pulassa

neuvoja, kun ei tiedä taustoja, eikä tunne. Mutta...

Ex:ni uusperheessä oli sama tilanne, tyttäreni ei tullut toimeen uuden emännän kanssa, jota en edes nähnyt. En ottanut mitään kantaa tyttöni purkauksiin. Miksi? Koska minä olen aikuinen ja hän lapsi. Ex:ni suhde päättyi. (En ihmettele). Typerintä ja pahinta siinä oli se että Ex syytti siitä tytärtämme, toivottavasti teille ei käy niin. Kahden aikuisen pitää pystyä sopimaan yhdessä miten toimitaan, lapset ei sitä päätä. Murrosikäinenkin on vielä lapsi, joka etsii rajoja, kaipaa hyväksyntää, on tunne-elämältään epävarma ja ottaa mallia ympäristöstä,teistä ja teidän toiminnasta. Murkulla päälimäisenä on luultavasti ajatus: "Sä et ole mun äiti, etkä määrää miten minä olen. Sinä olet ulkopuolinen joka tuli isän ja minun väliin. Sinua ei tarvita täällä." 1. Tee selväksi että et yritäkkään olla hänen äiti, mutta säännöt koskee kaikkia. 2. Olet ja aioit pysyä miehesi vaimona. 3. Asut samassa taloudessa. 4.Nuoren raivonpuuskiin ei kannata lähteä mukaan möykäämällä takaisin, toisaalta nuorelle on vaikea puhua järkeä, jotenkin muuten on pakko näyttää hänelle että ette hyväksy hänen käytöstään, niin että tytölle ei tule vaikutelmaa että HÄNTÄ ei hyväksytä. Kun tyttö käyttäytyy hyvin "palkinnoksi" esim. joku yhteinen juttu isän kaa, vaikka kävelylenki kahdestaan.

Tuttavani uusperheessä on sama tilanne päällä, joten mitenkään harvinaista tytön käytös ei ole, pikemminkin katson sen iästä johtuvaksi. Koittakaa pysyä itse rauhallisina ja kestää, pääasia että tyttö tuntee olevansa rakastettu sellaisena kun hän on, mutta huonoa käytöstä ei suvaita.

ES

Minulla on kolme jo aikuista lasta. Poika ja kaksi tyttöä. Murrosiässä ei pojan kanssa mitään ongelmaa.
Mutta tyttöjen kanssa mota kertaa tuli mieleen että, Voi v!ttu ja helkkarin moinen määrä muita painettavaksi kelpaamattomia sanoja. ja sain myös kuunnella noita samoja sanoja harva se päivä.
Positiivista tässä on se. Että se menee ohitse aikanaan.
Kärsivällisyyttä.