Itse seurustelin mieheni kanssa seitsemän kuukautta ainoastaan. Kihlasormuksia emme vaihtaneet ... nehän eivät ole pakollisia, ainoastaan vihkisormukset ostimme.
KAUANKO SEURUSTELITTE, ENNEN KUIN
MENITTE NAIMISIIN?
313171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miksi oli kiire naimisiin?
Seksihän on ennen avioliittoa synti, etkö sitä tiedä? Kyllä seitsemän kuukautta pelkkää kädessä pitämistä riittää. Tai no, tulihan siinä tietysti tuntemaan toisen persoonaa paremmin. Ja eikö rakkaus tule ajan myötä? Niinhän omille vanhemmillenikin tuli, tai niin ainakin äiti kertoi mulle.
Ihan kivan miehen sain, kiltin ja hyvän.
Enpä ottaisi sitä riskiä, että menisin jonkun oudon kanssa naimisiin ja jäisin sitten odottamaan, josko tässä rakastuisin. Olen onnellisesti naimisissa. Ensin tutustuttiin, sitten seurusteltiin ja sitten mentiin naimisiin. Rakkaus siis oli jo syttynyt, kun meidät vihittiin.
seksiä? Ja, eikö ensialkuun olekin suhteessa aina sitä alkuhuumaa ja ihastusta, joka sitten vasta myöhemmin muuttuu syvemmäksi, eli rakkaudeksi? Eli rakkaus on arkisempaa, kuin se ihastus.
että ei ne suurin osa jaksakkaan!
5 vuotta.
"Ja, eikö ensialkuun olekin suhteessa aina sitä alkuhuumaa ja ihastusta, joka sitten vasta myöhemmin muuttuu syvemmäksi, eli rakkaudeksi? Eli rakkaus on arkisempaa, kuin se ihastus."
Meillä ei oikeastaan ollut mitään varsinaista ihastumisen huumaa alussa, enemmän kai ystävyyttä. Sitten vasta kun muuttui todelliseksi rakkaudeksi, niin tuli se hullaantuminen ja ihastuminen, sitten vasta avioliitto. Sitä vaihetta tässä ollaan nyt elelty muutamia vuosia, onhan se kiva kun joka päivä on hullaantumista:)
Olin useissa häissä 3 vuoden kuluessa, yhdet omat loput toisten.
Seurusteluajat: minä ja kumppanini 1vuosi.
Kaveripariskunnat 3 kpl: 3, 4 ja 7 vuotta. Kaikki sitä ennen monta vuotta kihloissa.
Sukulaispariskunnat: 1,5 vuotta, joista puoli vuotta kihloissa ja sitten naimisiin.
Toinen pari 5 vuotta seurustelua ja sitten naimisiin.
kohdalle heti. Olin melkein vuosi aikasemmin tehnyt parannuksen.
Ja olin rukoillut uskovaista puolisoa jo ennen uskoon tuloa. Koska tunsin tämän maailman niin epävarmaksi.
Kun vl-mieheni sitten tuli, se tuntui miehestäkin heti että , nyt tuli oikea, kuten hän sanoi. Itsekin olen saanut sen mitä olin etsinyt.
välirauhan ajasta aina v:een -48, jolloin avioituivat, siis 8 vuotta. Välimatkaa taisi tulevilla vamhemmilla olla välillä vähän enemmänkin; jatkosodan Syvärin etulinjamasta kotirintamalle ehkäpä yli 300km, mutta kirjeet kulkivat silloinkin ja niin yhteydet toimivat.
Ja olen ajatellut että heille oli hyväksi pitkä seurusteluaika. Se antoi ja kasvatti kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, jota tarvittiin suuren perheen kasvatamisessa ja elämän suurissa koettelemuksissa.
riittänyt. Ja on tullut kestävä suhde.
Olemassa mitään sääntöä milloin rakkaus syttyy, se voi syttyä heti tai vasta myöhemmin. Jokainen tuntee omassa sydämessä asiat parhaiten mikä on oikein.
Ikävää vain on, että tänä päivänä ihmiset helposti sekoittavat ihastumisen rakkauteen ja sitten kiirehtivät avioliittoon. Jos kaikki olikin hataralle pohjalle rakennettu, niin tunteet sammuu lopullisesti ja ne eivät tule takaisin vaikka kuinka yrittäisi, väkisin kun ei voi rakastua.
Sen huomaa siinäkin miten avioerojen määrä kokoajan lisääntyy, ollaan tehty juuri liian hätäisiä ratkaisuja, vaikka avioliiton pitäisi olla lopunelämää kestävä.
useamman kerran. En olisi voinut mennä kaikkien kanssa naimisiin...
Ja se toisaalta sai itseni varovaiseksi. Olen nähnyt läheltä myös niitä ikäviä tapauksia, että avioliitto solmitaan siinä ihastumisen huumassa, ja sitten parinvuoden päästä elämä on maanpäällinen "helvetti":(
ovat epäonnistuneita tai 'sun mitalla' jopa "laittomia" avioliittoja? :-D
Pysy vain sinä visusti yksin, niin saat olla noin omassa "taivaassasi" :-DD
ovat epäonnistuneita tai 'sun mitalla' jopa "laittomia" avioliittoja? :-D
Jos avioliitto on epäonnistunut ja johtaa avioeroon, niin silloin se on epäonnistunut liitto, eikö?
Mikä on "laiton" avioliitto?
"Pysy vain sinä visusti yksin, niin saat olla noin omassa "taivaassasi" :-DD"
Vaikea on yksin pysyä, paitsi jos ottaisi avioeron, mutta se tuskin taivasta tuo.
on vain synti ja sen hedelmänä epäusko.
Tuon korjaamisessa ja hylkäämisessä kun ahkeroit, niin se "helvetti" vaihtuu uskonkautta taivaaksi, jo täällä armon ajassa ja kerran tädellisyyteen iäisessä Jeesuksen omien kirkkauden Kunniassa.
Kaikki Jumalan sanalla liitetyt avioliitot ovat onnistuneita ja itse kullekin hyväksi tarkoitettu.
"Kaikki Jumalan sanalla liitetyt avioliitot ovat onnistuneita ja itse kullekin hyväksi tarkoitettu."
Ja niin se onkin. Mutta sitä tosiasiaa ei pääse pakoon, että on myös avioliittoja jotka on solmittu liian hätäisesti tuntematta toista kunnolla. Ja voi sanoa, että avioliitto voi muodostua maanpäälliseksi "helvetiksi". Mies paljastuukin välivaltaiseksi narsistiksi joka on väkivaltainen niin fyysisesti kuin henkisesti, ja jos toinen ei halua mitään parannusta pahuuteensa, niin avioero on ainoa vaihtoehto.
Kyllä avioero on otettava jo itsensä ja lastensa parhaaksi, ei voi olla sellainen avioliitto Jumalan tahdon mukainen missä on väkivaltaa joka kohdistuu heikompiin lähimäisiin.
eikä monella tavalla avioliittoasiassa esim. "liian hätäisesti" solmittuja avioliittoja ei ole olemassa Jumalan sanan valossa.
Sen sijaan Jumalan vastustajan eli sielunvihollisen neuvoissa kyllä riittää perusteluja toisensa perään tehdä juuri päinvastoin kuin mitä Jumalan sana on säätänyt ja neuvonut.
Avain yhteiseen rakkauteen niin perheen sisällä kuin ulkonakin, on se kun löytää OMAN ITSENSÄ täydelliseksi vikapääksi ja epäonnistuneeksi suhteessa lähimmäiseen ja Jumalan edessä. Anteeksiantamusta tämän jälkeen riittää perheelle ja myös kaikille lähimmäisille.
"Sen sijaan Jumalan vastustajan eli sielunvihollisen neuvoissa kyllä riittää perusteluja toisensa perään tehdä juuri päinvastoin kuin mitä Jumalan sana on säätänyt ja neuvonut."
Että Jumalan Sana neuvoisi laittomuuteen. Jumalahan on itse rakkaus, ja silloin myös avioliitto on rakkaus.
Jos joku toimii avioliitossaan väkivaltaisesti, niin silloin hän on se joka tekee laittomuutta Jumalan edessä. Jumalan tahto on, rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi. Vai toivoisiko pahoinpitelijä, että joku vahvempi tulisi ja olisi väkivaltainen.
Avioliitto on tarkoitettu ikuiseksi, ja Jumalalle annetun lupauksen pitäisi pitää. Ennemmin siirtää avioliiton solmimista jos on hitusenkin epävarma, kuin se että solmii avioliiton liian hätäisesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000021275296
Jos joku tekee laittomasta sinua vastaan, niin meinasitko pistää sen "paremmaksi" toisella laittomuudella?
Yritäppä etsiä Raamattua ja Jumalan sanaa tuohon pulmaasi, sieltä löytyy oikea neuvot ja ohjeet!
Voinpa toistaa omin sanoin tuon saman:
"Avain yhteiseen rakkauteen niin perheen sisällä kuin ulkonakin, on se kun löytää OMAN ITSENSÄ täydelliseksi vikapääksi ja epäonnistuneeksi suhteessa lähimmäiseen ja Jumalan edessä. Anteeksiantamusta tämän jälkeen riittää perheelle ja myös kaikille lähimmäisille."
Et edes ymmärrä mistä puhutaan. Olen edelleenkin sanojeni takana, että jos joku on aviolitossaan niin pahoin erehtynyt, että on mennyt pahan kanssa avioliittoon, ja paha ei halua päästä edes synnistään eroon ja tehdä siitä parannusta, niin silloin on avioero paras ratkaisu.
Väkivalta ja pahuus ei ole koskaan lähtöisin Jumalasta, eikä se ole Jumalan tahdon mukaista.
Minun neuvoni on se, että avioliiton pitäisi olla ikuista ja rakkautteen perustuvaa, missä on hellyyttä ja rakkutta puolisoiden kesken, silloin se on Jumalsta lähtöisin.
Ja siksi se tärkein neuvo onkin, ettei kukaan päätyisi edes harkitsemaan avioeroa, on että lykkää avioliitonsolmimista siihen asti kun on varma rakkaudestaan. Joku tuossa aiemmin jo sanoi, rakkaus voi syntyä hetkessä, ja varmasti jokainen sen rakkauden tuntee. Ihastuminen taas on katoavaista jos sitä ei ole rakkaudeksi tarkoitettu.
juttujesi takana.
Raamattua ja Jumalan sanan perusteita et kuitenkaan löydä avioeron puolustelulle.
sellasiin raportteihin ja tutkimuksiin joissa on pahimpia kuvia naisista joita miehet ovat kotona hakanneet henkihieveriin. Ehkä sitten ymmärrät. Vaikka antaa anteeksi niin se mies ei iskujaan lopeta. Koti ei ole kaikille turvallinen paikka. Jotkut kuolee kotiinsa. Joitakin raiskataan kotona. Jos vaadit sellaisessa suhteessa elävää naista pysymään siinä teet todella väärin. Anteeksi pitää antaa lyövälle ukolle, mutta hänen kanssaan ei tarvitse enää elää sitten saman katon alla. Lakihenkiset vl:t muuten ei alli erilleenkään muuttamista jos mies hakkaa ja pahoinpitelee. Pitää vaan kärsiä muka.
On muuten jokaisen velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos huomaa että naapurissa pahoinpidellään lasta, äitiä tai isää.
sellaisia petoja, jotka voivat sieluni kadottaa iankaikkisesti, kuin niitä jotka ruumiini voivat tapaa.
ja luultavasti yhtä ymmärtämätön ja kova on sydämesikin. Kristuksen henki ja oppi ei ilmene mielipiteissäsi.
sanoissasi, ei ollenkaan sellaista mitä Jeesus opetti.
vain ja ainoastaan omasta itsestäsi.
vertaistesi joukosta, jos helpottais !
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000020310824
Jos olisin ekan kanssa johon ihastuin mennyt naimisiin, olisin jo leski, mutta sepä ei ollut minusta kiinnostunut vaan valitsi toisen.
No toinen johon ihastuin oli kovin sairas ja kävi hoidoissa ja sitten se muutti jonnekin, en tiedä mihin, eri paikkakunnalle. On se vissiin vieläkin hengissä.
No kolmas sitten ihastus joka ensin ihastuiminuun mutta sitten jätti minut kun oltiin vähän aikaa seurusteltu, kun minä pyysin jo vakavasti sitoutumaan, eipä hän halunnutkana. No meni sitten hän naimisiin toisen kanssa ja minä jäin rannalle ruikuttamaan.
Neljäs ihastukseni jonka kanssa seurustelin vähän aikaa olikin narsisti ja väkivaltainen ja kun se asia tuli esille oltiin jo häitä puuhaamssa, piti koko asia perua ja purkaa kihlaus jos aikoi hengissä säilyä.
Viides kerta toden sanoi ja hänen kanssaan nyt naimisissa edelleen, on täysipäinen kiva kaveri, ei väkivaltainen eikä muutakaan vikaa. Ihana ihminen rinnalla.
Aloitin seurustelun lokakuussa v.xx, seuraavan vuoden joulukuussa kihloihin ja seuraavan vuoden elokuussa naimisiin. Avioliitossa edelleen saman kanssa.
Olen nähnyt sellaisiakin avioliittoja, että on oltu kihloissa 5 vuotta, asuttu jopa yhdessä ja lapsikin saattaa olla.
Sitten on päätetty mennä vihille.
Kohta papin aamenen jälkeen avioliitto on alkanut rakoilemaan. Pahat sanat sinkoilevat ja kättä pidenpääkin koetetaan avuksi.
Avioero lopuksi on heille ainoa ratkaisu arkeen .
Mihin se pitkän tutustumisajan tuoma tuntemus
hävisi? Entä rakkaus?