retorinen

kysymys! kirjoitti:

Nyt sellainen retorinen kysymys, johon ei tarvitse vastata, eikö olekin niin, että meillä on perheessä erilaisia lapsia, uskonnollisia ja villimpiä lapsia. Mutta isä ja äiti aina rakastavat kaikkia lapsiansa. Silloinkin, kun lapset ovat villejä. Eikö näin olekin? Kaikki sormennekin ovat erilaisia kädessänne, mutta jokainen sormi on osana kättä. Aabraham ajatteli Ismaelista, että hän on hyvä poika ja että hän haluaa, että Ismael saa elää ja että hän voisi hyvin ja Jumala sanoi Aabrahamille, että Ismaelin tulee käymään hyvin. Ja Ismael on oleva siunattu, hänestä tulee monien kansojen isä. Mutta ei Ismaelin kautta, vaan Iisakin kautta saat nimellesi jälkeläisen. Ja myöhemmin näemme, kun Iisak on pieni lapsi ja Ismael käyttäytyi väärin. Saara lähettää Ismaelin pois. Aabraham murtuu sisäisesti. Jän ei halua, että Ismael lähtee pois. Ismaelhan on hänen vertansa ja lihaansa. Hän menee Jumalan luo ja sanoo, miten Ismaelille käy. Jumala sanoo: "Lähetä Ismael pois." Minä suojelen Ismaelia. Hänestä tulee monien kansojen isä, mutta Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen. Kolmannen kerran Moorian vuorella. Sanoiko Jumala: Ota Ismael. Ei, vaan Raamatussa Jumala sanoi: " Ota ainoa poikasi Iisak. Ja sitten neljännen kerran näemme, kun aabraham menee naimisiin Keturan kanssa, hän oli 147 vuotias ja hänellä oli monia vaimoja ja lapsia, eikä ollut mitään Viagraakaan noina päivinä. Jumalalla on huumorintajuakin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä