Ennen kuin edes harkitsee koirasuden hankintaa kannattaa muistaa, että susi tai koirasusi viihtyy ihmisen lähellä vain ruuan saatavuuden vuoksi. Alustan ensin hieman jotta saatte kuvan kokemuksestani.
Itselläni oli aiemmin ollut palveluskoiria ja olin aina haaveillut koirasudesta. Vuosien ajan ammensin paljon kirjoista tietoa sudesta,sen käyttäytymisestä,vieteistä,reviirikäytöksestä jne.Kiinnostukseni vain lisääntyi joten päätin lähteä tutkimaan suden elintapoja niiden omille elinalueilleen,luontoon pohjois -ja etelä-amerikkaan.
Tutustuin harjasusiin sekä tundrasusiin ja seurasin niiden laumakäyttäytymistä parin vuoden ajan. Sain kimmokkeen viimein hankkia itselleni ensimmäisen koirasuden 1/16 osainen susi joka oli uros. Se kasvoi valtavan suureksi,oli erittäin leimaantunut minuun jopa liiaksi ja hyperaktiivinen jolle 15 km/pv lenkkeilyä ei riittänyt,riistaviettinen, machoileva mutta ihmisrakas. Toisia uroksia se ei sietänyt lainkaan.Se eli 11 vuotta kunnes sairastui neurologiseen sairauteen ja jouduttiin saattamaan ikiuneen.
Aikaa vierähti ja päätin hankkia uuden koirasuden Alaskasta,en tosin enää urosta joka olisi vaaraksi koirauroksille vaan nartun. Ostaessani suttani ihmettelin sen todella susimaista (lempeää) käytöstä ja tarvetta kaivautua maakoloon nukkumaan. Myyjä vakuutti että pennuissa olisi vain puolet sutta. Pentu muutti luokseni ja käyttäytyi seuraavanlaisesti; alistui minulle vaatimatta tai pyytämättä tuon tuostakin, nälkäisenä pyytääkseen ruokaa nuoli aina huuliani, ei syönyt kuivalihaa kuin vasta kun olin itse ensin lihaa pureskellutjonka jälkeen syljin sitä pennun syötäväksi. Päivät se lähinnä nukkui ja yöt tuhosi makuutäkkejään sekä "saalisti" kissaamme joka antoi sille kyllä kyytiä. Kun pentu tuli 4: kk:n ikään, aloin opettamaan sille ihmisen rytmiä. Mentiin nukkumaan yhdessä ja se halusi nukkua aina kiinni minussa, kuono kaulani päällä.
Viimein tilasin ajan riistaeläinlääkärille jotta rokotukset, sirut ja muut saataisiin kuntoon. Hämmästykseni oli todella suuri kun eläinlääkäri totesi minulle ettei koirasudessani ollutkaan koiraa juuri nimeksikään.
Nykyään "tyttöni" on jo iso ja omaa suuret, terävät hampaat sekä ulkomuotokin on jo suden näköinen. Olen pärjännyt suteni kanssa ja saanut sen koulutettua ruuan avulla, niin, koska siltä tosiaan puuttuu miellyttämisen halu, alistua se osaa ja alistuukin tuon tuosta heittäytymällä edessäni selälleen, on kovin leikkisä, vaan minun ei tule sen kanssa leikkiä koskaan, sillä olen sille alfa johtaja eli Alfa. Lapset ja muut leikkivät sen kanssa kyllä mutta jos minä leikkisin, sen arvojärjestys laumassa järkkyisi ja siitä saattaisi tulla vaarallinen.
Eli jos omaatte koirasuden tai suden tai mietitte sellaisen hankkimista,"otusta" ei milloinkaan saa kouluttaa käyttämällä viettejä hyväkseen. Koirasutta ei myöskään saa eikä voi rangaista (tulevat agressiiviseksi) vaan sitä opetetaan aina motivoiden ruuan avulla, katsekontaktilla ja viitomalla. Puhetta ne eivät juurikaan kuuntele ja tarvitsevat AINA lauman tai ainakin lauman johtajan, alfan, seurakseen.
Koirasutta EI MILLOINKAAN voi jättää laumasta yksin joten ne eivät sovi henkilölle joka on päivät töissä muualla ja koirasusi yksin kotona, silloin se ahdistuu ja kokee lauman hylänneen eikä ymmärrä miksi vaan muuttuu araksi pelkopuriaksi.
Koirasudet kuten sudetkin ovat herkkiä ja lempeitä eläimiä omassa laumassaan myös lenkilläkin mikäli ovat onnellisia.
Kun itse sairastin ja makasin kuumeisena viikon sängyssä, suteni makasi myös pessen(nuoli)minua sekä tuoden kipostaansuussaan minulle ruokaa. Se pudotti ruuat sitten kasvoilleni ja nuoli huuliani. Ne pitävät omistaan huolta mutta vaativat osaavan, oikeudenmukaisen ja kärsivällisen kasvattajan joka ei milloinkaan saa omata huonoa käytöstä toisia kohtaan. Siksi, että koirasusi matkii aina johtajansa käytöstä. Koirasusi on vaativa mutta luotettava ja lempeä kumppani.
Lopetan lauseeseen "Koirasusi-susi on maailman lempein eläin mutta peto metsällä".
Itselläni oli aiemmin ollut palveluskoiria ja olin aina haaveillut koirasudesta. Vuosien ajan ammensin paljon kirjoista tietoa sudesta,sen käyttäytymisestä,vieteistä,reviirikäytöksestä jne.Kiinnostukseni vain lisääntyi joten päätin lähteä tutkimaan suden elintapoja niiden omille elinalueilleen,luontoon pohjois -ja etelä-amerikkaan.
Tutustuin harjasusiin sekä tundrasusiin ja seurasin niiden laumakäyttäytymistä parin vuoden ajan. Sain kimmokkeen viimein hankkia itselleni ensimmäisen koirasuden 1/16 osainen susi joka oli uros. Se kasvoi valtavan suureksi,oli erittäin leimaantunut minuun jopa liiaksi ja hyperaktiivinen jolle 15 km/pv lenkkeilyä ei riittänyt,riistaviettinen, machoileva mutta ihmisrakas. Toisia uroksia se ei sietänyt lainkaan.Se eli 11 vuotta kunnes sairastui neurologiseen sairauteen ja jouduttiin saattamaan ikiuneen.
Aikaa vierähti ja päätin hankkia uuden koirasuden Alaskasta,en tosin enää urosta joka olisi vaaraksi koirauroksille vaan nartun. Ostaessani suttani ihmettelin sen todella susimaista (lempeää) käytöstä ja tarvetta kaivautua maakoloon nukkumaan. Myyjä vakuutti että pennuissa olisi vain puolet sutta. Pentu muutti luokseni ja käyttäytyi seuraavanlaisesti; alistui minulle vaatimatta tai pyytämättä tuon tuostakin, nälkäisenä pyytääkseen ruokaa nuoli aina huuliani, ei syönyt kuivalihaa kuin vasta kun olin itse ensin lihaa pureskellutjonka jälkeen syljin sitä pennun syötäväksi. Päivät se lähinnä nukkui ja yöt tuhosi makuutäkkejään sekä "saalisti" kissaamme joka antoi sille kyllä kyytiä. Kun pentu tuli 4: kk:n ikään, aloin opettamaan sille ihmisen rytmiä. Mentiin nukkumaan yhdessä ja se halusi nukkua aina kiinni minussa, kuono kaulani päällä.
Viimein tilasin ajan riistaeläinlääkärille jotta rokotukset, sirut ja muut saataisiin kuntoon. Hämmästykseni oli todella suuri kun eläinlääkäri totesi minulle ettei koirasudessani ollutkaan koiraa juuri nimeksikään.
Nykyään "tyttöni" on jo iso ja omaa suuret, terävät hampaat sekä ulkomuotokin on jo suden näköinen. Olen pärjännyt suteni kanssa ja saanut sen koulutettua ruuan avulla, niin, koska siltä tosiaan puuttuu miellyttämisen halu, alistua se osaa ja alistuukin tuon tuosta heittäytymällä edessäni selälleen, on kovin leikkisä, vaan minun ei tule sen kanssa leikkiä koskaan, sillä olen sille alfa johtaja eli Alfa. Lapset ja muut leikkivät sen kanssa kyllä mutta jos minä leikkisin, sen arvojärjestys laumassa järkkyisi ja siitä saattaisi tulla vaarallinen.
Eli jos omaatte koirasuden tai suden tai mietitte sellaisen hankkimista,"otusta" ei milloinkaan saa kouluttaa käyttämällä viettejä hyväkseen. Koirasutta ei myöskään saa eikä voi rangaista (tulevat agressiiviseksi) vaan sitä opetetaan aina motivoiden ruuan avulla, katsekontaktilla ja viitomalla. Puhetta ne eivät juurikaan kuuntele ja tarvitsevat AINA lauman tai ainakin lauman johtajan, alfan, seurakseen.
Koirasutta EI MILLOINKAAN voi jättää laumasta yksin joten ne eivät sovi henkilölle joka on päivät töissä muualla ja koirasusi yksin kotona, silloin se ahdistuu ja kokee lauman hylänneen eikä ymmärrä miksi vaan muuttuu araksi pelkopuriaksi.
Koirasudet kuten sudetkin ovat herkkiä ja lempeitä eläimiä omassa laumassaan myös lenkilläkin mikäli ovat onnellisia.
Kun itse sairastin ja makasin kuumeisena viikon sängyssä, suteni makasi myös pessen(nuoli)minua sekä tuoden kipostaansuussaan minulle ruokaa. Se pudotti ruuat sitten kasvoilleni ja nuoli huuliani. Ne pitävät omistaan huolta mutta vaativat osaavan, oikeudenmukaisen ja kärsivällisen kasvattajan joka ei milloinkaan saa omata huonoa käytöstä toisia kohtaan. Siksi, että koirasusi matkii aina johtajansa käytöstä. Koirasusi on vaativa mutta luotettava ja lempeä kumppani.
Lopetan lauseeseen "Koirasusi-susi on maailman lempein eläin mutta peto metsällä".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyvä teksti, varmasti sinulla riittäisi juttua enemmänkin. Itse olen vain täysin sitä mieltä että susi on susi ja sen kuuluu elää vapaudessa. Ei mitään risteytyksiä, sudella on jo tarpeeksi huono maine muutenkin. ihmisiä vain kiehtoo se villeys, "kesyttäminen", erikoisuus, tai mikä nyt kiehtookaan. Olen itsekin ollut Pohjois-Amerikassa tutustumassa susiin ja en ikinä unohda niitä kokemuksia. Mutta en silti kotiini sellaista ottaisi. Kotona jaloissa pyörii noutajia sillä meillä metsästetään. Nimittäin olen myös sitä mieltä että jos ottaa noutajan niin sitten metsästetään, jos ottaa alaskan malamuutin niin sitten painella valjakolla, jos ottaa hirvikoiran niin sitten tarjotaan sille rodunomaista toimintaa. Koira harrastuksen mukaan eikä ulkonäön.
koiramaiset pulinat palstalle!?!