Liiallinen pohtiminen
on loppusuoralla.
Tähän olen päätynyt.
Suora toiminta olisi
suotavaa. Eikä siihen
riittäisi yksi yö, ei
viikonloppu.
Miestä ei voi ymmärtää,
mutta miehen kanssa voi
silti elää. En minä tätä
halunnut. Herätä yksin
aamuisin. Teit vain kaiken
niin vaikeaksi.
Et ottanut minua huomioon
päätöksissäsi. Olisin tehnyt
kompromisseja, jos olisit
tullut omilla päätöksillä
vastaan.
Kosit. Vastasin kieltävästi.
Hempeilin. Puhuin lapsesta.
Tyrmäsit. Samoista asioista
puhuimme kierrellen. Samoista
asioista haaveilimme, mutta
kommunikaatiomme takkuili.
Liian ylpeitä kumpikin. Periksi
emme antaneet piiruakaan. Mitä
siitä seurasi? Siitä ei seurannut
mitään. Irti emme ole päässeet ja
edelleen jahkailemme. Toisiamme
kilvan ystäväksi kutsumme. Sekö
muka on totuus? Lasteni isä sinä
olet, jos minulta kysyisit. Muita
en ole siihen sydämellä kelpuuttanut.
Sinua lainataksesi, mutta muunnellen.
Jos yhdeksi viikoksi sinut saisin,
niin huolen pitäisin, ettei elo
jatkuisi yksinäisenä. Totuttaisin
sinut ajatukseen vierelläni aamuisin
heräämisestä. Vieläkin muistelen
lämpimän kehosi painautumista aamun
tunteina.
Tunnet minut sen verran hyvin, että
tiedät minun olevan pohjimmaltani ujo.
Sen myötä ehkä ikäisekseni kokematon.
Mutta siitäkin huolimatta sinut
lopulliseen ansaan saattamiseen, olisin
valmis käyttämään kaikkia keinoja
- ylistäviä sanoja, korsettia, hajuvettä..
Siis kaikkia mahdollisia keinoja, sillä
enhän odottanut yhteisen elämämme
olevan yksitoikkoista?
---
Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä runosta heti maanantaina ;).
on loppusuoralla.
Tähän olen päätynyt.
Suora toiminta olisi
suotavaa. Eikä siihen
riittäisi yksi yö, ei
viikonloppu.
Miestä ei voi ymmärtää,
mutta miehen kanssa voi
silti elää. En minä tätä
halunnut. Herätä yksin
aamuisin. Teit vain kaiken
niin vaikeaksi.
Et ottanut minua huomioon
päätöksissäsi. Olisin tehnyt
kompromisseja, jos olisit
tullut omilla päätöksillä
vastaan.
Kosit. Vastasin kieltävästi.
Hempeilin. Puhuin lapsesta.
Tyrmäsit. Samoista asioista
puhuimme kierrellen. Samoista
asioista haaveilimme, mutta
kommunikaatiomme takkuili.
Liian ylpeitä kumpikin. Periksi
emme antaneet piiruakaan. Mitä
siitä seurasi? Siitä ei seurannut
mitään. Irti emme ole päässeet ja
edelleen jahkailemme. Toisiamme
kilvan ystäväksi kutsumme. Sekö
muka on totuus? Lasteni isä sinä
olet, jos minulta kysyisit. Muita
en ole siihen sydämellä kelpuuttanut.
Sinua lainataksesi, mutta muunnellen.
Jos yhdeksi viikoksi sinut saisin,
niin huolen pitäisin, ettei elo
jatkuisi yksinäisenä. Totuttaisin
sinut ajatukseen vierelläni aamuisin
heräämisestä. Vieläkin muistelen
lämpimän kehosi painautumista aamun
tunteina.
Tunnet minut sen verran hyvin, että
tiedät minun olevan pohjimmaltani ujo.
Sen myötä ehkä ikäisekseni kokematon.
Mutta siitäkin huolimatta sinut
lopulliseen ansaan saattamiseen, olisin
valmis käyttämään kaikkia keinoja
- ylistäviä sanoja, korsettia, hajuvettä..
Siis kaikkia mahdollisia keinoja, sillä
enhän odottanut yhteisen elämämme
olevan yksitoikkoista?
---
Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä runosta heti maanantaina ;).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihanaa iltaa sinne jonnekkin.
Miestä ei voi ymmärtää ja ne peijakkaat väittävät asian olevan toisinpäin ;).Ilta sujuu hyvin rauhallisissa merkeissä :).
mutta kohdat "miestä ei voi ymmärtää" oli kohta jota en ymmärtänyt ja "kaikki keinot sallittuja", mun mielestä ei - ei kaikki, sopivassa määrin väriä elämään kuitenkin. :)
Muuten hieno pohdinta.
Pohdittavaa riittää, vaikkakin näyttää olevan loppusuoralla :).
Kaikki keinot sallittuja.. hmm.. ehkä olen elämässä liiankin ylivarovainen. Haluan kaiken kulkevan suunnitelman mukaan ja en pidä puoliani tarpeeksi hyvin.. Mieluummin luovun..
Miestä ei voi ymmärtää on ehkä sellainen toivoton tuhahdus. Siitä huolimatta, että puhumme eri kieltä, tunnen hakkaavani päätä seinää.. niin kaiken olen valmis silmänräpäyksessä unohtamaan, kunhan pääsen toisen läheisyyteen.
kaikki peliin tai ei mitään...kannustan.
Kiitokset kommentista. Olo on kuin viimeisessä taistossa ;). Jos ei ole paluuta entiseen, niin sainhan kaiken sentään uloskirjoitettua.
Miestä voi ymmärtää
jos on valmis antamaan sille
aina kun sitä haluttaa
ja jos on valmis unohtaan kaikki sen exät
jos ne sille soittelee
ja jos sen makaroonilaatikko ei oo yhtä hyvää
kuin sun äireen tekemä
niin kyl sää sitte voit sen kans olla
mut elä vaan hauku sen äireetä
Miksi haukkuisin miehen
äitiä? Hänestä teen
parhaan liittolaiseni.
Oman äitini tekemä
makaronilaatikko on parasta
- siis ei hänen äitinsä.
Entiset saavat soitella,
kunhan hän muistaa, missä
yönsä viettää.
Ja entäs jos miehen halut
ovat vähäisemmät? Pitääkö
mies sitten vaihtaa?