isätön

Lisäänpä vielä tuohon,että on niin järisyttävän rauhallista,että taidan viettää myös äitienpäivän näin:)))

Heipat
olen myöskin siinä mielessä isätön että Isäni on kuollut 25-v sitten 58 vuotiaana!
Mutta asiaan: mikäs anopissa mättää.
Oletko ihan suivaantunut, lähes suivaantunut vai todenteolla suivaantunut kyseiseen nais-henkilöön- miten olet porukkaan eksynyt? (?)
Voimia Sulle (sitä me kaikki tarvitsemme)

Meillä vaan menee niin tämä homma, että appiukko on kuollut jo parikymmentä vuotta sitten ja anoppi asustelee yksikseen.
Minun isäni asuu sen verran kaukana, että hoidan muistamiset lähettämällä lahjan ja soittamalla aamulla.
Mutta nytpä onkin näin, jo vuodesta toiseen, että anoppi vaatii että hänen luonaan on tultava käymään isänpäivänä. En tiedä mikä perimmäinen ajatus siinä on, mutta mies menee lasten kanssa kun käskytys käy. Mielellään mieskin sanojensa mukaan jäisi kotiin nauttimaan omasta isänpäivästään, mutta sanoo että jos ei mene käymään äitinsä luona tämä saa hirveän raivarin...
Noh, minä en käskykäynnille lähde. Anoppi ei ole minun isäni, joten touhuampas kotihommia tässä rauhassa :)