Olen kovasti kamppaillut sisimmässäni, ja asiasata käynyt lukuisia keskusteluja. Ymmärrykseni ei kuitenkaan ole "auennut" Nimittäin avioeron seurauksena jätetty yksin. Itse en eroa ole koskaan halunnut, enkä hyväksy sitä. Uutta puolisoa en voi "katsella", sitä ei hyväksytä ja sillä teolla joutuu uskonsa kieltäjäksi. Yksin joudun, tai toisaalta saan kuitenkin lapseni hoitaa, välillä raskaaksi käy askeleet ja kaipaisi toisen ihmisen läheisyyden ja turvan. En ole itse eroa aiheuttanut ja ovet olivat toiselle auki, kunnes lopullinen ero tuli.
En ole pyytämässä lupaa , enkä hyväksyntää etsimässä. Mut en kuitenkaan itse ymmärrä miksi ei jätetty voisi mennä uudelleen naimisiin? Toki voi, mut senjälkeen ei enää ole uskoa sydämessä, onko näin? Vielä sekin ettei ainakaan uskovaista ihmistä voisi katsella, koska sekin joutuu sit kiusaukseen eronneen kans , eli korkeintaan epäuskoinen ja tie vie maailmaan.
En ole pyytämässä lupaa , enkä hyväksyntää etsimässä. Mut en kuitenkaan itse ymmärrä miksi ei jätetty voisi mennä uudelleen naimisiin? Toki voi, mut senjälkeen ei enää ole uskoa sydämessä, onko näin? Vielä sekin ettei ainakaan uskovaista ihmistä voisi katsella, koska sekin joutuu sit kiusaukseen eronneen kans , eli korkeintaan epäuskoinen ja tie vie maailmaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mihin Raamatun tekstiin tämä käsitys perustuu?
Muistelen jossakin paikassa sanotun, että "jos joku nai hyljätyn, tekee syntiä..", tai jotain sinnepäin. Ei kuitenkaan viene "uskoa sydämestä", kuten kirjoittaja mainitsee. (Jos syntiin joutuminen veisi uskon sydämestä, ei maan pällä olisi koskaan ollut kuin yksi uskova.)
Tuo yllämainittu Raamatun kohta olisi syytä tarkistaa alkutekstistä, ettei vain kyseessä olisi epätarkka käännös.
Kyllä sitä saarnataan eettä vain kuolema erottaa, mut jos toinen on eron ottanut niin silloinhan ero on jo tullut.
Katsele rauhassa uutta puolisoa, vieläpä sekin , jos uskovaisen puolison saisit niin ei kai kukaan teitä tuomitse , vaan iloitsee rinnallanne.Lasten suhtautuminen saattaa olla vastaan, kun ei oma äiti tai isä enää olekaan se puoliso. Toivon lastenkin ymmärtävän senkin asian.
verran edes uskoa, sillä, sillä vuoretkin siirtyisivät.
Kyllä minusta sen jälkeen usko voi olla sydämessä. Ero ei ollut kuitenkaan itse aiheuttamasi, vai mitä? Oletko lestadiolainen? Jos, niin mikä lestadiolainen? Kehottaisin sinua menemään puhumaan jollekkin saarnaajalle, tai omalle rippi-isällesi, jos sinulla on sellainen. Puhumalla ja rukoilemalla siitä selviää. Jumalan johdatusta elämääsi!
VOI HERRANEN AIKA SENTÄÄN, ETTÄ ON TAAS JOTKUT TIUKKAPIPOT OLLU ANTAMASSA OHJEITAAN! EI SE USKO OLE KIINNI SIITÄ, OOTKO JOUTUNUT KOKEMAAN ERON!!! SE EI OLE KIINNI MISTÄÄN TEOSTA VAAN YKSIN ARMOSTA. Älä kuuntele niitä paikkakuntas ahdasmielisiä, joilla on oma syntikuorma niin kepeä, että on aikaa huomautella muita.
uskoessaan Vapahtajansa vanhurskauden omaksi vanhurskaudekseen aivan synnitön. Omasta puolestamme me, parhaitenkin onnistuneet kristityt olemme vain syntikasoja. Sekin omavanhurskas tiukkapipo, joka tätä eronnutta "neuvoo". Hänenkin on vain armosta uskominen.
Elä rohkeasti, Jumalaan luottaen ja kristittynä. Herra ei lastaan hylkää.
Näin Luther
Mutta julkinen eroaminen, niin että voidaan
solmia uusi avioliitto, tapahtukoon maallisen julkipanon ja vallan tietä, niin että aviorikos on kaikille ilmeinen tai, ellei maallinen valta halua puuttua siihen, erottakoon seurakunnan tieten, niin ettei kuka tahansa saisi siitä taas aihetta erota miten haluaa.
Jos sitten kysyt: minne jää tuo toinen, ellei hän voi elää siveellisesti puhtaana? Vastaus: Sen vuoksi Jumala on käskenyt laissaan avionrikkojan kivitettäväksi, niin ettei hän tätä kysymystä kaipaa. Näin tulee vieläkin maallisen miekan ja esivallan tappaa avionrikkoja. Sillä joka avionsa rikkoo, se on jo itsensä (elämästä) erottanut ja häntä on pidettävä vainajan veroisena. Siksi voi toinen mennä uuteen avioliittoon, aivan kuin hänen puolisonsa olisi kuollut, milloin hän tahtoo tehdä oikeuden mukaan eikä osoita armoa. Mutta milloin esivalta vitkastelee ja on leväperäinen eikä tapa, silloin lähteköön avionrikkoja toiseen kaukaiseen maahan ja menköön siellä avioliittoon, ellei jaksa pidättäytyä, mutta parempi olisi: kuolema, kuolema hänelle, pahaa esimerkkiä välttääksemme.
Raamatun valossa on se, että kun me olemme kaikki syntisiä joka tapauksessa niin emme silloin voi olla synnittömiä.
Ihminen voi erota kovasydämmisyytensä takia ,huoruuden yms. takia.
Taitaapa Raamatussa olla maininta siitäkin , että kodissa tulisi olla rauha ja rakkaus.
Jollei sitä ole , asiat ovat viallaan ja kodissa ei vaikuta oikea herra, vaan väärä herra.
Jeesus todella on tullut meidän ihmisten pelastukseksi Jumalan lähettämänä.
Kiitos siis kuuluu Jumalalle.
Emme me halua tahalleen tehdä Herramme tahtoa vastaan.
Ihmisen kuuluu kuitenkin elää se elämänsä ,joka hänelle on annettu.Tämä elämä on sydämemme koetin ja itse ajattelen että juuri sen Jumala haluaakin ihmisestä nähdä.. sydämmen tilan.. eli vanhurskauden.
Kun me joudumme elämämme tilanteisiin, ne ovat meille tarkoitetut.Niillä meitä testaillaan ( uskoamme) ja jos ajattelemme sitä , että Jumala loi meidät kuitenkin elämään, emme silloin voi esittää kuollutta.Meidän siis tulee elää ja pitää Isäämme isänämme.Kaiken mitä hän antaa meille, on meille tarkoitetut.Jos hän antaa pirun kiusata, niin sekin on sitten niin.Ei meidän tarvitse kuitenkaan missään vaiheessa alkaa pitää pirua minään isänä.. eheiii.
Me tiedämme luojamme ja luotamme häneen.
tee ensin kaikki lapsiesi hyvinvoinnin takaamiseksi. sen jälkee voit panostaa omaan elämiseesi. löydä rakkaus mistä itsellekki tulee hyvä mieli. jumala tykkää ihmisestä jolla poski punottaa ja jolla on hyvä mieli. kadotukseenhan ei joudu kukaan vilpitön. vaikka on mullaki takapiha, uskon kuitenki että mulla on paremmat välit yläkertaan ku näillä himouskovaisilla. "ei saa olla ilkeä toisille". kyllä sillä viimesellä portilla jyvät erotetaan akanoista, ja kuka meistä on (p-)akana.
Onhan se todellakin järkyttävää, kun yksin jätetään ja ei vois muuta kuin odottaa toisen kuolemaa.Sitä ei voi todellakaan ymmärtää ennenkuin omaan nilkkaan kolahtaa. Toivoa vaan sopii ettei näänny suruun ja tuskaan joka siitä aiheutuu.Syliä, läheisyyttä jokainen meistä tarvitsee ja kaipaa. Ymmärtäkää ja antakaa anteeksi jos joku joutuu heikoksi, ei voi lähteä tuomitsemaan jätettyä jos hän uuden puolison saa, tai jumala sen osoittaa. Rukoilkaa heidän puolestaan parempaa elämää ja uutta liittoa. Älkää lähtekö osoittelemaan ja syrjimään.Puoliso se uusikin on ja ei ainakaan uuden syytä ole yhtään tippaa.
"En ole itse eroa aiheuttanut..."! Oletko täysin varma? Avioerossa on AINA vähintään kaksi osapuolta. Olet siis sitä mieltä, että vain puolisosi on epäonnistunut aviopuolisona? Onnellinen ja tasapainoinen suhde päättyy vain aniharvoin eroon. Liekö viimeistään nyt aika pysähtyä - ketään syyttelemättä - miettimään, josko joku sinun toimintasi/käyttäytymisesi/sanomisesi, tms., olisi ollut edes häviävän pieni osasyy tapahtuneeseen?