Kuinka moni äiti on joutunut menemään töihin äitiysloman aikana?Kuinka usein olette käyneet?
Miehen kanssa tappelu rahasta ja hän sanoi "no mene sitte töihin"...ja rupesin vaan miettimään, että kuinkakohan monen lapsen äiti on oikeesti joutunu menemään töihin lapsen ollessa vauva(meillä vasta 7 viikkoa)..kun ei oma mies auta edes talvikenkien ostossa..(ja nyt ei muuten puhuta "mul on viime kauden talvikengät, tosi epämuodikkaat" vaan siitä että mulla EI OLE kuin kesäkenkiä..varpaat palelee)
Miehen kanssa tappelu rahasta ja hän sanoi "no mene sitte töihin"...ja rupesin vaan miettimään, että kuinkakohan monen lapsen äiti on oikeesti joutunu menemään töihin lapsen ollessa vauva(meillä vasta 7 viikkoa)..kun ei oma mies auta edes talvikenkien ostossa..(ja nyt ei muuten puhuta "mul on viime kauden talvikengät, tosi epämuodikkaat" vaan siitä että mulla EI OLE kuin kesäkenkiä..varpaat palelee)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ukkos jäähä kottiiin vaavin kans. ja mene sinä töihin. sano sitten sille ukolles että jos on jotain vailla niin... ei tipu.
Kuinka monesti olenkaan sen hänelle sanonut mutta, "no ei sekään nyt oo mikään ratkaisu"...phah!
Oli pakko, kun puoliso jäi työttömäksi ja sain itse sitä pienintä, silloin 10 euroa päivässä, päivärahaa. Mieluummin palasin töihin osittain, koska muuten olisi ollut vaihtoehtona toimeentulotuki. Sain tehdä puolikkaita päiviä, ja isä hoiti lapisia.
minulle mies karjui että ethän sä ämmä käy edes töissä kun vauva oli 2kk. ei kyllä hoitanut vauvaakaan että olisin päässyt tienaamaan... sinäkin vuonna kun vauva syntyi kesällä, tuloni olivat suuremmat kuin lapsen isällä, eli ei sen puoleen olisi kannattanut huudella. olisin mielelläni käynyt töissä "lepäämässä" muutaman päivän kuukaudesta. vauvan myötä miehen tili ja tulot muuttuivat yllättäen hänen rahoikseen, hänhän se töitäkin teki. yhteisiin kuluihin, kuten asuntolainaan osallistuminen kirvoitti hillittömän huudon. nyt kiukuttelee elatusmaksuja, jotka hoituvat sossun kautta puolipakolla... toivottavasti teidän isillä palaa järki päähän ja ymmärtää ettei vauva-aika kestä loputtomiin ja että lapsen äitikin tarvitsee jalkineita... joko antaa kenkärahat tai auttaa äitiä pääsemään ne rahat tienaamaan. vaikka menisit tänään töihin, hehheh, tilin ja popot saisit jotain kk päästä, revi siitä :)
toivon että saisit aidosti itse valita menetkö vauva-aikana töihin. ei se herkkua olisi tissit vuotaen ja hyvin valvottujen öiden päälle. luulisi isällekkin olevan helpompaa että sinä hoidat vauvan, ja hän huolehtii hetken pakollisiin hankintoihin rahan hankkimisesta.
Munki ukko on tarkka rahassa - pihi. Muttei sentään noin pahasti. Mä oon meistä paremmin tienaava ja ennen maksoin esim. vuokran kokonaan ja lasten päivähoitomaksut. Silti käteen jäi sama ku miehellä, vaikka maksoinki laskut. Nyt oon hoitovapaalla ja kyl mies sentään kysyy, tarviinko rahaa ja antaa sit, jos tarviin. Onhan se kyl inhottavaa olla toisen armoilla, enkä kehtaa ittelle paljon mitään ostella. Töihin en kuitenkaan ajatellu mennä. Eikös se palkka aiheuta muissa etuuksissa leikkauksia?
Nykyään on monesti niin, ett vaikka asutaan samassa taloudessa, ni molemmilla on omat rahat. Ennen kai mies kyselemättä elätti vaimoaan, jos tämä oli kotona.
kyllä maksaa minunkin elämäni ja rahat ovat yhteisiä, mutta silti joskus kuulee nalkutusta siitä, että minä en tee "mitään" (hoidan vauvaa kotona) ja mies käy töissä. Siinä mielessä en ymmärrä miesten nalkutusta ja rahojen pihtaamista, koska usein meillä äideillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin hoitamaan lasta, joka on myös miehen lapsi. Vauvan parhaaksihan se on, että hän saa olla oman äidin/isän kanssa kotona ensimmäiset elinkuukaudet. Eri asia on sitten kun molemmat ovat töissä, jos sitten on eri rahat. Minusta minun työni on tällä hetkellä vauvamme hoito ja mieheni työ on palkkatyö. Eikä ole minun vikani, että kotihoidontuet ym. ovat niin surkeat..
On meillä toki erilliset tilit, mutta hoidan käytännössä kaikki raha-asiat. Rahaa siirtelen sitten tililtä toiselle. Käytännössä maksan laskut "omista rahoistani", ja jos ne loppuvat, siirrän puolison tililtä rahaa lisää. Minun tililleni tulee kaikki lapsilisät, kotihoidontuet, hoitotuet ja palkkani. Helpottaa myös arkistointia, kun kaikki maksetut laskut löytyvät samalta tiliotteelta aina.
Tämä on toiminut meillä. Itseasiassa meillä ei usein isännällä ole hajuakaan sitä paljonko rahaa tilillään on, joskus saattaa kysyä sitä ennen isompia hankintoja. Koskaan ei ole makseltu mitään "kaikki puoliksi"-periaatteella. Ei ole myöskään koskaan tarvinnut rahoista kinata. Joskus sitä on vähemmän ja joskus voi käyttää rahaa vapaammin.
Työssäkäyntiin en voi satsata samalla lailla kuin puolisoni, koska hänen työhönsä kuuluu paljon matkustelua. Se johtaa siihen, että lapsille on parempi, kun äiti tekee mahdollisimman säännöllistä työtä. Myöskin mieheni kyllä ymmärtää tämän. Voihan tilanne muuttua kun lapset ovat isompia, mutta näin mennään niin kauan kuin on tarpeen. Tosiasia on kuitenkin se, että mieheni pitää työstään, ja juuri tällainen järjestely mahdollistaa hänelle sen tekemisen.
Koska näiltä vuosilta ei minulle juurikaan eläkettä kerry, olemme ottaneet siksi sellaisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Näin en siis kärsi tästä järjestelystä vanhempanakaan.
No on sitä jollain otsaa! Käske ukkosi mennä juttelemaan kuntanne päivähoidon johtajan kanssa, että mitä mieltä johtaja on siitä, että teidän 7-viikkoinen tulisi hoitoon. Lapsi on TEIDÄN ei yksin sinun. Jos ukko taas olettaa lapsen olevan kotihoidossa niin kysy kuka häntä hoitaa kun sinä lähdet tienaamaan talvikenkärahoja. Epämiehekästä ja itsekästä touhua!
Oli todella ahdistunut ennen äitiyslomaa, kuinka tulen pärjäämään, kun tulot putoaa.
Mies lupasi pyhästi maksaa "tukea".
Noh, äitiysloma alkoi ja käteenjäävät tulot putosivat 2100 eurosta 1300 euroon. Iso asuntolaina ja muut asumiskulut louskuttavat tuosta 900 euroa :-( Kaikki maksetaan edelleen puoliksi, eikä mies ei ole maksanut mulle penninjeniä. Kun ei kuulemma ole rahaa, tosin käteen ukolla jää 2200 euroa. Turha varmaan kertoa että tytön vaate- yms. kulut, synnytyssairaalalasku ja kodinkalusteet ovat minun menojani... Taitaa olla minun vauvanikin...
kun luin teidän kirjoituksia =(
miten voikin olla noin paljon vajaaälyisiä miehiä maailmassa?? mä en kyllä varmaan jaksais hetkeäkään tuollaista tilannetta, en kyllä olis jaksanut ennen lapsiakaan. koska mun mielestä sillä ei ole mitään merkitystä mistä se raha siihen yhteiseen kotiin tulee (kumman työnantajalta tai kelasta tai mistä vaan) vaan se mikä ratkaisee on että paljonko sitä tulee. ja kaikki tuleva on kuitenkin tarkoitettu _meidän perheen_ toimeentuloon ja elämiseen, eli kaikki laskut, lainanlyhennykset, vaatteet, vapaa-ajanvietto, ruoka yms. maksetaan siitä missä sitä rahaa sattuu olemaan. on se sitten mun pankkikorttiin kuuluvalla tilillä tai miehen tilillä. ja tilit on kaikki yhteisten tunnusten alla verkossa että jos mulla on tili tyhjä ja jääkaappi kanssa niin käyn siirtämässä mieheltä rahaa itselleni ennen kauppaan menoa. tai vastaavasti mies soittaa töistä lähtiessä et käyn tankkaamassa ja ruokakaupassa ni katotko että tilillä olis tarpeeksi. ja minä katson ja tarpeen mukaan siirrän omaltani ellei miehen tilillä ole tarpeeksi...
en kertakaikkiaan voisi edes kuvitella muuta tilannetta kuin sen että kun kerran yhteistä kotia pyöritämme yhteisten lasten kera niin tarkoitushan on pärjätä YHDESSÄ KOKO PERHE ja taata kaikille mukava olo, ruokaa ja vaatetaa. eihän siitä mitään tule että yksi leikkii kukkoa tunkiolla ja toisilla ei ole edes kenkiä...
onneksi minulla on mies jonka kanssa ei ole koskaan tarvinnut rahasta riidellä, kun molempien nimi ilmestyi samaan oveen niin siitä asti oli myös yhteinen talous kaikin tavoin. ja kaikista asioista ja hankinnoista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä ja suunnitellaan että missä kohtaa tulevasta rahasta irtoaa vaikka uusi dvd-soitin rikki menneen tilalle.
tiedä sitten vaikuttaako se, että minä olin ekat 4 vuotta se perheen elättäjä kun mies opiskeli enkä koskaan kitissyt mistään, päin vastoin aina kysyin että onko jotain mitä tarviit? tai ihan itse laitin viiskymppiä ukon lompakkoon illalla seuraavaa päivää varten. hyvällä omallatunnolla ja ilman kitinöitä olen nyt äippälomalla toista kertaa ja mies soittelee että mitä tarvii tuoda..
Yksi talvi minullakaan ei ollut talvikenkiä. Vuorasin kesäkengät askarteluhuovalla, jota löysin kaapista, ja käytin paksuja villasukkia. Vähän pieneltä kengät tuntuivat, mutta hyvin koko talvi selvittiin :D
En tarkoita, että sinun pitäisi näin tehdä. Näytä miehelle ovea, jos ei rahariidat lopu. Joutuu sitten maksamaan elatusapua.
"Näytä miehelle ovea, jos ei rahariidat lopu. Joutuu sitten maksamaan elatusapua."
Ettei ihan välttämättä heti ovea näytetä jos muuten sujuu, mutta ajatuksen voi kyllä pöläyttää ilmaan. Sanoa ääneen että kuule, otetaan tällainen skenaario. Tullaan sinulle halvemmiksi kun asutaan yhdessä, jos otan lapsen ja lähden niin joudut passaamaan itse itseäsi ja saat vielä maksaa meille. Kummins tehdään?
Todella tekee pahaa lukea että aivottomia miehiä on olemassa. Millähän hitolla ne saisi tajuamaan... kiitän onneani että meillä toimii raha-asiat nätisti ja kukaan ei valita suuremmin, kaikki saavat kaiken tarpeellisen.
Alkuperäisen kirjoittajan on istutettava miehensä sohvalle ja iskettävä kynä ja paperia eteen, otsikoksi "meidän talous" ja alle kirjataan tulot ja menoarviot. Ei "sinun" ja "minun" vaan Meidän. Mitä tulee sisään, mitä tarvitaan. Ukolle on nähtävästi näytettävä rautalangasta vääntäen että itku markkinoilla ei auta, kun rahaa menee niin sitä menee, elämiseen, eikä se "omien" pihtaaminen siinä perhettä paljon auta.
***
Tosi ikävää kuulla, että teillä on noin hankala tilanne rahasta. Sano miehellesi, että sun lastenhoitopalvelu maksaa 2000 euroa kuukaudessa ja koska lapsi on puoleksi sun, vastaat itse puolesta kuluista, eli miehelle jää 1000 euroa maksettavaksi sulle ja siihen sisältyy kotitöitä. Jos se ei käy, niin käske sen palkata lapselle toinen hoitaja (joka on tietysti yksityinen, jos sellaisen yleensä noin pienelle saatte). Todennäköisesti se maksaa työnantajakuluineen suunnilleen saman verran, mutta ei tee kotitöitä.
Mä en joutunut töihin rahatilanteen vuoksi, vaan koska yritystä oli pakko pyörittää, eli töitä oli pakko tehdä. Mulla oli vauva mukana töissä viikon ikäisestä lähtien.
No en ole kyllä tuollaisestakaan ennen kuullut, ettei talvikenkiä voi lapselleen ostaa. Jos nainen jää kotiin lapsen kanssa, niin eikös se ole miehen tehtävä elättää perhe?
Noh, olen lukenut täällä palstalla yleisestikin niin outoja juttuja, että kait kaikki on mahdollista.
kyse vaimon talvikengistä!
Niin, kyllä mieheltä irtoaa rahaa jos lapsi jtn tarvitsee, luonnollisesti..silloin ei pihistellä...vaan jos minä, kolme kertaa häntä vähemmäön tienaava, mutta samat summat vuokrasta ja autolainasta maksava(plus omat laskut)pyydän rahaa johonkin tarpeelliseen itselleni, niin ei tipu, tai jos tippuu niin tappelun kautta...
yhteiselle tilille tulee kaikki rahat, miehen palkka, lapsilisät, äitiyspvä rahat ja muut. Siitä maksetaan vuokra, laskut, ruoka ja muut menot, molemmille itselleen aina sama summa ns "omaa rahaa" jonka voi käyttää miten haluaa. Minä yleensä ostelen vaatteita ja ukko säästää tai tekee mitä tekee, ostaa pleikkari pelejä :) Vauvan vaate ja muut menot menee yhteisitä rahoista, mutta molemmat ostelemme hänelle myös omistamme. Toimii hyvin, eikä ikinä olla riidelty rahasta.