Sulla ollu kiva lauantai ;) Älä heitä toivoa kaivoon kuitenkaan. Kaikki romahtaa helposti, olen huomannut. En oikein ymmärrä miten ihmiset voivat olla yksinäisiä, vaikka olen sitä itsekin. Täällähän voi seuraa hakea 24/7. Onko ongelma siinä ettei uskalleta? Taas pyörii itsari mielessä. Ihan paska fiilinki, mut kyl se tästä taas elämä piristyy. Ajattelin alkaa elämään tässä nyt ihan tosissaan! Mitäpä sulle kuuluu? Minä meen ainaki vetämään iltapillerit ni nukuttaa taas. Hyvää yötä yksinäisille ja kaikille muillekin maailman menijöille! :)
Hei narf!
Malice
8536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo lauantai meni vähän penkin alle, tuntuu nyt lähinnä palautukselta takaisin perusasioihin. Kaikki tosiaan romahti, mutta se oli etupäässä tyhjä luulo siitä että kuuluisin jonnekin minne en kuulu, ja että se olisi välttämätöntä elämän kannalta.
Seuraavana viikonloppuna korjaan asian, lyön puhelimen muodon vuoksi kiinni, nappaan huoneesta valoit pois, jätän verhot auki, kuuntelen sängyllä musiikkia ja tuijotan ulos pimeään jossa toivon mukaan sataa lunta. Elämää sekin on, mutta siinä lähtisi puolestaan bilehileiltä luultavasti järki joten olen heidän kanssaan tasoissa.
Mutta mitä kuuluu, kiitos kysymästä, ajattelin myös alkaa elämään tosissaan, joskin jättämällä bailaamiset tältä erää väliin ja yrittämällä muuttaa yksinäisyyden jalassa laahaavasta pallosta kaulassa roikkuvaksi bling-blingiksi josta muut ovat kateellisia. Jos toukokuuhun mennessä olisin tyytyväinen itseeni ja muihin niin projekti olisi valmis.
Silti kuitenkin pelottaa että se pudotus oli kuuluisaa sahalaita-fiilistä, jossa jokaista nousua seuraa kovempi tai pehmeämpi pudotus, ja missä seuraava vaanii jos tänään on taas hyvä olla? Mutta, hyvää yötä tälle illalle kun en eilen ehtinyt vastaamaan.
Niin se vain on, välillä on vaikeaa, välillä helpompaa, joskus ihan huippukivaa ja joskus syöksytään pahanolon syvyyksiin kunnon syöksykierteellä. Se on sitä elämää :I Helpolla ei pääse kukaan. Eikä se olisi mukavaa jos olisi aina onnellinen. Siihen kyllästyy. Turha kai niitä pudotuksia on pelätä, elämän hurjaa vuoristorataa :D Minäkin lähden mielisairaalaan tässä piakkoin, ja mikäs sen mukavampaa.
Toivottavasti onnistut projektissasi, vai haluat sinä että sinulle ollaan kateellisia ;) No sellaistahan me kaikki kierot pienet ihmiset pohjimmiltamme haluamme, heh. Ja mitä bailaamiseen tulee, minä ainakin osaan bilettää aivan omassakin seurassani :D Privatebileet on käynnissä melkein aina kun yksin olen. Paitsi niinä aikoina kun harkitsen itsemurhaa. Mutta hyviä jatkoja sulle.. ja muillekin tottakai :D
Sopii vain toivoa että sahalaitaliikekin olisi nousujohteista. Jokaisen pudotuksen jälkeen tosin tapahtuu pientä lujittumista jos ei murtumista.
Kiitos projektin tukemisesta, kateellisuutta en varsinaisesti hae, enemmänkin sitä etten itse enää häpeäisi tosiseikkaa etten ole cool sekä saletisti kuuminta hottia.
Hyvät jatkot sinnekin
Kirjoittelet että olet elämääsi tyytyväinen ja välillä jopa onnellinen. Mistä ihmeestä nuo itsemurha ajatukset sitten työntää päätään?
Olen ajoittain tyytyväinen ja onnellinen, enemmän osan aikaa kuitenkin masentunut ja välillä itsetuhoinen. Kirjoitukseni nyt on sitä "yritän ajatella positiivisesti" juttua. Minä kun tosissani yritän parantua ja aion parantua. Jossain vaiheessa sanon masennukselle ja paniikille heissulivei, samalla hetkellä aion nauraa niille samaan tapaan kuin Dr.Evil Austin Powers leffoissa.. MUAHAHAHAAA ;) Nopeaan tahtiin vaihteleva mieliala saa kirjoittelemaan kaikenlaista...
Yksinäisyyskö on yksi niistä kärkipäässä olevista syistä miksi olet masentunut?
Ennemminkin olen masentunut koska minulla ei ole minkäänlaista arvoa. Olen arvoton, hyödytön ja taakka toisille, tai näin alitajuntani minulle kovasti väittää. Minusta on vain pikkuhiljaa alkanut tuntua että alitajunta voisi olla väärässäkin.
Yksinäinen en ole sillä tavoin ettei ystäviä olisi vaan olen jotenkin lukossa pääni sisällä. Depersonalisaatio on yksi termi joka ehkä selittäisi mistä tässä yksinäisyyden ahdistavassa tunteessa on kyse minun kohdallani. Sitten kun lähden taas maailmalle, noin vuoden päästä varmaan, sitten olen täysin omillani. Toivottavasti olen siihen mennessä vahvistunut sen verran että kestän yksinäisyyden menettämättä järkeäni. Vaikka voihan niitä uusia ystäviäkin ehkä saada :D Vai voikohan?
Eiköhän niitä uusia ystäviä sitten löydy ja noi "arvoton" "hyödytön" "taakka" on kyllä ihan pelkästään sun oman pään tuotoksia. Että kyllä se alitajunta on nyt ihan väärässä.