Homeahdistus=Mielen sairaus

Mielenterveyspotilaat otetaan vakavasti, heidät tutkitaan asiallisesti ja saavat mahdollisesti apua oireisiinsa konkreettisesti.

Homesairaus on erittäin kokonaisvaltainen joka suhteessa, mutta sitä ei samalla tavalla vielä tunnusteta eika tunnistetakaan. Asioita vain pyöritellään(=määrätään erilaisia tutkimmuksia viitaten muihin sairauksiin ja mahdollisesti epäillään psyykenongelmaa) potilaan itsensä jo todennäköisesti tiedostaessa asian (aistimalla herkästi homeen hajun ja mahdollisesti reagoimalla siihen muullakin tavoin), ennenkuin aletaan tajuta mistä on kyse. Useimmiten vasta sitten, kun henkilö alkaa reagoimaan vakavammin homeisiin.

Fyysinen oireilu/sairastuminen koskettaa monesti useita perheenjäseniä. Jatkuva huoli omasta ja lasten tulevaisuudesta astmoineen, allergisine nuhineen jne. on käsinkosketeltavaa ja varmaan vaikuttaa psyykkiseen jaksamiseenkin. Varsinkin, kun ajoittain tuntuu ettei mikään tai kukaan voi auttaa riittävästi.
Ongelma on ja pysyy, jos sairastuukin kroonisesti!

omasta sairastelustani (olimme vuosia kotosalla tietämättä asunnon kuntoa) aiheutti alakuloa, ja se puhdasta KAATOVÄSYMYSTÄ, kun senkkakin oli neljänkympin lukemissa ja aina siis jossain taudissa ja kolotuksissa ja rahaa paloi kuukaudessa valtavat määrät lääkkeisiin. Kyllä siinä jo voimat käy vähille, kun vielä lapsen astman ja jatkuvien kurkunpäätulehdusten vuoksi valvot yöt ja yrität selvitä myös omista sairasteluistasi. Kyllä kummasti piristi yksityislääkäriltä haetut ns. uudenajan mielialalääkkeet, joita kuulemma paljon hakevat töissä olevatkin yksityiseltä, kun eivät halua "leimautua" työterveyshuollossa tai omassa terveyskeskuksessa. Pari kertaa ainakin olen noita ns. ilopillereitä syönyt. Kun noiden lääkkeiden vaikutuksesta on jalat irti 5 cm maasta (tunne sellainen), jaksaa valvoa jatkuvasti ja pitää lasta hengissä sekä juosta alvariinsa lääkärissä moninaisine oireine ja kokeilla kalliitakin uusia lääkkeitä, jos vaikka siitä ja siitä saisi avun aivan hirveisiin lihas- ja nivel- sekä migreenikipuihin (parikin päivää yhtä jaksoisesti puhekyvyttömänä ja pää puutuneena sekä sellainen kipu, että vain makuuasennossa helpotti - arvaas miten siinä sairasta lasta samalla hoidettiin ja miten lukuisiksi konstit kävivät, jotta arjesta selvisi) ym. astma- ja hengenahdistuskuvioihin. No onneksi on uusia lääkkeitä keksitty ja niitä kyllä auliisti tarjotaan myös tuolla astmarintamalla ja hyvän avun olen niistä saanutkin, mutta vain itselleni. Ne eivät auta lapselleni.

Vakituiset (joita siis on vähän) terveyskeskuslääkärit eivät tutkineet kohonneita senkkojakaan sen pidemmälle - "täytyy johtua tuosta kroonisesta selkäkivusta, onhan sitä selkää ennenkin leikelty ja se on ollut kipeä". Keikkalääkärit puolestaan aina ihmettelivät, miksi ei ole tutkittu enempää noinkin korkeita labra-arvoja - heillä oli varaa ajatella, koska eivät olleet punakynän orjia eli tiukoissa budjeteissa. Ja kun nuori lääkäri saatiin taloon, lähti hän aina nopeasti (niinkuin muuallakin Suomessa) virastaan. Joillakin kun on tuo etiikka eivätkä he halua heti alkutaipalleellaan tehdä liian rajuja hoitovirheitä.

Lapsen astma (jatkuvat yösairaalakeikat ja osastohoidot) johtui kuulemma "yleensä vielä tuossa iässä ne on niin ahtaat" -selityksestä. "Kyllä pitäisi tämän auttaa, ei oikein ole muuta." Kun sitten en enää JAKSANUT, vein lapsen melko oikealle lääkärille ja syykin löytyi sekä lääkitys, jolla joten kuten eletään, mutta silläkin heikosti. Menimme "oikealle lääkärille" liian myöhään. Ja paljon muuta: kohonneita muitakin arvoja, mitkä tietenkin laitettiin ylipainon piikkiin ("varmaan jotain häiriötä olisi sokeriaineenvaihdunnassa, jos tutkimaan ryhdyttäisiin, siksi suosittelen vain laihdusta ja katsotaan ne arvot sitten uudelleen"). Miksi kaikki arvot ovat nyt puhtaissa ympyröissä kohdallaan, viitearvojen sisällä, ei niin suurta väsymystä tuon lapsen sairastelusta, ettenkö jaksaisi.

Voihan se minullekin puhjeta jokin mielensairaus tai jo on - en vaan huomaa höperyyttäni. Kummasti kuitenkin pärjään elämässä ja vielä työelämäänkin pääsen, kun tuo kakara saadaan kuntoon, eikä tarvitse tehdä niin paljon "yötyötä kotona". Ja jos lapsen sairastelu jatkuu, ja tulojakin on saatava, saan kyllä esim. osatyökyvyttömyyseläkkeen, kun vanhasta muistista tiedän, mitä uupumus ja masentunut mieliala on. Krooniset kivut ovat huono seuralainen - kipu syö aivojen hyvänolon hormonia, saati jatkuva univaje. Sen tietää jokainen kipupotilas, mikä itsekin olen tapaturman seurauksena.

heittoineen tältä palstalta joutaisivat jo roskakoriin.
Homesairaudet ovat ulkoisen tekijän aiheuttamia, joissa yksi asia johtaa toiseen.
Puhdas uupumus, kuten Metsäläien2 sanoi, on ilman muuta selvä juttu tuollaisessa pyörityksessä ja mielestäni täällä voi purkaa tuntemuksiaan.
Asiaa ymmärtämättömien kannattaisi miettiä sanojaan tarkemmin, tiedä vaikka sattuu omalle kohdalle joskus.
"Pyörivä kivi ei sammaloidu" ...

ajoissa, että tässähän oikeesti tulee HULLUKSI, kun koko ajan miettii homeita ja missä mahdollisesti olisi hometta ja olikohan siellä hometta jne. jne. En ole tässä EHDOTON - mutta varmasti on perää tuossa avauksessa!

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat homeahdistuksella.
Mikäli ymmärrät otsikon oikein, niin tällä palstalla keskustellaan pääasiassa homealtistuksen aiheuttamista keuhkojen allergisista tulehdusreaktioista kuin myös allegiapohjaisista keuhkojen kroonisista tulehdussairauksista ja niihin liittyvistä muista immunologisista seurauksista.
Keskustelemme myös homeallergikkoihin kohdistuvasta lääketieteellisistä tutkimuksista ja niiden puutteellisuuksista, jotka puutteellisuudet estävät oikeusturvan toteutumisen lukemattomien homeallergikkojen kohdalla.

Toki immuunijärjestelmään kuuluvat allergiseen reaktioon osallistuvat solut voivat vaurioittaa myös hermosolujen toimintaa niiden tuottamien toksisten yhdisteiden välityksellä.
Esim. eosinofiilisiin valkosoluihin kuuluvan ECP:n sanotan olevan neurotoksiini ja EDN:n jopa voimakkaan neurotoksiinin jne.
Ja kyllähän immuunijärjestelmään kuuluvien solujen tuottamat yhdisteet, myös toksiset yhdisteet kiertelevät verenkierron välityksellä myös aivoissa.

Nykylapsillamme on paljon psyykkisiä häiriötä, myös oppimishäiriöitä, joiden häiriöiden kasvusta jopa päättäjämmekin ovat huolissaan.
Itämaisen lääketieteen mukaan allergia ja psyykkiset häiriöt liittyvät toinen toisiinsa.
Nythän on niin, että kouluruokailunkin järjestämisessäkin on mittavia ongelmia, koska yksi ei siedä yhtä ruoka-ainetta ja toinen toista ja kolmas kolmatta jne.
Nythän on jälleen suuri lasten ruoka-aineallergiaa koskeva tutkimus meneillään. Saa nähdä tutkitaanko siinä edes psyykkisten oireiden ja ruoka-aineallergian välistä syy-yhteyttä.

Sanotaan, että suomalaisista n. 250 000 kansalaista käyttäa vuosittain mielenterveyslääkitystä ja yli 500 000 kansalaista astmalääkitystä. Niin mielenterveyslääkkeet kuin astmalääkkeetkin ovat resepilääkkeitä, eli lääkityksen määrää lääkäri.
Herääkin kysymys mikä osuus ns. kosteusvauriomikrobien pakkohengittämisellä on jatkuvasti suurenevaan astmalääkkeiden käyttöön ja mikä osuus tuolla pakkohengittämisellä on mielenterveyslääkkeiden käyttöön.

Eli sinulle siis hyvä hyssykkä. Otappa selvää jos saat.