Tarvitsisin suomalaisen jonku alle 200-sivuisen kirjan koulun referaattia varten.Jännittävä ja mielenkiintoinen, ei mikään dekkari tai sotakirja. Oon ettiny joka paikasta enkä meinaa löytää sopivaa, tai yleensäkään luettavaa kirjaa. Enää kk aikaa työn palautukseen, auttakaa?
KELLÄÄN NEUVOA?
neuvottomalle
171692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ilmeisesti et ole etsinyt kirjastosta. Siellä on tuhansia vaatimuksesi täyttäviä.
Omasta käsivarastostani tarjoaisin ensimmäisenä Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaaja- teosta. Sivuja vain 160 ja jos nekin tuntuvat ylivoimaisilta niin ainahan voi katsoa elokuvan ja toivoa sen juonen samankaltaisuutta alkuteoksen kanssa.
Kilttinä ja lapsirakkaana ihmisenä annan vielä muutaman avainsanan kirjan teemasta. Lopun saat tehdä itse.
-sodanjälkeisen ajan kovat ajat ja tavaran niukkuus
-ihmisten välittäminen toisistaan ja heikomman auttaminen
-ankaran työn kuvaus
-miesten välinen solidaarisuus
Huovinen on ihan liian raskasta luettavaa.
no en kyllä itseäni aloittelijaksi sanoisi, on sitä tullut analysoitua vähä laidasta laitaan kirjoja, vaikka nuori olen
Miten nyt noin lukkoon voi mennä kaiken kokemuksen jälkeen? Kirja-arvosteluthan on koulussa jokapäiväistä leipää.
aloittelijaksi? Tuossa yo.viestissähän puhutaan ALOITTAJASTA
ja kuitenkin koskettavia ja nyt arvostettujakin (tehty myös leffat): Sotapoika, Äideistä parhain.
Istanmäen: Liian paksu perhoseksi.
Jansson: Muumilaakson marraskuu
Krohn: Tainaron
Salama: Se tavallinen tarina
Stenberg: Häikäisy
Mukka: Kyyhky ja unikko
...mikään näistä ei ole oikein jännityskirja, mutta parhaaksi suomalaiseksi dekkariksi on joskus kehuttu
Eeva Tenhunen: Mustat kalat. Uskoisin että se kelpaa opettajallekin, koska on arvostettu kirja. Itse pidin aikoinani kovin sen ajankuvauksesta ja Savonlinnatunnelmista.
ovat kyllä jo melkoisen vaikeita, symbolisuutta tihkuvia kirjoja. Hienoja kyllä. Jotkut luulevat kaikkia muumikirjoja lastenkirjallisuudeksi, mutta tuo marraskuu-kirja eroaakin muista.
Mustia kaloja pidin vähän jotenkin lättynä kirjana. Mieleen muistuivat lähinnä Waltarin komisario Palmu -filmit! Ajankuvaus, no joo. Jotkut ihmiset tuntuvat pitävän omaa yliopistouraansa hirvittävän merkittävänä. Se on se nuoruus...
Itse olen lapsena ja nuorena lukenut vanhempoien kirjahyllystä monia kirjoja, jotka eivät minkään kriteerin mukaan olleet vielä ikäisilleni sopivia. Kummasti niistä on saanut irti ja on ollut hieno kokemus lukea niitä uudelleen aikuisena, kun näkökulma on laajempi. Onhan ne monitasoisia kirjoja, kuten sanot.
Mieleeni tuli vielä pari muuta monitasoista, mutta rakenteeltaan kohtuullisen selkeää kirjaehdotusta:
Pentti Haanpää: Noitaympyrä
Pentti Haanpaa: Yhdeksän miehen saappaat
Veijo Meri: Manillaköysi
Eeva Joenpelto: Neito kulkee vetten päällä
Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
Minna Canth: Kauppa-Lopo
Ai lättynä kirjana? No ei se mikään huippujännittävä tai taidokas dekkarina ollut, mutta varmaan lukukokemus dekkareissa yleensäkin on enemmän kiinni lukemistilanteesta ja omista fiiliksistä. Minulla oli täydellinen kesälomafiilis ja juuri sellainen riippumatto-olo, johon kirja sopi. Ehkä lukukokemukseeni liiaksi sekoittuu omat fiilikset ja aikaa on kulunut ainakin kaksikymmentä vuotta.
Joskus luen sen toiseen kertaan vähän analyyttisemmällä päällä. :-)
Otin lukeakseni tämän Meren Manillaköyden. Kuulin muualtakin kehuja siitä.kiittoos
Markku Karpio: Tie auki taivasta myöten.
Luin justiin, nyt luen toista kertaa.
punainen viiva. tosi elämää.tätä kirjaa lukiessa ihminen tuntee itsensä niin avuttomaksi.
Kirjailija on Margaret Craven
Sivuja on 179
"Tämä kirja on omistettu Kingcomen kylässä, Brittiläisessä Kolumbiassa, asuvalle tsawataineuk-heimolle ja Eric Powellille."
Luin itse sen 14-vuotiaana ja oli aika järkyttävä mutta tosi hieno. Täytyypäs lukaista uudelleen nyt kun kerran tuli mieleen ja löytyi omasta hyllystäkin.
mikähän tässä nyt sitten viittaa suomalaiseen kirjaan? Mie vaan ihmettelen mielessäin.
Anna-Leena Härkönen: "Häräntappoase". Ei oo sotakirja tai vastaava nimestään huolimatta :D
Muistaakseni aika hauska myös, ja nopeelukunen
Loetko kokeillut www.titap.info ?