Voisiko joku kertoa, mihin peruustuu masennukset nukkumisen suhteen. Toiset vain nukkuvat, ja toiset eivät saa unta, vaikka mitä koittavat? Onko maanis-depressiivisillä kuitenkin paremmat unenlahjat depressio vaiheessa?
Jos on ihan puhdas depressio, onko nukkuminen vaikeampaa?
Kumpi masennustila on vaarasllisempaa, se, että koko ajan tekee, vai täysin flegmaattinen olotila?
Täällähän sitä kokemuksia nyt pitäisi olla. Jaksakaa vastata, vaikka sanalla, tai kahdella.
Jos on ihan puhdas depressio, onko nukkuminen vaikeampaa?
Kumpi masennustila on vaarasllisempaa, se, että koko ajan tekee, vai täysin flegmaattinen olotila?
Täällähän sitä kokemuksia nyt pitäisi olla. Jaksakaa vastata, vaikka sanalla, tai kahdella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen ns. huonouninen. Pitäis olla pelkkä debis. Tää on niin monimutkainen juttu, sanoisin kaikilla eri tausta.
Olen itse ihmetellyt, olenko oikeasti masentunut, sillä oma masennukseni ei ole sitä tavallista stereotyyppistä. Iltaisin voi olla vaikea saada unta, mutta kun uni on tullut niin nukun vaikka 12 tuntia yhtä mittaan. En heräile aamuöisin juuri koskaan. Minulla on suuria vaikeuksia passiivisuuteni kanssa. Olen mahdottoman aloitekyvytön. Pystyn silti saamaan nautintoa. Tämä on aika paha asia lopulta, koska se yhdistettynä passivisuuteen saa minut helposti lyhytnäköiseen laiskotteluun, josta saa vain hetkeksi hyvän mielen. Jälkeenpäin aina tuntuu pahalta, kun on taas tullut vain nukuttua tai istutta kahvipöydässä, eikä mitään tullut tehtyä ongelmieni harjoittamiseksi. Joillekkin masentuneille taas työ tuo ja yletön touhuaminen tuo piristystä.
Wikipediassa oli hyvä artikkeli tästä masennustyypistä:
en.wikipedia.org/wiki/Atypical_depression
Sen oireet kuvaavat tilaani paljon paremmin kuin
ns. melankolisen masennuksen yhteydessä:
en.wikipedia.org/wiki/Melancholic_depression
Toisaalta minusta on alkanut tuntumaan siltä, että masennuksen pitkittyessä se on saanut yhä enemmän näitä melankolisia piirteitä. Esimerkkinä se, että aamut ovat alkaneet tuntumaan pahemmilta, kun taas ennen masennus keskittyi päivälle ja illalle. Myös olen alkanut syömään harvemmin, kun taas ennen syöminen tuntui pakkomielteiseltä masennuksen lievittämiseltä.
Mitä tulee masennuksen vaarallisuuteen. Niin kaikkein pahinta on varmaan tuo maanisuuden ja masentuneisuuden yhtäaikainen ilmeneminen, koska silloin yhdistyy sekä masennuksen negatiivisyys että maanisuuden energisyys. Tällöin voi olla suurempi vaara itsemurhaan.
aiheuttaa ainaista väsymystä eli mukun paljon. olotila taas muuten ihan vatämätön, kun ei keskittymiskykyä tai motivaatiota edes yrittää mitään niin kyllä tämä olotila on pahempi kuin jos ois hiukan maaninen silloin sais edes jotain tehtyäkin, jolloin mielialakin ois pirteämpi. Tosin sit pitäisi olla "sopivasti" maaninen, jottei tulis ihan töllön töitä tehneeksi. Tätä mieltä minä omaan saamattomuuteeni kyllästynyt ja siten yhä syvemmälle depikseen ja syrjäytymiseen vajonnut kulkija.