kaksostyttö ja leijonamies

mikään pari ei ole täysin toivoton, mutta mikään suhde ei toimi ilman huoltamista.

toimeen loistavasti, niin kauan kuin kaksonen jaksaa sokeasti ihailla leijonamiestään. Jos leijonaa ei nosta jalustalle, etsii hän faniklubinsa muualta. Uskollinen siis ei ole.
Huumoripuolella ja kiinnostuksen kohteissa (ei siis se leijonamies, vaan esim harrastuksissa, liikunta ja extreme :))tulevat juttuun myös mitä mainioimmin.
Seurustelua takana viisi vuotta. Nyt eronneina ja ystävinä homma toimii paremmin.

...4 vuotta takana,että jotain kokemusta on.Meillä ikäeroa 14v.Jokainen leijonamies on tietysti omanlaisensa,mutta "omani" on täydellinen sääntöjen ja aikataulujen ja tapojensa orja.Mikä ei tietysti sovi vilkkaalle kaksoselle.Tästä tulee ensimmainen "törmäys".Mutta niin ihana ja rakastettava kuitenkin...Se voittaa kaiken muun;)

ja olemme naimisissa oleva,lapsellinen pari.Olemme onnellisia yhdessä ja perheemme kera ja suhde toimii. Olemme hioneet toistemme särmiä ja riitelemme harvoin mutta äänekkääksti,rakastamme sitäkin lujemmin. Huumorintaju toimii ihanasti,nauramme paljon ja hulluttelemme.

Leijonamieheni on parasta mitä minulle on tapahtunut ja olen toki ollut parisuhteissa ennenkin. Uskottomia löytyy joka merkistä,itsekkin olen ollut sellainen. merkki sinäsnä ei altista siihen vaan se sen hetkinen ihmissuhde. Leijonamerkistäkin löytyy hyvällä- ja huonommalla itsetunnolla varustettuja.

Vanhin poikaninin on leijona, 16v ja vieläkin halaa äitiään ja sanoo että rakastaa.

Elä suhteesi avoimesti ja sydämellä,voi olla että yllätyt positiivisesti.Onnea!

Kaksostyttö ja leijonamies sopii erittäin hyvin yhteen. Hellyyttä, lämpöä ja romantiikkaa riittää ja tässä suhteessa molemmat osaavat huomioida toista siten, että on hyvä olla. Tämän suhteen voi kehittää mitä parhaimmaksi suhteeksi ja teiltä molemmista löytyy kyvyt siihen, uskon niin! Jos suhde toimii hyvin, ihminen ei yleensä lähde pettämään. Mutta vaikka ihminen on kenen tahansa ihmisen kanssa ei kannata antaa mustasukkaisuudelle valtaa, vaan koettaa opetella luottamaan toiseen. Se tekee hyvää itsellesi.

Seurustelen leijonamiehen kanssa. Tuossa joissain viesteissä sanottiin että leijonamies pettää.. Ei saa tehdä yleistyksiä! Ei petä jos kaikki hyvin kotona. Mieheni ei ole koskaaan pettänyt, enkä ole minäkään, vaikka merkkini sanookin että taipumusta siihen olisi.
Meidän ei todellakaan tarvitse.. Luulenpa että meillä molemmilla on "silotellut merkkimme luonteet". Olemme molemmat vahvoja persoonia, mutta otamme toisemme huomioon. Yhdessä oleminen on aivan mahtavaa! Riidellään totta kai, mutta ne sovitaan saman tien, kumpikaan ei ole mököttävää tyyppiä.

Siis se mitä yritän tässä nyt sanoa, kannattaa tietysti kokeilla, jokainen on erilainen, ei se horoskooppimerkki sitä sano, minkänlainen suhde tulee olemaan. Jokainen suhde tarvitsee PALJON töitä, avoimmuutta, toisen huomioon ottamista...

En itse tiedä ottaisinko enää koskaan leijonaa. Koeajalla ehkä ja varauksella. Niin pahasti viimeisin suhde minua vahingoitti. Sanoi ettei ole mustasukkainen mutta oli ja energia kotona oli sen mukainen, vahtasi kaikki menot, halusi kuulla mitä viestiin laitan, mitä sain viestissä, kenelle soitan, kenen kanssa puhun mistä puhuin. Jos halusi puhua jostain mikä hänen käytöksessä/ tekemisissä häiritsi, voisiko muuttaa ja mikä siinä takana, suuttui, "minussa se vika aina näköjään on" ja sen jälkeen se olikin minun syyni.
Jos halusin tapella ja ilmaa puhdistaa, mykkäkoulu alkoi ja käveli pois kesken välienselvittelyn.
Hän oli niin kipeä, hänellä meni huonosti töissä, vanhempien kanssa, hän oli niin surullinen kun minä oli kipeä..
Pyykit piti pestä, tavarat säilyttää, koti muutenkin hoitaa, apua ei saanut erikseen pyytämättä ja sekin tuli nurinalla.

Voi se toimiakin, minulle vain ainakin tämä yksilö iso lapsi johon piti koko ajan energiaa kaataa kun sitä itse olisi tarvinnut. En jaksanut. Ja aika tyhmäkin oli...