Hiton hankala puheenaihe.Silloin,kun tietää etukäteen jäävänsä leskeksi lyhyessäkin ajassa.
Onko kokemuksia?
Minulla vaimo sairastaa parantumatonta keuhkotautia ja polttaa tupakka 30-40 päivässä sekä sairastaa erittäin pahaa astmaa.Kerran on ollut jo lähellä.Työkaverit pelastivat.
Itselläni pikkasen paineita joka päiväisessä elämässä.
Jos kuolema tulee odotetusti,niin onko siihen sitten helpompi sopeutua?
En tiedä mitä sanoisin...ehkei tarvitsekkaan.
Onko kokemuksia?
Minulla vaimo sairastaa parantumatonta keuhkotautia ja polttaa tupakka 30-40 päivässä sekä sairastaa erittäin pahaa astmaa.Kerran on ollut jo lähellä.Työkaverit pelastivat.
Itselläni pikkasen paineita joka päiväisessä elämässä.
Jos kuolema tulee odotetusti,niin onko siihen sitten helpompi sopeutua?
En tiedä mitä sanoisin...ehkei tarvitsekkaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mieheni kuoli odottamatta rattiin saatuaan aivoverenvuodon 47-vuotiaana,onneksi oli yksin autossa,oli menossa hakemaan tuolloin 9-vuotiasta tytärtämme voimisteluharjoituksista.
Tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten mutta ajattelen sitä ja häntä edelleenkin joka päivä ja tietenkin juuri eilen.
Mieheni oli raitis,tupakoimaton,terve ja kuntoileva joten järkytys oli aikamoinen,olin pari viikkoa täysin lamautuinut,äitini ja sisareni hoitivat käytännön järjestelyt.
Sinullahan on se "etu" että voit valmistautua etukäteen ja tiedät mitä on odotettavissa,voimia sinulle♥
kyllä sopeutuu ja kun ennakoon valmistautuu ja hakee apua kaikkialta mistä saa jos teillä on ala ikäsiä lapsia heille saa eläkeen samoin ryhmä henkivakutus työpaikalta kannatta käytää hyväsi lapsille ja itsellen pää pystyyn nyt jo ja apuja hakeen kun painaa tolaiset asiat
Oli 3 - 12 vuotta. Siitä on eletty 6-vuotta.
Ei ole teoreettisiakaan paranemismahdollisuuksia.
Minä lopetin pätkätöidenkin teon. Toimeksiannot olivat muilla paikkakunnilla.
Ensimmäinen vuosi tilanteen toteamisesta oli vaikea.
Sittemmin siihen on totuttu, jollain tapaa.
Tarkistimme ja täsmensimme testamentit.
Peritöveroa ajatellen teimme omaisuuden suhteen järjestelyjä.
Muutimme asumismuotoa.
Elämme ulkoa katsoen "normaalia" elämää.
Matkustelemme ym.
Asia on kuitenkin koko ajan jossain tuolla "takaraivossa".
On asioita joille ei voi mitään.
Niille joihin voi vaikuttaa, olemme tehneet voitavamme.
Kiitos vastauksesta.
Ei meillä kukaan ole laatinut eli-ikä ennustetta.
On tätä jatkunut jo pitkään,arvio 3-5vuotta.
3-12v pitää varmaan paikkanssa.Siihen voi itse vaikuttaa elintavoillaan.Minun tapauksessani niin vain ei ole pystynyt tekemään,vaikka itse sen varmaan tietää.
Hyvää Talven jatkoa sinulle !
Ei meille lääkärit antaneet mitään ennustetta.
Katsoin netistä tämän verisyöpätyypin tiedoista.
Kuitenkin yhden tuttavani vaimo kuoli poissaolomme aikana. Hän eli useita vuosia "laina-ajalla".
Tilanne oli ennakoitavissa mutta minäkin otin asian niin raskaasti etten pystynyt sanomaan muuta kuin sen etten pysty mitään fraaseja lätisemään ja käännyi kostein silmin seinään päin.
Meidän kohdallamme elämäntavoissa ei ole parantamista.
Ei koskaan tupakkaa. Alkoholia aikanaan yksi siideripullo saunan jälkeen lauantaisin.
Infektiotauteja erittäin harvoin.
Lääkärin kehoituksesta painon nosto 164cm/50kg > 58kg:n. Tietoisesti pidetty alhaalla ruokavaliolla ja liikunnalla.
Tuntui alkuun niin hiivatin epäoikeudenmukaiselta.
Tuntuu vieläkin hieman.
Syy löytyy geenistöstä mutta periytymisen lainalaisuutta ei tiedetä.
terveellekin tämä päivä voi olla se viimeinen, - silti, olen pahoillani puolestasi.
Kuolema voi olla armelias, jos tauti on parantumaton. Paitsi potilaan se armahtaa myös lähiomaiset, joiden tuska on kova sairastavan puolesta ja oman pelon ja voimattomuuden takia. Kuolema koskee aina eniten niihin, jotka jäävät elämään kuoleman vierailtua.
Mieheni oli 35-vuotias kuollessaan. Olihan se raskasta, mutta kyllä tähän yksineloon on jo melkein kolmessakymmenessä vuodessa tottunut. Joka päivä silti muistan.
Lohtua saa työstä, perheestä, ystävistä, luonnosta.
Piti laittaa jälkikirjoitus, kun en ollenkaan sinua, Seppo, lohduttanut. Kirjoitin vain tylsän asiallisesti.
Ymmärrän, että sinulla on nyt raskasta ja ajatuksesi pyörivät vaimosi sairauden ja tulevan yksinjäämisen ympärillä. Toivon sinulle voimia jaksaa tämä raskas aika. Ei sinun tarvitse yksin olla, jos kaipaat ulkopuolista puhekumppania/keskusteluapua. SPR ja seurakunta ainakin tarjoavat ystäväpalvelua. Minäkin voisin jutella kanssasi vaikka puhelimessa, mutta ongelmana on yhteystietojen välittäminen. Jos haluat jutella kanssani, keksi itsellesi tilapäinen sähköpostiosoite, johon voin ottaa yhteyttä.
En tiiä olisiko apua,jos lueskelen kauniita ajatuksia ja sanoja työpäivänäni jostain sähköpostista.(Tippa Silmässä)
SPR/seurakunta.Saattas olla hyväkin ajatus,mutta,mutta kun on jääräpää luonteeltaan.
Yksin tosiaan olen ajatuksissani.Kenellekkään en pysty kertomaan.
Kiitos sinulle kauniista sanoista.
Tämäkin jotain auttaa eteenpäin jaksamaan.
Ps:
Saat sähköpostiosoitteen/teen sen myöhemmin.
sairastuu, ja parantumattomasti, vartaistuki olisi sille terveellekin puolisolle ensiarvoisen tärkeää...pitäs saaha surra ( ja vaikka noitua)yhessä ja purkaa tuntojaan, edes jollekin...
Ei kukaan voi ymmärtää paremmin kuin kohtalotoveri..., sanon tämän väheksymättä mitenkään sairastuneen vertaistuen tarvettakaan..
Olen pannut merkille, että terveeltä puolisolta kysytään aina, että kuinka puolisosi voi, mutta kukaan ei kysy kuinka sinä voit..
että kuolemaan koskaan etukäteen kunnolla voi sopeutua. Sitten kun se kohdalle on joutunut, tyhjän aukon elämässä vasta tajuaa. Elät, Seppo, todella raskasta vaihetta elämässäsi. Tällaisessa vaiheessa ei kannata säästää ystäviä, vaan ottaa kaikki se läheisyys ja lämpö vastaan, mitä he tarjoavat. Ja kannattaa jutella vaimon kanssa kaikki mahdollinen - ja mahdotonkin - ettei myöhemmin tule piinaava tunne, että tärkeitä asioita jäi sanomatta. Paljon voimia teille molemmille.
--ja kuitenkin aina jää jotain kesken, jotain jää aina sanomatta.
Kokemusta on siitäkin,kun läheinen menee sairaalaan ja tiedetään,että ei sieltä enää elävänä pois tule.Pommina puhelu tuli kuitenkin eräänä yönä muutama vuosi sitten.
Vaikeeta on myös antaa oma taakkaa ystävien hartioille.Heidän on vaikeeta uskoa missä mennään.
Eli tuskin minua uskoisivat,kun on kysymys 44vuotiaasta ihmisestä.
Juteltu on ja paljon.Mutta tästä aiheesta se on vaikeaa.Eihän kukaan tiedä tapahtuuko se huomenna vai vuoden päästä.
Kiitos vielä kannustuksesta !