Naapuria auttamassa

Pyykkikoneen korjaus

Rivitalossamme on neljä asuntoa. Olemme asuneet nyt noin vuoden ajan vaimoni ja yhden tyttäremme kanssa tässä kolmiossa. Tunnemme kaikki asukkaat jo melko hyvin. Hyvin viihtyisä ja toistaiseksi ainakin riidaton porukka. Kaikki perheellisiä ja työssäkäyviä, paitsi Antin vaimo Piia, joka on hoitovapaalla pienen esikoisensa äitinä.

Talkoita ja naapuriapua on annettu puolin ja toisin ja kaikki viihtyvät erittäin hyvin rauhallisella alueella puiston laidassa. Itse käyn vuorotöissä metallialan yrityksessä asentajana ja vaimoni on terveydenhoitajana koulupuolella. Minulla oli viime perjantaina viikon viimeinen iltavuoro joka alkoi kahdelta ja perjantaisin on lyhennetty työaika joten vuoro loppuu aina kello kahdeksan.

Olin vielä sängyssä perjantaiaamuna ja vaimo oli lähtenyt jo töihin ja vienyt tytön hoitoon. Loikoilin ja lueskelin. Ovikello pirahti kerran. Nousin ja menin ovelle. Naapurin Piia oli hätäisenä ovella ja kertoi, että heidän pesukone on jäänyt jumiin. Ottaa vettä koko ajan ja tulvii pesuhuoneen lattialle. Hän katsoi sitten minua pitkään ja huomasin olevani hänen edessään vain kalsareissani. Sitten hän sanoi, että anteeksi jos herätti. No eihän tässä mitään, laita nyt kuitenkin se hana kiinni ja johto pois seinästä tulen katsomaan ihan kohta. Vetäisin verkkarit jalkaan ja paidan päälleni ja menin naapuriin.

Piia oli tehnyt sovitut ensitoimet ja kone oli hiljaa märällä lattialla. Piialla oli edelleen kylpytakki päällään ja minä avojaloin ryhdyin tutkimaan konetta. Tämä taitaa olla se yleisin vika, totesin avattuani nukkasihdin. Siellä oli kolikoita, nukkaa, ja pari nappia. Puhdistin sen ja laitoin paikoilleen. Hiukan lastalla enimpiä vesiä lattiakaivoon ja pyysin Piia käynnistämään koneen tyhjennysohjelmalla. Piia tuli viereeni ja kumartui, jolloin pääsin hetken nauttimaan hänen ihanasta povestaan joka avautui kylpytakin väljästä aukosta. Ahtaassa pesuhuoneessa ja lattialämmön kosteudessa tunnelma oli melko intiimin tiivis. Siirtyessäni Piian ohi etumukseni hipaisi hänen pakaroitaan ja samalla huomasin, että minullahan seisoo. Punastuin varmaan. Siirryin kapeaan eteiseen ja Piia oli edelleen kylppärissä.
Mitä minä nyt. Yritin ajatella muuta. Sitten tajusin kysäistä, että missäs se teidän Ville-poika on, kun ei näkynyt . Antti vei Villen mummon luo täksi päiväksi, hän vastasi. Tajusin, että olimme kahden Piian kanssa. Hän huuteli laittavansa kahvit kohta ja pyysi minua istumaan olkkariin siksi aikaa. Yritin estellä, mutta hän tuli eteeni ja katsoi minua silmiin. Nuo ruskeat silmät olin pannut merkille jo aiemminkin. Hänen suppuinen ja söpösti törröllään olevat huulensa kuin kutsuivat ja ennen kuin kumpikaan tajusikaan suutelimme kädet kietoutuneina tiukasti toisiemme ympärille.

Tunsin hänen vartalonsa läheisyyden ja huomasin, kuinka kovettunut kaluni painoi Piian vatsaa. Kiitos, hän sanoi irrottautuessamme toisistamme. Minun pitäisi varmaan nyt lähteä, totesin katsoessani hiukan punottavia kasvoja ja noita tumman ruskeita kauniita silmiä.

Haluatko tosiaan lähteä, vai … hän totesi ja