Itse olen päässyt pahimmasta ujoudesta ajat sitten ja itsevarmuuteni on monella tapaa kehittynyt, mutta aikaisempien kokemusten vuoksi en uskalla lähentyä ihmisiä. Päinvastoin torjun heitä käytökselläni. Todellisuudessa pidän ihmisistä, mikään ei ole niin ihanaa kuin ihmisten kanssa touhuaminen ja oleminen. Nautin hyvästä keskustelusta jne. Ja siksipä koenkin niin ahdistavana tämän yksinäisyyden.
En minä ennen pelännyt läheisyyttä, mutta kun on liikaa kieritetty pettymyksissä niin ei sitä oikein uskalla ottaa riskejä. Ja tiedän, että lietson joskus negatiivisia ajatuksia: ei hän kuitenkaan minusta pidä, joten parempi jättää koko homma alkuunsa etc. Olen jo pitkän aikaa päättänyt, että jotain tälle olotilalle on tehtävä. Pakko kai alkaa ottamaan riskejä, vaikka menisin sitten seinään päin. Kyllästyttää nämä ympärilläni tuijottavat neljä seinää..
En minä ennen pelännyt läheisyyttä, mutta kun on liikaa kieritetty pettymyksissä niin ei sitä oikein uskalla ottaa riskejä. Ja tiedän, että lietson joskus negatiivisia ajatuksia: ei hän kuitenkaan minusta pidä, joten parempi jättää koko homma alkuunsa etc. Olen jo pitkän aikaa päättänyt, että jotain tälle olotilalle on tehtävä. Pakko kai alkaa ottamaan riskejä, vaikka menisin sitten seinään päin. Kyllästyttää nämä ympärilläni tuijottavat neljä seinää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä sinulle on sitten käynyt? Uteliaisuuteni heräsi...
koulukiusaamista, ihmissuhteissa muutenkin vaikeuksia- yleistä hyväksikäyttöä, työpaikkakiusaamista ja lapsena koettu erääseen tapahtumaan liittyvä trauma, joka on vienyt aika paljonkin pohjaa uskostani maailmaan ja yleisesti ihmisten hyvyyteen.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että on olemassa hyviäkin ihmisiä. Tai oikeastaan he ovat aina olleet olemassa, mutta olen elänyt jonkun negatiivisen kuoren sisällä, jonka takia en vain ole jaksanut uskoa mihinkään hyvään.
...tarkemmin sanottuna.
Oletko muuten nainen vai mies?
Joo, niinpä. Olisi aika vaihtaa kyllä nuo lasit. Kun nyt olen alkanut jo käyttämään enemmän vaaleanpunaista vaatteissani niin miksen sitten vaihtaisi vaaleanpunaisiin laseihinkin ;)
Nii-in, linsseistä kaikki on kiinni. :)
Se, miten tulkitsee kokemukset, vaikuttaa siihen millaisina kokemukset jäävät päähän. Ottiko tilanteen itseensä vai eikö. Jos ei ota, ei jää kamalasti ikäviä muistelmia. ;)
No joo, teoriapuolelle liikaa menee. En todellakaan sano tuota mitenkään erityisesti sinulle, vaan kunhan huvikseni kirjoitan tällaista.
Minä olen taas toinen ääripää. Olen LIIAN luottavainen. On minullakin ollut pettymyksiä, mutta jotenkin olen niin hupsu, että haluan uskoa ihmisistä vain pelkkää hyvä enkä tajua heidän aina valehtelevan tai olevan kateellisia. Olen huomannut, että myöskään liian optimistisena ihmisiin suhtautujana ei pärjää. Pitäisi löytää kultainen keskitie.
jos pakoilet epäilevyytesi ja epäluottamuksesi takana. Luultavasti vanhana kadut tekemääsi erehdystä elämättömästä elämästä syvästi!
Olet ollut yliherkkä vastuksille. Ei pidä mennä piiloon, jos nokilleen joskus saakin. Mars eteenpäin, täältä tullaan elämä.... Heitä herkkänahkaisuus nurkkaan ja tule bunkkeristasi ulos, meidän muitten tavoin!
olisi pahinta mitä voisi loppujen lopuksi tapahtua jos ottaisit sen riskin? Maailmassa on ikäviä ihmisiä, mutta paljon myös hyviä...