. sitä varmasti miettii. olen itsekin ollut kihloissa ja miettinyt eroa, ja ero tuli mutta kovan mietinnän jälkeen. en ole katunut. mutta ei meillä kuiteskaa lapsia. tärkeä hän silti oli mutta jollain toisella tavalla. tsemppiä mietteisiin... tietääkö muutes se toinen että voisit olla ihastunut siihen?
kiitti teille :)
kyllä se toinen tietää, hänelläkin on vaan ihan yhtä vaikee vaihe elämässään ettei tiedä mitä tekisi, se vaikeuttaa asiaa.
kuitenkin kumpikin jotenkin tuntee että meistä ehkä voisi tulla jotain....mitä ei ääneen uskalla edes sanoa.
voi mikä soppa!