Kun puhutaan siitä, että kouluja käymätön/vain 2. asteen koulutuksen saanut voi olla myös yhtä älykäs kuin korkeastikin koulutettu, puhutaan ihan asiaa.
Älykkyyshän on hyvin pitkälti periytyvää. Mutta jos älykkyyttään ei pääse toteuttamaan vaikkapa oppimisessa, niin se menee tavallaan hukkaan. Tietysti kaikenlainen työ on arvokasta, mutta jos ei ole tietoa, niin korkealla älykkyydellä ei tee silloin yhtikäs mitään. Älykkyys on vain oppimisen väline, mutta paljaalla älykkyydellä ei tee yhtään mitään. Ahkerudella voi kompensoida heikompia älynlahjojaan.
Älykkyyshän on hyvin pitkälti periytyvää. Mutta jos älykkyyttään ei pääse toteuttamaan vaikkapa oppimisessa, niin se menee tavallaan hukkaan. Tietysti kaikenlainen työ on arvokasta, mutta jos ei ole tietoa, niin korkealla älykkyydellä ei tee silloin yhtikäs mitään. Älykkyys on vain oppimisen väline, mutta paljaalla älykkyydellä ei tee yhtään mitään. Ahkerudella voi kompensoida heikompia älynlahjojaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta kai korkeakouluttautumaton henkilö voi olla yhtä älykäs kuin korkeakouluttautunut. Tämä ei välttämättä liity kirjoitukseesi, mutta joillakin ihmisillä on aivan uskomaton tarve yrittää todistaa kaikille olevansa älykäs koulutuksestaan huolimatta. Onhan se ymmärrettävää, koska epäilyä on voinut elämässä tulla paljonkin vastaan. Kuitenkin jotkut ihmiset menevät jo vähän liian pitkälle. Ei uskalla oikein mitään sanoa, kun yksikin aina kääntää kaiken päässään loukkaukseksi tai ylpeilyksi.
Minua hämmästyttää myös yksi opettaja, joka yrittää todistella älykkyyttään. Ilmeisesti se vain on joillekin kovin tärkeää. Todellisuudessa älykäs ihminen ymmärtää, että älykkyyttä ei ole vain yhtä lajia. Todella älykäs ihminen ei halveksi muita, ei luule olevansa kaiken keskipiste ja superälykkö, eikä lauo sellaisia virkkeitä kuin: "Ahkeruudella voi kompensoida heikompia älynlahjojaan" yksiselitteisinä totuuksina.
""Ahkeruudella voi kompensoida heikompia älynlahjojaan" yksiselitteisinä totuuksina."
Eli kun yleisesti tiedetään että opiskelussa, työelämässä, sekä harrastuksissa menestyminen edellyttää kovaa työntekoa. Niin jos menestyminen on sidoksissa ahkeruuteen, mutta ahkeruus ei ole sidoksissa älykkyyteen, eikö se silloin tarkoita sitä että keskivertoälykäs pystyy menestymään huippuälykästä paremmin, jos vain jaksaa tehdä duunia tarpeeksi menestymisensä eteen?
Mikä siis oli pointtisi tässä "yksiselitteisessä totuudessa"?
Älykäs ihminen selviytyy tilanteesta johon viisas ei joudu...
Moni liittää viisauden ikävuosiin ja niiden mukana kertyneeseen tietoon. Heidän mukaansa älykäs pikkulapsi ei voi olla viisas.