Olen parikymppinen nuori nainen ja nyt tulossa vuoden kaunein/kauhein aika, Joulu. Joudun viettämään sen yksin. Tähänastiset joulut olen viettänyt vanhempieni ja silloisen poikaystäväni luona. Parisuhde meni vajaa vuosi sitten poikki ja vanhempani katkaisivat minuun välinsä omien avioerosotkujen perusteella. Eivät halua enää olla tekemisissä kanssani vaikka myöntävät että en ole tehnyt mitään väärää ja että syy on heissä itsessään. Tänään isänpäivänä laitoin isänpäivän toivotukset tekstiviestillä isälleni, ei vastausta. Olen siis totaalisen yksin. Toki minulla on kavereita ja sen osalta laaja sosiaalinen verkosto, mutta kuka nyt haluaa joulua kavereitten kanssa viettää. Tulee väkisin kyyneleet silmiin kun katson lapsia/nuoria/nuoria aikuisia omien vanhempiensa kanssa kaupungilla hankkimassa joulujuttuja koteihinsa ja suunnittelevan joulua/isänpäivää/tms. Silloin aina mietin, että jos joskus saan lapsia, niin en ikinä heitä hylkäisi kuten omat vanhempani ovat minulle tehneet. Olen aikuinen ihminen ja pärjään kyllä omillani, mutta se perus vanhempien tuki ja viikottaiset normaalit asiaan kuuluvat puhelinsoitot tyyliin "Mitä kuuluu?" raastavat sisintäni. Mulla on ikävä mun perhettä. Kai tästä tulevasta joulusta voi saada yksinkin ihan mukavan. Laittaa hyvää ruokaa, katsella telkkaria, syödä suklaata kynttilän valossa. Kyllä tämä kai tästä. Toivon silti sydämeni pohjasta, että vanhemmillani olisi asiat hyvin ja he saisivat kauniin ja rauhaisan joulun missä sitten joulun viettävätkään.
Joulu yksin
Omppu83
0276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.