kanssa kun tuli kahden lapsen isäpuoleksi. Omia lapsia ei muistakkaan, vaikka lapset haluaisivat. Julmaa.
isä juhlii isänpäivää
uuden perheensä
321653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
lstensa kanssa, mutta se nainen jotenki on saanu yliotteen kiristämällä! Sellasia ne on!
Aivan, tässä asiassa olen kanssasi samaa mieltä. Naisen omat lapset etusijalle, isä vaan joutuu myönnytyslinjalle..ei henno vaatia, koska tulee riitaa ja uusi rouva voi taas lähteä vaikka lätkimään.
lähteneille heiluville, ompas taas kurjuutta kerrakseen, voi pyhä sylvi...ja sitten ihmetellään, että miksi mies lähti...nalkutus paistaa läpi jo tänne asti...
Eihän isän kuulu isäinpäivänä lapsia muistaa,vaan lapset(äidin avustuksella) muistaa isää.
Meillä miehen ensimmäinen lapsi olisi ollut tervetullut juhlimaan kahden yhteisen lapsemme kanssa isänpäivää.
Mutta kun tapaamiset eivät oikein lähteneet rullamaan kun lapsi niin äidissään kiinni jne... Ja kaikenlisäksi lapsi antaa tekemänsä isäinpäiväkortit isäpuolelleen (äitinsä kehoituksesta), jottei hänelle tulisi paha mieli...että semmoista.
Turha aina isejä syyllistää kaikesta...saattaa olla siellä toisessakin päässä jonkun verran osuutta asiaan,jos isää ei näy ja kuulu.
Ei se nyt aina ihan niinkään mene, että lapsien pitää äitiensä avustuksella niitä etäisiä isiä muistaa.
Omat tarhaikäiseni tekivät tarhassa isälleen kortit ja ihan paha mieli tuli, kun arvasin, ettei isää voisi vähempää kiinnostaa tavata lapsia isänpäivänä. Lapsieni isä ei nimittäin ole ollut halukas tekemään minkäänlaista sopimusta tapaamisista, vaan ilmoittaa aina milloin sattuu huvittamaan, korkeintaan kerran kuussa, että nyt liikenisi pari tuntia aikaa lapsille, yöksi ei luokseen ota koskaan. Viikkoihin ennen isänpäivää ei (yllätys yllätys) kuulunut mitään eikä edes isänpäivänä vaivautunut soittamaan.
Itse en halua noin välinpitämättömälle ja vastuuntunnottomalle ihmiselle lasten puolesta soitella ja anella tapaamista tai toivotella edes hyvää isänpäivää. Minusta se ei ole minun velvollisuuteni, kun kerran toinen on omasta halustaa lapsensa käytännössä hylännyt. Alussa soittelin ja kyselin tapaamisten perään, mutta kun sain vain pelkkää ei-oota, tyhjiä selityksiä ja haukkumisia, niin jouduin toteamaan, ettei se kannata, joten luovutin ja olen jättänyt ex-mieheni täysin rauhaan.
Mutta onneksi lapsilla oli kuitenkin mukava isänpäivä yhdessä minun ja isäpuolensa kanssa sekä ukkipuolensa ja oman ukkinsa, minun isäni luona kyläillessä. Heille teimme kortit ja hankimme lahjat yhdessä, koska he sentään ovat läsnä lasten elämässä. (Toista ukkiaan tai mummiaan, isänsä vanhempia, lapset eivät enää edes tunnista valokuvista, kun eivät ole piiitkiin aikoihin nähneet.) Siinä oli lapsille ihan riittävästi isähahmoja isänpäivään ja biologista isäänsä eivät edes muistaneet. Isälle tehdyt kortit ovat unohtuneet jonnekin kaapin perukoille, ehkä ne ojennetaan sitten kun isänsä seuraavan kerran taas joskus suvaitsee lapsilleen uhrata aikaansa sen muutaman hassun tunnin.
Harva 6 vuotias osaa itse isilleen korttia lähettää,että kyllä siihen lapsen äidin avustusta tarvitaan ja se miksi lasta ei haeta meille on se,että kun ei halua meille tulla yöksi ja matkaa on sen verran,ettei päiväksi voida hakea.
Jos kyllä mun mielestä lapsen äidin kuuluisi lapselta kysyä,että läheteäänkö kortti isille,eikä sanoa,että annetaan se isäpuolelle ettei hänelle tuu paha mieli...
Ehkä tuo osoittaa kuinka pieni on äidin motivaatio siihen,että lapsi tuntisi isänsä. Ja kyllä äidinkin motivaatiota tarvitaan,jotta lapsi-isä suhde onnistuu,varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä.
Varmasti tarvittaisiin molempien vanhempien motivaatiota etävanhemman ja lapsen välisen suhteen onnistumiseen. Mutta jos siellä tapaavassa päässä motivaatio on nolla, niin ei minusta lähivanhemman vastuulle voi etävanhemman ja lapsen välistä suhdettakin vielä laittaa. Eiköhän lähillä ole ihan tarpeeksi siinä, että saa yksin tai uuden kumppaninsa kanssa hoidettua lapsensa, jos etävanhammalta ei saa kuin korkeintaan rahallista tukea.
Pitkiä välimatkoja, lapsen ripustautumista äitiinsä, hankalaa lähivanhempaa tai vaikka mitä on helppoa etävanhemman ja hänen uuden puolisonsa käyttää tekosyynä passiivisen asenteeseen "entisiä" lapsia kohtaan. Ja kai siihenkin joku syy on, ettei lapsi halua isänsä luoksi yöksi, luultavasti juuri se, ettei isä ja tämän uusi perhe ole tarpeeksi läheinen, että tuntisi olonsa turvalliseksi.
Eli jos etäisä sen isänpäiväkorttinsa haluaa, niin ehkä kannattaisi yrittää olla enemmän isä lapselleen. Isänpäivä voisi olla hyvä ajankohta jokaisen isän pohtia hieman omaa suhdettaan lapsiinsa eikä vain sitä, mitä se toinen vanhempi tekee väärin.
Totta puhut. Mutta kun etän motivaatio oli alussa 100 prosenttinen...ajan kuluessa ja kaikkien asioiden ollessa niin vaikeita ja kuluttavia niin pikkuhiljaa etänkin motivaatio laski ja tapaamisinnokkuus väheni...
Etän päässä ei olla syytelty vaan toivottu myös lähiltä hieman panostusta,mutta ei niin ei.
Niin tottakai lapsi tuntee äitinsä ja oman kotinsa läheisemmäksi kuin sen etä-isän,jonka kanssa ei ole koskaan asunut 24/7...mutta miten etästä voi tulla koskaan läheinen,jos lapsen kiukuttelun ym muun takia lähi ei jaksaakaan enää panostaa tapaamisten onnistumiseen,vaan alkaa myös lapsen lisäksi kiukuttelemaan etälle...tuskin kukaan sitä jaksaa. Lapsen kiukuttelun kylläkin,muttei enää aikuisen ihmisen...
Se on läheillä helppo sanoa,että olepa enemmän isä lapselleen...hypätkää joskus etän asemaan ja miettikää minkälaista se on...
Tarinoita on monia,mutta mitä itse olen nähnyt ja kuullut niin moni ei osaa ajatella asoita sen tapaajavanhemman kannalta.
Mutta meitä on moneksi niin isiä kuin äitejä.
Ei kai kukaan etäisä niin säälittävä ole että soittaisi ja kerjäisi OMILTA LAPSILTAAN isäinpäivämuistamista. Lasten pitää se itse (äidin avustamana jos lapset pieniä) muistaa.
Jos lapset syystä tai toisesta eivät muista, ei kukaan tervejärkinen isä ala soitella isäinpäivänä. Sehän olisi säälittävää.
voihan se olla niinkin, että lapsi yksinkertaisesti haluaa antaa sen isänpäiväkortin jollekin muulle kuin biologiselle isälle, joka on etäinen. Ja etäinen ihan omaa syytään. Ihminenhän tahtoo ja tekee juuri sen mitä tahtoo, kukin sillä panoksellaan mihin on valmis....Ja jokaisen tahdonvoima on ihan itsensä määrioteltävissä.
Meillä ainakin kortti meni miesystävälleni. 6-v pojalta kysyin, tahtooko tehdä kortin isälleen vai tälle "vara-isälle", joka on siis läheisempi lapselle kuin oma oikea isä ikinä ollutkaan, ja sanoin, että voi lähettää kortin postissa jos tahtoo. Poika sanoi, että tahtoo antaa sen "vara-isälle". Enkä ihmettele. Biologinen isä ei ole lapsen tapailuista pitänyt koskaan kiinni eikä ollut muutenkaan kovin kiinnostunut tämän elämästä muutakuin satunnaisesti, aina silloin tällöin kun on sattunut itseään huvittamaan, kertaakaan ei silloin, kun lapsi olisi tarvinnut tätä lähelleen. Ne kiireet, ne kiireet...
Ja tiedän, että kirosi nyt sitä ettei edes isänpäiväkorttia saanut, onhan hän sentään pojan _isä_,hohhoijaa....
Just noin miehet ajattelevat, että onpa noloa kerjätä, parempi olla ottamatta yhteyttä lainkaan.
Aina syitä löytyy, kuten joku jo mainitsikin ;)
Voihan isä jo aikaisemmin sopia, että tekevät lasten kanssa jotain mukavaa isänpäivänä, eikä soitella saman päivän aamuna, ja nyyhkiä pienessä kankkusessa, kun on niin ikävä lapsia.
sekin voi tietysti olla...tosin meidän tapauksessa lapsi itse kertoi,että kun äiti sanoi,että annetaan se "isäpuolelle",ettei sille tuu paha mieli... eli eipä tuo tainnut olla lapsen oma mielipide vaan äidin.
meillä taas yritin sanoa lapselle, että lähettäisikö nyt kuitenkin sille isälleen, ettei tälle tulisi paha mieli, vara-isälle voitaisiin tehdä sitten oma. Ei halunnut, enkä pakottanut.
vaikka viidellä lapsella onkin jo oma kännykkä,ei isänsä koskaan vastaa heidän puheluihinsa.Hänellä
uusperhe,jossa uuden puolison kanssa yhteinen lapsi.
Isänpäivää viettävät keskenään,nämä lapset eivät isänpäivään kuulu!Isänpäivä kortit lapset antavat isälleen vasta 2 viikon kuluttua,kun seuraavan kerran isä mahdollisesti lapset suvaitsee luokseen ottaa?!
Joten tuossa tilanteessa,se isä voisi hyvinkin itse nöyrtyä ja soittaa omille lapsilleen,samalla miettiä mikä on elämässä sittenkin tärkeintä?!
lapsista, jotka kouluikäisiä, eivätkä millään tavalla muistaneet isäänsä. Ei korttia postista tai edes tekstiviestiä. Millainen lähivanhempi on sellainen, joka tahallaan manipuloi lapsia olemaan isästään täysin erossa? Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia taustalla, normaali isä, jota ei vain enää noteerata mitenkään.
lapsiaan ja ex vaimoa! Ei isä anstaitse edes isänpäivänä erikoiskohtelua, ellei osoita sitä lapsilleenkaan! Kantsis miehen ajatella ensteks eikä kakkia housuun kun sillon kun kaikki on jo menetetty!
Jos etäisä on itse pitänyt kiinni omista isän velvollisuuksistaan eron jälkeen, niin kyllä kouluikäiset lapset jo varmaan olisivat itse jotenkin muistaneet isänpäivänä. Mutta jos etäisä ei itse ole omasta puolestaan hoitanut isänhommiaan kunnolla eron jälkeen, niin turha varmaan odottaa lapsiltakaan muistamista isänpäivänä.
Sitäpaitsi mikä olisi estänyt etäisää jo ennen isänpäivää olemasta yhteydessä jälkikasvuunsa isänpäivän tiimoilta ja sopia vaikka jostain kivasta yhteisestä tekemisestä isänpäivänä. Tai jos tapaaminen ei ole mahdollista, niin vaikka juttutuokiosta puhelimitse. Kyllä tässä isä itsekin voisi ottaa aktiivisemman roolin, jos vaan halua olisi.
Sitäpaitsi isänpäivällä ei yhtenä päivänä vuodessa ole mielestäni mitään virkaa, jos isyys ei toteudu vuoden muinakin päivinä. Isänpäivänä vain muistetaan isää, joka on lasten arkielämässä olemassa ja läsnä. Jos biologinen etäisä ei sitä ole, niin silloin voi olla paremmin paikallaan muistaa vaikkapa isäpuolta tai isoisää, jos he ovat bioisää enemmän läsnä lasten elämässä.
erosta aikaa 12 vuotta, ensimmäiset 8vuotta lapset asui isällään - kaikki ok. Lopulta entinen etävanhempi eli äiti halusi lapset itselleen ja sen jälkeen eivät ole lapset pitäneet yhteyttä. Ei siis ole kyse isän toiminnasta tai toimimattomuudesta - yksinkertaisesti lasten puhelinnumerot salaiset. Kuinka sitten voisi ottaa heihin yhteyttä? Viranomaiset kohauttelevat olkapäitään, vanhempien pitäisi sopia keskenään. Kuinka sovit, jos toinen osapuoli ei suostu mihinkään?
Itse olen myös törmännyt tähän, ettei toinen suostu mihinkään ilmiöön, mutta vain toisinpäin. Lasteni etäisä ei suostu tekemään minkäänlaista tapaamissopimusta. Ainoa mihin hän suostuu, on se, että hän ilmoittaa minulle milloin hänellä on muutama hetki aikaa tavata lapsiaan, mitä tapahtuu todella harvoin.
Ilmoitus tulee yleensä edellisenä päivänä ja lähes aina olen varoitusajan lyhyydestä huolimatta saanut asian järjestettyä. Mutta jos meillä joskus on jo jotain muuta sovittuna eikä hänen haluamansa ajankohta käykään, niin sitten saan kuunnella ties mitä haukkumisia ja uhkailuja. Yritän kuulemma estää tapaamisia ja hän tulee siitä kertomaan "totuuden" lapsille ja ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan. Sama reaktio tulee myös silloin, jos en heti vaikka kesken työpäivän pysty sanomaan käykö ehdotettu aika meille vai ei, vaan sanon keskustelevani asiasta ensin kotona perheen eli uuden kumppanini ja lasten kanssa ja palaavani asiaan myöhemmin illalla.
Ihmiset siis osaavat olla hankalia ja toimia järjettömästi. Minusta on hienoa, että haluat tavata lapsiasi. Ehkä teidän kannattaisi käydä vaikka perheneuvolassa tai lastenvalvojan luona puhumassa asioista. Jos se ei auta, ainoa keino saattaa olla se, että lähdet oikeusteitse peräämään oikeuksiasi ja ennen kaikkea lasten oikeutta tavata. Tapaamaan kun toista vanhempaa ei voi pakottaa, kuten minun tapauksessani, mutta jos vanhemmalla on halua tavata, on toisella vanhemmalla velvollisuus antaa siihen mahdollisuus.
Isäinpäivä viikonloppu: Isä pyytämällä pyysi teiniä luokseen, ja kun tämä lauantai-illalla kuuden aikaan meni, isä meni nukkumaan ja heräsi sunnuntaina puoliltapäivin :D
Sunnuntaiaamulla naisystävä oli jo niin kireänä, että kun lapsi kysyi varovasti
epäonnistuneesta leivonnaisesta kysymyksen, lapsi jäi ilman piirakkaa.
Onko sadismi oikea sana tässä kohdin?
Joillekin etäisille tuntuu olevan tärkeintä, että jonkin ihme näyttämisentarpeen vuoksi tavataan lasta isänpäivänä. Ehkä halutaan jollain lailla todistaa - kai lähinnä itselleen - että minä olen hyvä ja kunnollinen isä kun vietän isänpäivää lapseni kanssa. Sillä viettämisen laadulla ei sitten ole mitään väliä, pääasia, että saa oman huonon omantuntonsa äänen vaiennettua. Ei siinä lasta ajatella vähääkään.
Omien lasteni isän kanssa tilanne ainakin on sellainen, että hän tapaa lapsia hyvin harvoin ja aina vain muutaman hetken kerrallaan. Tapaamisia on niin harvakseltaan ja niiden kesto on niin lyhyt, etteivät ne minusta ainakaan lasten etua palvele. Lähinnä on tullut mieleen, että tapaamisten tarkoitus on palvella exän huonon oman tunnon vaientajina. Ja taas kun isä on tarhapäivän jälkeen vaikkapa käynyt lasten kanssa äkkiseltään kaupassa ostamassa uuden lelun ja sen jälkeen taas palauttanut lapset äidilleen, voi taas parikin kuukautta olla tyytyväinen itseensä hoidettuaan isän velvollisuutensa.
Onneksi ex sentään tajusi jättää lapset isänpäiväksi rauhaan, jotta saimme viettää sitä yhdessä perheen eli minun ja uuden kumppanini ja meidän vanhempiemme, kanssa - siis ihmisten, jotka oikeasti ovat läsnä lasten elämässä. Kurjaahan lasten olisi ollut mennä hätäisesti käymään isänsä luona, jossa isän uusi kumppanikaan ei koskaan ole paikalla, vaan lähtee lapsia karkuun, kun ei heitä voi sietää silmissään. Onneksi isällään oli sen verran järkeä päässä, ettei lapsiltaan pilannut isänpäivää tunkemalla itseään siihen mukaan, kun ei kerran muutenkaan halua olla mukana lastensa elämässä.
Kyllä, sanoisin ettei sinun kuvailemassasi tapauksessa sadismi ole kovin kaukana.
Korjaan viestiä sen verran, että tämä kyselijä, joka jäi ilman "pullaa" on 8v, ei tuo teini. Samaisen lapsen leipä jätetään joka kerta ilman mätitahnaa -koska "hänellä on pömppövatsa", vaikka muille laitetaan. Tyttö haukkuu itse itseään läskiksi, kun tulee isän luota kotiin.
Ei hymiöitä.
lapsia tuollaisen ääliön kanssa...ei voi sanoa itseään yhtään viisaammaksi.
Jopa oli taas typerä kommentti. Ihan kuin kaikki asiat voisi etukäteen tietää. Ihmiset muuttuvat eikä sitä välttämättä kunnolla edes tunne toista ihmistä, vaikka olis pitkäänkin yhdessä. Monesti ne pahimmat puolet entisestä puolisosta ilmenevät vasta erotessa tai jopa vasta sen jälkeen.
Kyllä varmasti jokaisella naimisiin mennessään on sellainen luulo, että se kestää ikuisesti ja lapsia hankkiessaan luulo, että myös toinen niistä lapsista välittää ja huolehtii. Jälkiviisaus ja etenkin toisten ihmisten sellainen se vasta parasta viisautta on.
ole lasten tehtävä muistaa isää isäinpäivänä eikä toisinpäin.
Eräs yh-äiti
Jos isää ei lapsen tekemiset tai tapaamiset muulloin pahemmin kiinnosta, niin turha sitä on varmaan isänpäivänä kortteja tai soittoja odotella..
nyt käänty? Omien tarkoitusperien vuoksiko, tupauuno?
Niinpä... Äiti yritti sovitella isin kanssa, että milloin hänen pieni lapsensa voisi tulla isänpäivän käynnille. Vaan kun isillä oli jo suunniteltu muita menoja, ihan isin uuden naisystävän ja hänen lastensa kanssa... Äiti olisi kyllä vienyt ja hakenut pienen lapsen - joka ei itse vielä pysty näistä asioista huolehtimaan- mutta kun isillä ei ollut aikaa omalle lapselleen... Että sellainen isi ...
Takoittaako teillä isänpäivä sitä, että isä muistaa lapsiaan? Onpä hullusti ymmärretty isänpäivä! Muitatko sinä sitten lapsia äitienpäivänä?
Helvetti mitä pösilöitä!
Minunkin käsitykseni on se, että lapset muistavat isää isänpäivänä. Eikös ne lapset muista äitejäkin äitienpäivänä. Olenko käsittänyt asian ihan väärin.
Ei tietenkään isän pidä lapsiaan muistaa isänpäivänä...eikä jouluna eikä syntymäpäivinä...normaaleista arkipäivistä nyt puhumattakaan. Mutta turha sitten itkeä, jos lapsetkaan eivät muista isää.
Kyllä itse ainakin äitinä pidän huolen siitä, että lapseni viettävät äitienpäivää kanssani. Keksin jotain mukavaa yhteistä tekemistä ja leivon vaikka pullaa. Tarhaikäisiltä kun ei voi sen enempää odottaa kuin, että ovat tarhassa kortin tehneet. Eikä ex-miehen tarvitse millään tavalla avustaa lasta äitienpäivän muistamisessa.
Mutta isänsä muistamisessa isänpäivänä en lapsiani avusta. Tarhassa tehdyt kortit isä kyllä saa, jos vaivautuu tapaamaan lapsiaan niin, että voivat ne hänelle ojentaa. Postissa en niitä lähettele kun kerran isä ei itse viitsi sopia tapaamista isänpäivälle tai sen läheisyyteen. Onnitteluja en kehoita lapsia soittelemaan, kun isä itsekään ei koskaan heille soita.
Mutta isäpuolta ja isoisää autan lapsia muistamaan isänpäivänä, koska he ovat läsnä lasten elämässä.
muistaa isää, vaan toisinpäin. Meillä on myös iso kasa vanhoja koulussa tehtyjä isänpäiväkortteja laatikossa,, ei ole ollut käyttöä. Siinä sitten aikuisena voi lapset katsella itse tehtyjä isänpäiväkortteja, ja miettiä missä on isä ollut?