Vi***taa!Kaurismies tunnusti rakkautensa, niin minäkin.tuli riittaa ja hän loukkasi minua Tooooodella verisesti, minäkin kiukuttelin hänelle. Aikaa kului, pyysin anteeksi ja hieroin sovintoa, lepyttelin ja lepertelin jne. vastassa oli kiviseinä. Tyyppi kohteli minua, tunteitani jne. kuin halpaa makkaraa. annoin periksi ja päätin unohtaa koko tyypin. nyt kuukausia myöhemmin tyyppi yrittää tehdä come backiä ja on loukkaantunut, kun minua ei enää kiinnosta.Mitä vi***a? oletteko te kaikki kauriit tollasia typeriä kakaroita, jotka haluu vaan sitä mitä ei voi saada, eikä todellakaan haluu sitä mitä vois saada?! En vois enempää olla tämän kyseisen kaurismiehen kohdalla DONE. Kasvais aikuiseks.
kakara!?
lopen kyllästynyt
181863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kun kohdalleni myös osunut pari samalla tavalla käyttäytyvää kaurismiestä.
no ainakaan tämä kauris ei ole kuvailemasi kaltainen. Comebackit eivät kuulu repertuaariini. Vanhojen juttujen lämmittely on niin hohhoijaa touhua että oksat pois. Riitelen ihmisten kanssa erittäin harvoin. Minua ei loukata enkä minä loukkaa ketään. Johtuu ihan vaan siitä että kohtelen ihmisiä kunnioittavasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja sitä rataa.
teillä oli siis kova riita ja loukkasitte toisianne. sitten sinä yritit käyttäytyä kypsästi ja hieroa sovintoa, mutta tämä kauris sylki vasten kasvojasi. mielestäni sinulla on täysi oikeus olla tuohtunut. en usko että olet tämän kauriin kohdalla täysin done kun kerran jaksat tulla tänne vaahtoamaan asiasta, mutta ei kyllä kannata lähteä mukaan sen kauriin comebackiin. tuo kuvailemasi kauris kuulostaa juuri sellaiselta ailahtelevaiselta jääräpää-kauriilta, jollaisia kauriit osaavat joskus pahimmillaan olla.
Saattaa olla niinkin, että otus on hinkannut sarvistaan ylimääräiset terävyydet pois ja nupin seestymiseenkin on tarvittu aikalisää.
No, jos niin on, joku saa hänestä joskus itselleen (kenties) viisastuneemman...
vastaa. Minulla on kaurismies ja me todella osataan v..tuilemisen taito. Loukataan toisia minkä ehditään ja sitten hierotaan sovintoa puolin jos toisin. Monet kerrat olen heittänyt äijän ulos vaan aina hän on palannut. Mitä nyt pitänyt vähän mykkäkoulua.
Ja taas sovitaan ettei loukata toisiamme on and on and on.
Edellinen ukko oli kaksonen ja ei todellakaan osannut riidellä. Mikä lienee ja minä loukkasin verisesti. Sinne meni enkä haikaile perään.
Että silleen. Kakaria ollaan kaikki joskus..
Mutta eikös juuri kauriille ole tyypillistä se, että juuri läheistä loukataan. On se niin cool!
kaikki ja useimmat kasvavat aikuisiksi ajallaan.
Yleensä havittelen vain sitä, mikä on mahdollisuuksien rajoissa, mutta kaikkea, mitä olisin ollut saamassa, en ole halunnut ottaa vastaa.
done hänen kohdallaan? Heh. Mutta jos kerran vanha suola janottaa, niin miksi et antaisi menneiden olla ja antaa itsellesi ja hänelle uutta mahdollisuutta. Paitsi tietenkin jos olet tosiaan "done":).
mennä sillä ei sitä takas enää tulla jos jo on toisen tunteilla pyyhitty takapuoli.....
saman tekisi taas hetken päästä kun seuraava riita tulisi....
Olet aiheesta kypsynyt. En tietenkään tiedä riitanne syytä tai loukkausten laatua, mutta kuukausien mykkäkoulu ei ole mistään kotoisin. Osoita miehelle, että hyväksyt anteeksipyynnön, mutta et hyväksy kuukausien odottelua. En kehoittaisi jatkamaan suhdetta. Se vain vahvistaisi miehen väärää käyttäytymismallia. Rakkaudessa pitää osata tulla toista vastaan.
aika epäkaurismainen, itseäni en kyllä yhtään tunnistanut tuosta kirjoituksestasi, mutta ehkä meitä on moneksi, älä kuitenkaan yleistä.
En minäkään ymmärrä nyt ollenkaan ystäväni (kaurisN) käyttäytymistä, miksi hän satuttaa minua koko ajan sanoillaan ja teoillaan, tuntuu että hän ei voi sietää ajatusta siitä että minulla menisi joku asia paremmin kuin hänellä.
Kateus paistaa hänen lävitseen asiassa kuin asiassa, esim. olen toisten kavereiden kanssa, hän sanoo viimeistään seuraavana päivänä heistä jotain pahaa, hänen on oltava koko ajan keskipisteenä ja jollei pääse siihen rooliin, "mököttää". Rikkoo välejäni muihin ihmisiin, ystäviini, exääni ja jopa veljeeni! Miksi hän tekee minulle näin, Jos hän kuitenkin sanoo minun olevan hänen paraskaverinsa, ihanin ihminen maailmassa, jota ei koskaan halua menettää...? Ei tää juttu varmaan tälle palstalle olis kuulunut, mutta kauriit kertokaahan puolustuksenne tähän... Kateellisia? Omistushalisia? Kieroilijoita? Omaa etua ajavia?
käyttäytyy kuvaamallasi tavalla. Tällainen Kauris omaa huonon itsetunnon ja haluaa siksi olla huomiosi keskipisteenä eikä kestä sitä, että sinulla on muitakin ystäviä. Tämän vuoksi hän pyrkii systemaattisesti rikkomaan suhteesi muihin läheisiisi.
Kuvaamasi termi: "lapsenvahti" on hyvin osuva. Pystytkö keskustelemaan ystäväsi kanssa syvällisesti? Saatko hänet avautumaan - huono itsetunto johtuu usein miten rankoista lapsuudenkokemuksista. Olen myös melko varma, että ystävälläsi ei ole montakaan ystävää ja siksi hän käyttäytyy niin hyökkäävästi. Kauris ei yleensä ole kateellinen, vaikka nauttiikin huomion keskipisteenä olemisesta. Tasapainoinen Kauris hallitsee itsensä ja on hyvä ystävä. Auta ystävääsi, jos keksit keinot, mutta älä jää "loukkuun" ystävyyssuhteesi kanssa - ei aina onnistu, pitää myös luopua ja jatkaa elämää ja unohtaa entinen!
Kiitos vastauksestasi!:) Mutta...
Välillämme ei kyllä pitäisi olla suurempia salaisuuksia, koska olemme aina voineet toisillemme kertoa kaiken, niin, ainakin ennen.. (olemme olleet lapsesta asti parhaita kavereita) Nykyään tää menee näin, jos on syvällisempää puhuttavaa, hän puhuu ja minä kuuntelen/vastaan. Lapsuudessa olemme kokeneet aika pitkälti samoja asioita, kummallakin suunnilleen yhtä paljon muita kaveruus-suhteita, niin, ainakin ennen on ollut...
En todellakaan ymmärrä miksi hän muuttui, vai muutuinko minä vaan niin paljon että opin huomaamaan hänen käytöksensä...?
Tämä kaikki alkoi oikeastaan reilu puoli vuotta sitten, tai sen jälkeen kun itse olin taistellut elämästä ja kuolemasta, terveydestäni (osittain taistelen vieläkin) Luulisi, että kukaan ei voi kadehtia ihmistä joka kokee tällaista, elää kivun kanssa läpi elämän. Mietin voiko tämä mitä minulle sattui vaikuttaa tähän asiaan jotenkin..? Vai voiko kauriin luonteeseen kuulua sellainen pakenemisen tarve kun kohtaa vaikeuksia? Jääkö pelko menettämisestä..?
KAURIS
Olet vanhoillinen känisevä kranttu, joka pelkää riskejä. Et tee mitään, olet siis laiska. Yksikään kaurisihminen ei ole koskaan tehnyt mitään merkittävää tässä eikä muissa maailmoissa. Kauriiden ei pitäisi pysyä kauaa paikoillaan, koska ne karkoittavat ominaishajullaan muut pois. Kauris yrittää mielellään pujotella muiden liiveihin ja hakea muiden kautta menestystä. Mikäli Kauris yrittää selviytyä omin avuin eikä tietenkään tässä menesty, hän alkaa syyttää muita uransa torpedoimisesta. Kauriilla on ikävä tapa elää aivan helvetin vanhoiksi.
Onnenkapine: Kansaneläke
Onnennumero: Kansaneläkkeen perusosa 2625 mk/kk
Onnenväri: Kelan kuoren väri
Motto: "Oi oi, voi voi, pakko tässä on vielä yrittää oi oi..."
Auto: Lada 1200L
horo-skoopista eli pilailu. Olen sen lukenut jo tuhat kertaa... Lada on kulkuneuvo, ei auto.....
älyttömän hyvin sopi tuntemaani kauriiseen (:
kauris ei suinkaan tyypilllinen, sillä kauris on työteliäs eikä halua apua edes kansaneläkelaitoksesta, vaan omalla työllään hankki eläkevarat
taisi olla vielä liian aikaista kauriille antaa anteeksi kun menit hieromaan sovintoa