huh,siinä sitä mentiin.ahmin ja oksensin kaksi kertaa kahden tunnin sisällä.olen turvonnut ja likainen,paikkoihin sattuu.en vain hitto osaa lopettaa tätä.ei uskoisi että minulla on ollut itsekuria ja olen ollut hyvässä laihdutusvauhdissa joskus.sitten sain päähäni oksentamisen.joskus.sain päähäni myös terveen laihtumisen,paastoamisen,jojoilun,kitu-diettaamisen..nyt seilaan jossain välissä.joskus mennään hyvin ja oikein hyvin terveellä..tai no,omasta mielestäni terveellä ruokavaliolla.kalorilaskelmat komeilee nätisti ruokapäiväkirja-vihkosessa.mutta sitten tulee se himo ja siinä sitä mennään.perkele.en ole valmis myöntämään ongelmaani kellekään,en ole valmis hakemaan apua vaikka niin haluaisin tästä eroon.onko kukaan täällä selvinnyt bulimiasta..tai no,olenhan minä jonkunlainen bulimikko,ehkä..häirikkö kuitenkin,sen myönnän.. niin,onko joku selvinnyt kuivalle maalle yksin?omalla voimalla,ilman pakollisia lääkäreitä,jutteluita jne..? neuvoja kaivataan,todella!
oksennus-taivas
honnu
4789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Kuulostaa tutulta tuo sinun ääripäästä ääripäähän matkustaminen.
Itse olen ollut nyt 5kk oksentelematta. On tehnyt monta kertaa mieli. Joskus tulee vieläkin ahmimisjaksoja jolloin mässään, ja ajattelen jopa että nyt syön itseni ähkyyn jonka jälkeen oksennan, mutta en vain oksenna, koska haluan olla terve. Sairaus alkoi hävettämään minua.
Aluksi mässäilyä oli todella usein, lihoinkin jopa, ainakin omasta mielestä, hävetti, mutta kestin sen.
Nyt olen hoikassa kunnossa, mutta terveellisin keinoin. Elämä on ihanaa! Aluksi saattaa näyttää toivottomalta, mutta jokaisella on itsekuria olla oksentamatta jos haluaa olla vahva, toivon todella että sinä haluat.
Ja aluksi saattaa näyttää huolestuttavalta, mutta jos sinulla on itsekuria olla oksentamatta, on myös huomattavasti paljon enemmän itsekuria urheilla ja syödä säännöllisesti.
Toivon kaikkea hyvää sinulle.
5 kk on pitkä aika. Minä olen ollut viikon oksentamatta ja osittain olen ajatellut tämän olevan vaihtoehto lääkärille/terapialle tms. Jos jatkan oksentelua, joudun jossakin vaihessaa (joko vapaaehtoisesti tai pakolla) lääkäriin.
Hyvää jatkoa kaikille
Toivon todellakin että löydät itsekuria ja onnistut pääsemään jaloillesi..mun kohdalla sitä kuuluisaa valoa tunnelin päässä ei tunnu näkyvän. Oon nytten 17 ja viettäny abaut puolet elämästäni laihduttaen, ahmien ja oksentaen. enkä vaan pysty hakemaan apua. vittu. kaikki alko jostain varhasmurrosiästä kun olin kyllästyny itkemäään itteni uneen. Ei se toisten lapsien harva nälviminen ollu pahinta. Pahinta oli varmaan kuulla oman äitinsä suusta olevansa läski, läski läski sika. Sillon mä varmaan päätin et mieluummin kuolen ku oon lihava. Niin se paino sitte putos aika nopeesti, osittain varmaan kasvupyrähdyksen vaikutuksesta. Huomasin sitte joskus 5. luokalla, et pystyin olemaan päiviä syömättä mitään, join vaan jotain mehuja, ja se sai mut tosi iloseks. Tunne siitä et kaikki oli kerranki hallinnnassa. Mut sitä ei kyl kestäny kauan..
On mulla nykyäänkin päiviä jollon pystyn olemaan syömättä mitään tai että juon teetä, kahvia, maito a ja syön keittoa, mut sit se aina repee..Mutsi on leiponu suklaakakkua. Faija on ostanu rahkapiirakkaa. Tai jos himassa ei oo mitään muuta niin laitan leivän päälle voita ja sokeria. ja niitä menee sitte pussillinen. Tai ahmin voi-sokeri-muna-kaakao-jauhotaikinaa. säälittävää..Oon niin monesti miettiny et eikö sitä vois käyttää aikaansa niin moneen muuhun kivampaan, hyödyllisempään ja järkevämpään tekemiseen. Mut ei kai syömishäiriöissä yleensäkään hirveesti mitään järkeä ole. Välillä kyl ihmettelen omaa välinpitämättömyyttäni. Et kuinka voin päällepäin olla niin iloinen ja itsevarma, se on ku ohut kuori jolla mä yritän peittää sisästä tyhjyyttäni..syvällistä:)
Mut mä en vaan voi sille mitään. ahmiminen tuo hetkellisen onnen, sitten tuskaa, mut kuitenki oksentaminen purkaa ulos sen kaiken paskan mitä joutuu päivittäin sietämään. Kouluhelvetin, kilpailu-ja treenaustressin ja sosiaalisen ja koko maailmantuskan. Sitä on vaikee korvata.
kiitos teille kaikille tsemppauksista ja hienoa jos olette päässeet niskanpäälle sairaudesta! Itsellä nyt siis tuon viime viestini jälkeen kolmas päivä alkamaisillaan ilman oksentelua.viisain, lasketuin kalorein olen syönyt,säännöllisesti ja kaikkea. mutta,äh.jotenkin on niin lannistavaa ajatella että kyllä se pian taas tulee,se himo..ja siinä ei paljon itsekurista ja hillinnästä ole tietoa. :/ Mitä kaikkea sitä tyhmä ihminen onkaan valmis tekemään kun kuvittelee että on parempi jos vähän laihtuu?! ..ja tottahan on että pitkän päälle en usko että bulimointi auttaa tilannetta yhtään..pistää kropan ja aineenvaihdunnan vaan sekaisin.. noh,koitan jatkaa täsmä-syömistäni ja katsotaan kuinka itkälle jaksan.. alan vain jotenkin niin tottua tähän kaikkeen häröilyyn.en tiedä enää edes millaista on kun ei tarvistsisi ajatella ruokaa,syömistä,sen välttämistä,kaloreita,lihomista,laihtumista koko ajan.ääh.itse 21-vuotiaana(häröily alkoi joskus lukion alussa) luulisi,että osaisi suhtautua tähän elämäänsä vähän kypsemmin,mutta ei..äh.tsemppiä meille! :)