Miksi sitä usein hylkää järkisyihin vedoten ihmisen, johon on ihan rakastunut? Miksei sitä uskaltaisi heittäytyä tunteiden vuoristorataan? Onko se onnellisuuden pelkoako, sitä että pelkää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Ja toisaalta hylätyksi tulemisen pelkoa. Ajatusta siitä, että miksi juuri minä olisin niin onnekas, että saisin kokea aidon rakastumisen ja rakkauden.
Kuitenkin pahempi vaihtoehto sille, että heittäytyy tunteiden valtaan ja joutuu kohtaamaan pelkonsa on se, että istuu kiikkustuolissa ja huomaa, että vierellä ei istukaan se, jonka siinä todellisuudessa olisi halunnut istuvan. Mutta kaikista pahinta olisi se, ettei olisi koskaan edes yrittänyt saada viereensä sitä, jonka siihen olisi halunnut.
Ja kirjoitukseni on enemmänkin tolkuttamista minulle itselleni.. Miksi ihmeessä en yrittäisi saada omakseni sitä ihmistä, jonka rinnalleni haluan? Mitä jos me molemmat istumme vanhuksina kiikkustuolissa, mutta eri asunnoissa. Ja molemmat mietimme samaa, miksi emme silloin uskaltaneet..
Kuitenkin pahempi vaihtoehto sille, että heittäytyy tunteiden valtaan ja joutuu kohtaamaan pelkonsa on se, että istuu kiikkustuolissa ja huomaa, että vierellä ei istukaan se, jonka siinä todellisuudessa olisi halunnut istuvan. Mutta kaikista pahinta olisi se, ettei olisi koskaan edes yrittänyt saada viereensä sitä, jonka siihen olisi halunnut.
Ja kirjoitukseni on enemmänkin tolkuttamista minulle itselleni.. Miksi ihmeessä en yrittäisi saada omakseni sitä ihmistä, jonka rinnalleni haluan? Mitä jos me molemmat istumme vanhuksina kiikkustuolissa, mutta eri asunnoissa. Ja molemmat mietimme samaa, miksi emme silloin uskaltaneet..
Vastaukset 11
Vanhimmat
..kirjoitettu..oliko miehelle vai naiselle..??
kirjoittaessani.
sitä on liian ankara itselleen. Ja juuri se ajatus, ettei ansaitse mitään niin hienoa.
että sitten joskus tulevaisuudessa. Kyllä sitten tulee joku, mutta miksei nyt?
..olisin itse kirjoittanut.Erityisesti,tästä tulee mieleeni,eräs henkilö,oliko hänellä tällaisia ajatuksia.Kovin oli harvasanainen,en saanut häneltä oikein mitään vastauksia,kysymyksiini.Minä tunsin,täysillä,hän kehoittikin olemaan oma itseni,sitten itse vetäytyi.Nyt olen sitten haavoja nuollut,useamman kuukauden.Se oli,kuin isku suoraan sydämeen.
järkisyihin, jolloin tunnepuoli ei ole niin vahva kuin sen oletetaan olevan.
Rakkauden maailma on mitä houkuttelevin, mutta se vaikuttaa yleisesti hämmentävän huolestuttavalta.
Älä pidä pelkoa yllä vaan pyri kohtaamaan oma pelkosi ja voittamaan se vaikka miten. Vaikka teetkin erehdyksiä, ne antavat omaa sisältöä toteutumiin unelmiin ja tekoihin.
Täytyy vaan muistaa oikean rakkauden etsivän omaa kohdetta, eikä se näin ollen tule mitään tekemättä kenenkään eteen.
vielä lisätä omaan viestiini, kun aloin oikeasti miettimään asiaa lisää, että minähän pelkään elää.. Todellakin, niinhän se on. Tottakai minä hengitän enkä voi sanoa olevani onneton, mutta ei tämä nyt ihan tyydyttävää elämää kai ole.. Rutiineja rutiinien perään. En kai minä tällaista halunnut. Tulevaisuudessa, sitten minä elän. Nyt pitää tehdä työtä ja olla ahkera. Milloin ihmeessä minusta tällainen tuli? Olisiko se niin väärä vaihtoehto valita rakkaus? Muuttaa tätä typerää suorituskeskeistä elämää johonkin muuhun.
Ymmärrän hyvin, mitä ajat takaa. :) Hienoa, että olet havainnut, että
raskaan ahkeroimisen lisäksi maailmassa on muitakin upeita asioita,
jotka palkitsevat, ja antavat aiheen herätä uuteen päivään iloisena :)
Rakkaudessa ahkeruus on varmasti yksi rakentava tekijä :) Siispä on
hienoa, että sinulta löytyy sellaistakin ainesta. Valitse siis rakkaus
ja ahkeruus :) Jos teet sen, niin minäkin lupaan tarkistaa elämäni
arvojen painopistettä :)
Ilman rakkautta tässä maailmassa ei olisi mitään! :) Tiesitkö sitä?
silloin, niin sotkeudun keinutuolin jalkoihin, joten mennään näillä. Erillään.
torjut mut.....................
mulle edes vanhainkodissa:(
En mä ny niin hirvee ole...kai