Onko vinkkejä? Roikotan jo itseäni niskasta puolen metrin korkeudella, joten josko jotain muuta vinkkiä? Minun on pakko saada rahaa -> tehdä töitä. Muutoin kohtaan pian henkilökohtaisen konkurssin. Miten tästä perkele pääsee ylös?????? En ole päiviin tosin enää kyennyt syömään juurikaan mitään, ei ihme jos voimat menee... Jos en kykenekään töihin, saankohan mitään tukia millä elää. Tuskin! Maailma on julma! Mutta nyt menen yrittämään saada jotain hyödyllistä aikaan.
*Elämä on kidutusta.. mutta onneksi olen masokisti*
*Elämä on kidutusta.. mutta onneksi olen masokisti*
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elin kanssa yli vuoden verran siinä uskossa ettei töillä olisi mitään väliä. Ei siis voinut vähempää kiinnostaa ja luulin ettei koskaan kiinnostaisikaan. Sitten jouduin siihen pattitilanteeseen, että oli pakko mennä töihin tai kuolisin nälkään. (voikohan nälkään oikeasti kuolla suomessa? Oikeesti?). No kuitenkin, menin sitten töihin ja en siis kuollut nälkään. En tiedä, oliko se mitenkään hyväksi terveyttäni ajatellen, (haudonhan itsemurhaa päivittäin) mutta ainakin siis kykenin siihen, mitä en olisi ensin edes uskonut. Tosin aloitin lääkkeiden syönnin samaan aikaan, mikä varmaan osaltaan myös vaikutti. No jokatapauksessa, ei se töihin meneminen ole oikeasti niin vaikeaa kuin ajattelet. Ei sinne tarvitse joka aamu seitsemäksi mennä jos et jaksa. Itse olen ainakin myöhästellyt jo puoli vuotta, enkä ole vielä saanut potkuja. Ja kyllä se tavallaan piristääkin, kun on joku paikka mihin mennä päivisin, ettei aina loju vaan kotona. Katsot vain sellaisen paikan missä on joustava meininki, eikä mitään tiukkapipoisia pomoja (sellaisille haistatamme pitkät, koska meitähän ei kiinnosta) ja muutenkin mukavat työkaverit. En kanssa itse saa mitään tukia, kun en ole sen ja sen ikäinen ja ei ole ammattikoulutusta, mutta minun kohdallani se on ainakin vaan hyvä juttu, kun osaan tehdä kyllä töitäkin, kunhan joku vain siihen pakottaa (nälkä).
Suosittelen että varaat ajan ammatinvalinnanpsykologille. On ainakin mua auttanut mielettömästi. Soitellut työnantajille ja järjestänyt niitä työpaikkoja.
Niin ja sun kannattaa varata aika myös sosiaalikeskukselle ja käydä kelalla hakemassa työmarkkinatuki ja asumistuki hakemukset. Täyttelet lappuja, käyt viemässä ja katsot miten käy.
helppohan se on sanoa, että mene sinne ja tänne ja tuonne, mutta mietitäänpä. Minä olen ollut vuoden "pois yhteiskunnasta", "loisena", yms. Niin. En usko. Miten ikinä enää voin "palata yhteiskuntaan"?. Ja miten sen aloitan? Toivottavasti joskus saan itseäni niskasta kiinni. Ja kun on vielä sitten se paniikkihäiriöki , ja sosiaalisten tilanteiden kammo, ja olen ujo. Mikä neuvoksi=(
Jos olet vuoden vasta "loisena" elänyt, sinulla on vielä toivoa ja paljon onkin. Millä tavoin yhteiskunnasta ollaan muuten pois? Jos on täällä yhteiskunnan keskellä, eikä jossain aavikolla keskellä ei mitään. Sinä olet osa yhteiskuntaa kuten muutkin. Aloittaa voi menemällä työkkäriin. Tietysti jos sulla paniikkihäiriö on niin siihen pitäis saada jotain hoitoa ihan ekaks. Tosi ikävä vaiva nimittäin. Eikä oikein pysty tekemään mitään jos ahdistaa jo ihmisille puhuminenkin, miten siinä jotain työtä tekisi? Minä luulen että sinä saat siitä niskastasi kiinni, se voisi tapahtua aika piankin jos oikein pistäisit tahdonvoimaa peliin ;) Kaikki aikanaan, mutta älä jää ikuisuuksiksi odottamaan että ihme tapahtuu ja ongelmasi poistuvat. Minulle saa kirjottaa s-postia jos siltä tuntuu. En paljon osaa neuvoa kun itsekään en asioista paljon tiedä, mutta tukea voin, miten vain pystyn/jaksan. Pilkettä silmäkulmaan vaan ;)