Mikä sai sinut jättämään vanhoillislestadiolaisuuden? Oliko se pitkä prosessi vai miten päädyit tulokseen että et usko kuten vl:t uskovat?
Se on varmasti vaikea prosessi niille, joilla kaikki sukulaiset ja ystävät ovat vanhoillislestadiolaisia. Ja jos ei ole muita ystäviä.
Se on varmasti vaikea prosessi niille, joilla kaikki sukulaiset ja ystävät ovat vanhoillislestadiolaisia. Ja jos ei ole muita ystäviä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin yleinen vl-käsitys on, että ihminen on silloin luopunut Jumalasta, tullut synnin valtaamaksi. Eikä ole enää Jumalan lapsi, vaan Saatanan lapsi. Eli ihminen on hyljännyt Jumalan ja koko taivas itkee, kun joku ei enää ole vl. Taivaassakin on elävien kirjoista poistettu sitten henkilön nimi, jos lähtee vl-uskosta pois. On vain tiedossa ikuinen kadotus ja tuho. Sielunvihollinen on saanut vallan ihmisestä, eikä ihmisellä ole enää mahdollisuuksia päästä taivaaseen.
Niinhän NE luulevat, mutta VÄÄRÄSSÄ ovat. Minä tunnen monta entistä vl:sta, jotka eivät ole Jumalaa hyljänneet, ainoastaan ovat vain irrottautuneet vl painostuksesta ja alkaneet uskoa Raamattua eikä ihmisoppeja.
sellaisen suvun kasvatti.yritin kuulua klubiin,mutta oikeasti tulin paljon paljon myöhemmin oikein uskoon.se on perinnäissääntöjen porukka.tupakalla kyllä tuhoavat tosin itseään.nykyään olen uskossa.ei papit,veronmaksu eikä kirkot pelasta vaan jeesus.tulee tehdä parannus ja ottaa kaste.olen helluntailainen..
Olin teini-iässä ja "epäuskoisen" kaverin (jonka kanssa en olisi saanut olla ystävä) kokeilin meikkaamista ja korvakoruja. RY:llä sivat tietää ja minut julistettiin teoilla kieltäneen uskoni. Joten sillä tavoin minut erotettiin. Sen jälkeen kukaan aiemmista vl-ystävistäni ei saanut olla tekemisissä kanssani, koska olisin vietellyt heidät syntiin. Olisi kerran halunnut lähteä seuroihin erään tutun nuoren kyydissä, mutta hänen vanhempansa olivat kieltäneet ottamasta minua kyytiin.
Nykyään olen kuitenkin uskovainen (vl mielestä epäuskoinen) ja olen myös kiitollinen että pääsin eroon vl-yhteisöstä (vaikka silloin tuntui pahalta ja ahdistavalta). Kun olen seurannut joitain nyt aikuisena uskonsa kanssa kamppailevia sisaruksiani, ei käy kateeksi. Monet yrittävät pysyä vl-piireissä vain suvun ja ystävien painostuksen vuoksi eivätkä uskalla erota vaikka sisimmässään haluavat eivätkä usko vl-oppihin.
Ystäväni tarina on jokseenkin samanlainen kuin sinulla, mutta hänen äitinsä oli kaikkein pahin päällepäsmäri asioissa ja huolehti siitä ettei meikkaavan tyttären kanssa ole kukaan edes sisaruksista tekemisissä. Olivathan ne silti salaa tekemisissä mutta äidille ei kerrottu tietenkään. Vanha äiti oli vielä kuolinvuoteellaankin muistellut miten meikkaava tytär heitetään helvettiin. Tuo tytär on uskossa tänäkin päivänä, ei saatanan oma. Hänkin on jälkeenpäin sanonut että oli siunaukseksi erota vl:sta. Paljoa hän ei niistä ajoista puhu, sillä on sanonut, että häntä ahdistaa. Uskon kyllä sen.
"Olin teini-iässä ja "epäuskoisen" kaverin (jonka kanssa en olisi saanut olla ystävä) kokeilin meikkaamista ja korvakoruja. RY:llä sivat tietää ja minut julistettiin teoilla kieltäneen uskoni"
Minä en kyllä tätä ymmärrä, en millään jos sanotaan heti jos jotakin väärää tekee, että usko on mennyt.
Eikö se ole niin, että ihmiselle pitäis antaa aikaa... Ja nuorelle vielä erikoisesti ja yrittää ymmärtää.
Eikä heti leikata uskoa pois.
Minusta on kyllä paljon parantamisen aihetta siinä, että ei heti oltais uskoa leikkaamassa pois jos vikaan joutuu. Se on minusta kamalaa.
Nuorethan voi olla monesti ymmärtämättömiä.
Ja sehän olis kuitenkin hyvä, jos sais pidettyä uskovaisena vieläkin, se vois aikaa myöten nämäkin asiat jäädä, jos vaan seuroissa jaksais käydä.
Sitä tulis seuroissa ennemmin puhua rakkaudella
niillekin, joita alkaa maailma vetää.
Yksi asia on, että miksi haluankin olla pelkkä rivimies, on se, että minulla on suurempi vapaus, tuoda omia mielipiteitäkin esille.
Jos jätit parran ajamatta ja tulit seuroihin, niin kukaan ei tervehtinyt. Siinä meni se "usko" kankkulan kaivoon sekä mörön perseeseen!
Kun vanhukset oli kiusattu loppuun, Ry:mme hoitomiehet ilmiantajineen kävivät 80-luvulla nuorison kimppuun, erityisesti poikien. Kyttääminen, juoruaminen, ilmiantaminen, painostus, kieltojen jatkuva tiukentaminen ja lopuksi pois potkiminen kesti vuosikausia nuorten miesten (minä kavereineni) keskuudessa.
Alistuin kuuliaisesti alussa, mutta ajan kuluessa eläminen vl-yhteisössä kävi mahdottomaksi koska lähes kaikki oli kiellettyä ja jokaista askelta vahdittiin. Yhtenä päivänä huomasin olevani paikkakuntamme viimeinen nuori mies piireissä. Koska KAIKKI ikätoverini oli jo ajettu pihalle (valtaosa SRK:n hoitomiesten toimesta), ilmoitin minäkin lähteväni.
Jälkeenpäin kuulin, että minut oli ajateltu "säästää" ja olisin saanut jäädä piireihin jos olisin halunnut. No voi hyvänen aika! Onneksi en jäänyt SRK:n "valittuna"...
Olen tässä läheltä seurannut vl-nykynuorison edesottamuksia joista voin todeta, että jos heitä kohdeltaisiin yhtä armottomasti kuin meitä, tuskin tästäkään sukupolvesta voisi jäädä ketään piireihin! Onko vl-jumalan (SRK:n) sana tosiaan muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa noin paljon?
Niin että päätin kirjoittaa nikittömänä.
Olen muutenkin itsekin tullut hoidetuksi. Ja ymmärrän, että ne ei ole aina helppoja ne hoitokokoukset.
Olen miettinyt niitä näitä,,, sen jälkeen.
Ja olen ajatellut, että jos ne ihmiset näki sen asian näin. Niin turha minun on yksiytisenä ihmisenä vastaan pyristellä.
Olen kyllä näistä asioista jotakin yrittänyt puhuakin. Mutta on todella ilkeääkin kannanottoa.Niin että ymmärrän todella jos ihmiset kärsii.
Mutta on minulla sellainen vl täällä joka ymmärtää, ja osaa olla samalla tasolla ja kuunnella ja ymmärtää. Ja sanoi, että hän on itse huomannut samoja asioita kuin minä.
Minä kyllä selvisin, että tein parannusta, mutta kun yritin siitä tilanteesta puhua, niin eräs puhujan poika sanoi vaan, että niissä aina sattuu jotakin.
Kyllä ne asiat selviää ajalllaan. Näin minä ymmärrän. Ja haluan lohduttaa sinua, jos olet joutunut vääryyttä kärsimään. Kyllä ne asiat oikeaa ajallaan, jos vaan tulet seuroihin.
Mutta kyllä ymmärrän, että se väsymys on ensimmäinen oire tällaisten kokousten jälkeen.
Ja minä ainakin ymmärsin, että silloin kun naiselle tuli vaihevuodet ja miehellä alkoi 50 kriisi. Niin silloin alkoi minulla ensimmäiset vaikeudet.
Silloin muuttui tilanne, ja ihmiset muuttui.
Ja vanhat ei tahdo muistaa mitä on olla nuori. Ja että sitä tarvii leikkimieltäkin.
Ja jotku on hyvin vanhan kansan ihmsiä. Ja vanhat osaa olla itsepäisiä, näin sanoi, eräs hoitoalaa harjoitteleva nuorikin.
En tiedä, että auttaako tämä sinua ollenkaan, että yritän kirjoittaa. Mutta siinä toivossa kirjoittelen.
tätä tilannetta, että jos se auttais, ainakin jonkin verran.
SRK paikallisyhdistystensä avulla silloin harrasti ja jatkaa edelleen salaamalla sekä vähättelemällä asiaa. Minun oikeustajuni ei kertakaikkiaan voi hyväksyä tuollaista julmuutta ja kovuutta, joka on SRK:n taustavoimana.
Joka kerta kun käyn entisen kotipaikkakuntani Ry:llä (suvun juhlissa), aistin ja muistan siellä leijuvan julmuuden ja armottomuuden ilmapiirin. Tuntuu hyvältä kun pääsee parin tunnin päästä pois, eikä joudu jäämään sinne yökausiksi kuten aikoinaan...
Jos SRK katuisi tekosiaan ja osoittaisi sen julkisella anteeksipyynnöllä, asiat alkaisivat korjaantumaan vähitellen. Mutta niin kauan kuin SRK ylpeilee hyvin onnistuneella hoitokokousoperaatiollaan (siunauksellisellakin), ei toivoa juuri ole.
maailma alkoi vetää. Ja piti kokeilla rajoja. Mutta tuli pettymys. Sieltä maailmasta ei löytynytkään sitä mitä luuli. Ja onneksi pääsin takasin Jumalan valtakuntaan.