Tämä on varmaan aivan tyhmä kysymys mutta onko siellä ketään muuta äitiä joka pelkää että synnytys aikana tapahtuu vakava komplikaatio? Itsellä on secto edessä ja pelkään sitä niin kauheesti että en saa nukuttua öisin....pelottaa että minulle tai vauvoille tapahtuu jotakin!
Kuolemanpelko?
nimetön!
3470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistissa on hätäsektio 10 vuoden takaa, ja nyt mieleen hiipii kuin varkain ajatuksia, että mitäs jos tällä kertaa en selviäkään.
Pidän päiväkirjaa, ja olen ajatellut siihen kirjoittaa kirjeet lapsilleni ja miehelleni, siltä varalta etten selviä.
Pääsen onneksi synnytyssairaalan pelkopolille, siellä varmaan voi jutella tällaisistakin ajatuksista.
Hyvää odotusta sinulle, koitetaan pysyä järjissämme!
Periaatteessa aina voi tapahtua jotain. Itsekin olen huolestumiseen taipuvainen ja monesti pelot ovat suhteettomia "mitäjos"-ajatuksia. Kuitenkin todennäköisyys, että pahin pelko toteutuisi on yleensä pieni ja näin turhaan kuluttava. Pelko sitoo, lamauttaa, masentaa... ja yleensä turhaan.
Toisaalta voi sattua mitä vain muutakin, nuorena voi kuolla yllättäen. (Yleensä Suomessa ei ) Jotenkin kannattaisi pyrkiä siihen, ettei anna peloille turhaa valtaa itsessään. Voi tehdä voitavansa kiperissä tilanteissa, esim. puhua pelkopolilla... mutta sitten kannattaisi varmaan ajatella myönteisiä ajatuksia.
Joskus jos on pelkoja, voi päättää olla AJATTELEMATTA niitä ja kääntää ajatukset ja toiminta johonkin muuhun positiiviseen.
Olen kristitty ja uskon, että loppuviimein niin iso asia kuin kuolema, on Jumalan kädessä ja Hän voi vaaroissakin varjella. Tärkeintä on mielestäni olla kuitenkin aina valmiina, Jumalan edessä, koska tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää itse.
Raskaana sitä on varmaan erityisen herkkänä. Synnytyksessä menettää itse kontrollin ja edessä on tuntematonta (varsinkin ensisynnyttäjille), joten pelko on luonnollinen reaktio. Itse koen, että monesti elämässäni olisi ollut aineksia katastrofeihin, mutta Jumala on pelastanut! (Vaikka itse on usein vaikeuksiin itsensä ajanut)
Lapset ovat Jumalan lahja ja yleensä lapset tarvitsevat äitejään. Hän joka tietää jokaisen hiuksen päässämme ja vaatettaa kukkaset, pitää meistä huolen, näin uskon :D
"Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo" Room.15:13
pelkään että vauva voi kuolla kohtuu, ennen kuin syntyy. Tätäkään en nyt hirveästi pelkää, mutta pieni tietoisuus kuitenkin että näin voi käydä. Kaverilleni nimittäin kävi muutama vuosi sitten niin että vauva kuoli muutama päivä ennen laskettua-aikaa kohtuun.