saa jonain päivänä seurustelukumppanin, yksinäisestä tulee luultavasti aika omistushaluinen kumppaninsa suhteen. Se ei ole tervettä, vaan sairasta. Siinä on lisäksi todellinen rakkaus kaukana.
Itse koetan ensin itsenäistyä (olen vasta 20) ja sitten saada vasta kumppanin. Itsenäistyä en koeta tulevan kumppanini takia, vaan siksi, että elämä on mukavampaa itsenäisenä kuin täysin epäitsenäisenä.
Suuressa mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä. Siinä pahoittaa vain mielensä, mitään muuta ei tapahdu. Uskoisin, että on asennekysymys, tuleeko ihminen mustasukkaiseksi. Jokainen voi asennoitua haluamallaan tavalla. Näin väitän, olenpa sitten jonkun mielestä naiivi tai en.
Itse koetan ensin itsenäistyä (olen vasta 20) ja sitten saada vasta kumppanin. Itsenäistyä en koeta tulevan kumppanini takia, vaan siksi, että elämä on mukavampaa itsenäisenä kuin täysin epäitsenäisenä.
Suuressa mustasukkaisuudessa ei ole mitään järkeä. Siinä pahoittaa vain mielensä, mitään muuta ei tapahdu. Uskoisin, että on asennekysymys, tuleeko ihminen mustasukkaiseksi. Jokainen voi asennoitua haluamallaan tavalla. Näin väitän, olenpa sitten jonkun mielestä naiivi tai en.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se olla vaarana. Sitten se selviää kun se seurustelukumppani ilmestyy.