ja lastenlaulujen teemoja. Viime aikoina olen pohtinut Päivänsädettä ja menninkäistä ja muistellut, että lapsesta asti minua on käynyt sääliksi tuo menninkäisparka, joka on niin äärimmäisen rakastunut, mutta jonka sitten päivänsäde hylkää vedoten siihen, ettei kestä pimeyttä. Päässäni olen aina kuvitellut tuon menninkäisen kömpelöksi, mutta äärimmäisen kiltiksi olennoksi, jonka hyvä sydän korvaa ehkä ulkonäölliset puutteet. Hän on varmaan se kaveri, joka laittaa luolaansa hyvät olot omalle rakkaalleen ja rakastaa koko sydämellään omaa kultaansa.
Lasten laulut saavat usein sanotuksi sen niin osuvasti, jota aikuiset monimutkaisin sanakääntein yrittävät selventää. Loppuhan kuuluu näin:
"Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa."
Minusta tuossa menninkäisessä on jotain niin inhimillistä ja hyvää ja uskon, että moni tällä palstalla samaistuu tuohon sympaattiseen olentoon, joka elää pimeydessä, mutta näkee kaiken kuitenkin niin selvästi. Voi kun jostakin saisin oman menninkäisen miehekseni...Uskon, että tuo menninkäinen saa jonkun ihanan naisen itselleen, vaikka päivänsäde hänet hylkäsikin. Päivänsäteitähän laulussa oli monta, mutta menninkäisiä vain yksi.
Lasten laulut saavat usein sanotuksi sen niin osuvasti, jota aikuiset monimutkaisin sanakääntein yrittävät selventää. Loppuhan kuuluu näin:
"Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa."
Minusta tuossa menninkäisessä on jotain niin inhimillistä ja hyvää ja uskon, että moni tällä palstalla samaistuu tuohon sympaattiseen olentoon, joka elää pimeydessä, mutta näkee kaiken kuitenkin niin selvästi. Voi kun jostakin saisin oman menninkäisen miehekseni...Uskon, että tuo menninkäinen saa jonkun ihanan naisen itselleen, vaikka päivänsäde hänet hylkäsikin. Päivänsäteitähän laulussa oli monta, mutta menninkäisiä vain yksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän meitä menninkäisiä tallustelee tuolla kaduilla vaikka millä mitalla. Mutta oikeassa elämässä sinä tuskin edes vilkaiset meitä päin. Tai jos vilkaiset, niin katse on enemmänkin halveksuva tyyliin "onpas ruma tyyppi, kauheet vaatteetkin" jne... Sitä se ihmisten ulkonäkökeskeisyys teettää.
eräänlainen menninkäisnainen, joka on rakastunut omaan menninkäismieheen. Mutta ujona en oikein uskaltais lähestyä.
En ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi.
Kaunis ajatus sinällään että se yksin jätetty ressukka olisi elämän kouluttama, ei kovettama lempeäluontoinen mörrimöykky joka ei halua tuottaa kenellekään pahaa oloa saatuaan itse enemmän kun tarpeeksi kokea miltä paha olo tuntuu. Sellainen söpö ihQdaa koiranpentu jonka joku bailaamiseen kyllästynyt disco-diiva voisi ikäänkuin harrastuksena hoivata kuntoon ja löytää samalla aidon rakkauden joka jäi sedulasta saamatta.
Koiranpennutkin ovat söpöjä, jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin kyllästyvät niiden vähemmän täydellisten nurkkiin kuseskeluun, kenkien syömiseen ja räksyttämiseen, ja ratkaisevat ongelman viemällä ne tohtorille joka antaa ratkaisevan piikin, tai sitten nakkaamalla ne ulos, kyllä elukka aina ruokaa metsästä löytää.
Itse en kuseskelisi mahdollisen morsiammeni nurkkiin tai pureskelisi tämän kenkiä, mutta vikoja kyllä löytyy, tai enemmänkin puutteita. Olisinko yksin jos puutteita ei olisi?
Sepitetään tarina. Menen joululoman alkaessa poikkeuksellisesti baariin. Olen sopivan naamat kertoaksheni kauniita ajatukshia ja shilti ollaksheni jotenkuten ymmärrettävishä. Puran ajatuksiani humalassa olevalle opiskelijaneidolle joka kuuntelee haltioituneena tämän ystävättären seuratessa naama nyrpeänä vierestä. Ilta päättyy romanttisesti siihen että annan sulkemisajan jälkeen jollekin inttävälle ahdistelijalle lumipesun ja kevyen selkäsaunan, tämän jälkeen neiti vie menninkäisensä kämpilleen Kalevaan selviämään cuba librejen siivittämästä humalastaan.
Yö ei ole romanttinen sammun välittömästi vuodesohvalle herätäkseni aamulla vain tajutakseni etten ole himassa. Mitä jumalauta? Vieressä makaakin tavallisen ja turvallisen kolkon tyhjyyden sivusta ihQdaa kissa josta onkin hämäriä muistikuvia. Pikainen laskutoimitus siitä mitä menninkäinen tekee: ikkunasta pakeneminen on mahdotonta sillä he ovat kolmannessa kerroksessa, ja muutenkin hän on hämmästyksestä lamaantunut. Hän on ruma, hän on epäsosiaalinen ääliö jolta kukaan ei halua mitään.
Menninkäisen ikuisuudelta tuntunut ajatusmyrsky joka kesti SI-järjestelmän mukaan neljäkymmentäkaksi sekuntia, päättyy siihen kun katse kohtaa yön prinsessan krapulaisen raukeat mutta poikkeuksellisen ystävälliset silmät:
- Huomentah....
- öö.... moi... vastaa menninkäinen vaivautuneesti. Kaunis nainen puhuu hänelle. Vielä omituisempaa on että hän on viettänyt kauniin naisen läheisyydessä kauemmin kuin kolme minuuttia kaupan kassajonossa tai kymmenen ruuhkabussissa, tämä on uskomatonta. Loppuaamun menninkäinen vastailee kahden sanan lauseilla, joista toinen on aina öö...
Ennen eroa kuitenkin vaihdetaan numeroita. Kotona menninkäinen on onnensa kukkuloilla, jumala on vastannut rukouksiin, tai viimeistään uhkailuun ja kiristykseen ja lähettänyt tälle tyttöystävän. Joulunpyhien mentyä tulee, olkoon nyt vaikka Hannalta, tekstiviesti. Olis kiva nähdä uudestaan.
He näkevät, Hanna saa ihQdaa menninkäisen joka on söpö ja kaikkee ja ihana eikä oo niin vitun ääliö kun Pasi, Lauri, Mikko, Toni ja Tuukka jotka ei ollu yhtään herkkiä. Menninkäistä on myös kiva esitellä kavereille, se on sellanen ihana kundi joka osaa ajatella ja kaikkee. Kaverit eivät ymmärrä. Miksi Hanna kiikuttaa tuollaista säikkyä nörttiä mukanaan kun Tuukka pelasi lätkää ja käytti nuuskaa kuten MIEHEN kuuluu. Tuukalla oli myös siisti tuning-bemari, menninkäisellä on vanha Nissanin raato jossa ei ole edes siistejä vanteita.
Hannan kavereiden ajatukset soivat myös menninkäisen päässä, millä helvetillä hän vastaa kaikkeen siihen mitä muut voivat tarjota? Hän ei koskaan tee mitään, hän ei koskaan käy missään, minne hän päivänsäteensä vie? Koiran kanssa kävelylle talviseen metsään viikonloppuna? Landelleko? ei saatana, päivänsäteet kuolevat joutuessaan kaupungin valojen ulkopuolelle. Kenties ajelemaan viikonloppuna? Ajelemaan? Jaa istumaan suu kiinni puoleksiyötä kuuntelemaan Kentin mollivoittoisia biisejä katuvalojen pyyhkiessä auton sisustaa loisteellaan. Se auttaa menninkäistä ajattelemaan, kun menninkäinen ajattelee hän on hiljaa. Kun menninkäinen on hiljaa niin muut ahdistuvat, ahdistuuko päivänsäde, onko hänellä tylsää, kaipaako hän actionia, palaako hän nuuska huulessa seikkailusta toiseen turbo-bemarillaan kiitävän hyppyritukka-tuukan luokse?
Nämä ajatukset syövät menninkäisen sisältäpäin hengiltä. Väistämätön on tuolossa, päivänsäde lähtee lätkimään ennemmin kuin tulee menninkäisen kanssa tämän kolkkoon luolaan asumaan, eikä menninkäinen kestä päivänsäteen disko-valojen loistetta määräänsä enempää, hän sokeutuu. On parempi tehdä ratkaisu ennemmin itse kuin joutua uhriksi. Uudenvuoden bileissä vallitsee jo vaivautunut tunnelma, menninkäinen valmistautuu mahalaskuun. Ennen kuin loma on ohi, on menninkäisen ja päivänsäteen hetken kestänyt romanssi. Ehkä se olisi kaatunut menninkäisen tylsyyteen ja hiljaisuuteen, ehkä ei. Ehkä päivänsäde tahtoikin hämärään josta löytyi se kaivattu mies joka ei hyppyritukka hulmuten tanssinut kuin kynttilän liekki bileistä toiseen. Varmaa on kuitenkin se että kaikki romahti menninkäisen omaan epävarmuuteen.
Mietit ehkä olennaisia mutta samalla kovin turhia asioita. Rappeutat oman itsetuntosi ajattelullasi. Hyvin osaat ajatella ja kirjoittaa, mutta samalla kun ajattelet liikaa, teet liian vähän.
Tunnet kaipuuta jotakin semmoista kohtaan, jota et ehkä voinut saadakaan. Toisaalta sait kuitenkin yhden kokemuksen lisää jos näin voi sanoa.
Mitä enemmän noita kokemuksia tulee niin sitä todennäköisemmin osuu ja uppoaa. Ei kannata jäädä menneisiin asioihin vaan keskittyä enemmänkin nykyisyyteen.
Moni toinen tyyppi olisi jo iloinen tuostakin asiasta, että sai olla jonkun kanssa tietyn ajan elämästään.
"istumaan suu kiinni puoleksiyötä kuuntelemaan Kentin mollivoittoisia biisejä katuvalojen pyyhkiessä auton sisustaa loisteellaan."
Kent on ihan saatanan hyvä.