Ne joille läppäri on ensimmäinen tietokone eivät tunnu tietävän mitään. Sormi menee suuhun pienenkin ongelman edessä.
Toista ovat ne (me) jotka aloittivat pöytäkoneilla ja oppivat päivittämään myös hardwarea. Kovalevyt ja muistit ja erilaiset kortit ovat näille konkareille tuttua tavaraa eikä läppäriä tarvitse viedä heti huoltoon jos jokin ei toimi.
Noh... ehkä tämä oli PC-teollisuuden tavoitekin. Salaperäinen kone jolle ei itse voi tehdä juuri mitään. Vai...?
Toista ovat ne (me) jotka aloittivat pöytäkoneilla ja oppivat päivittämään myös hardwarea. Kovalevyt ja muistit ja erilaiset kortit ovat näille konkareille tuttua tavaraa eikä läppäriä tarvitse viedä heti huoltoon jos jokin ei toimi.
Noh... ehkä tämä oli PC-teollisuuden tavoitekin. Salaperäinen kone jolle ei itse voi tehdä juuri mitään. Vai...?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja mikä ihme on että porukat ostaa kalliin ja vaikeasti korjattavan/päivitettävän läppärin pelkkään kotikäyttöön?
Siis pelkästään olemaan kahden neliömetrin pöydälle jossa verkkosähkö ja kaikki muukin aina läsnä.
En ymmärrä ollenkaan.
Tehokkaita nuo myyjät, saavat varmaan paljon paremman katteen läppäristä ja työllistävät paremmin firmansa huoltomiehiä ja varaosamyyjiä.
Aivottomuus! haloo pahvit! mullakin on mersu ja en todellakaan tiedä kaikkee mitä konepellin alla tapahtuu mutta silti ajan sillä! akastani puhumattakaan! se on vaan hyvä kun ei aloittelijalle isketä jtn satasen vanhaa pöytä konetta kun kuitenkin aina jtn turaamista niissä..aloittelijalle vaan kunnon koneet niin homma pelittää! että silleen! t:mesemies ja 2 kannettavaa a:1000euroa
tää mun "konkarius" näkyy, toisin kun sinun
Mersuissasi, kustannuksissa.
Minulla huushollissa 3 pöytäkonetta.
Kaikki viimeistä huutoa pelikoneita.
Itse pääasiassa kasattuja, kustannukset yhteensä olleet
ehkä n. 200 euroa.
Sinun kaltaisesi puupää olisi maksanut niistä ehkä
4000...5000e.
;-)
Onko tuo ensimmäinen postaus minkä pystyit kirjoittamaan kaiken sen säätämisen jälkeen? Konkari :-) Hah hah.
Oot kyllä mahtava jannu kun sulla on 3, siis kolme ihan oikeaa pelikonetta. Voi vitsi!
Jos olet 200 eurolla tehnyt 3 viimeistä huutoa olevaa pelikonetta niin olet kyllä aika mestari, tai sitten se on hoidettu pimeillä kontakteilla :)
200 eurolla ei saa edes yhtä viimeistä huutoa olevaa näytönohjainta
"kaiken sen säätämisen jälkeen?"
Kun mulla on pöydällä levällään kotelo, virtalähde, emolevy kaikki tykötarpeet niin siinä menee
n. 2 tuntia niin mulla (tai asiakkaalla jos hänelle kokoan) on toimiva kone jossa jo kaikki ohjelmatkin pyörivät.
Nysvätkää te amatöörit vaan niitä läppäreitänne.
"200 eurolla ei saa edes yhtä viimeistä huutoa olevaa näytönohjainta"
Kyllä saa kun kolvi pysyy kädessä ja tietää mitä tekee.
Olen useammankin rikkinäisen ostanut vitosella
ja kunnostanut.
Muutamat transistorit ja jotain pientä olen uutena kin joutunut ostamaan, yleensä sentään varaosat löytyvät vanhoista koneenraadoista joita nurkissa pyörii
tai vuosien kuluessa kertyneestä "miljoonalaatikosta."
Jaa...yhteen näyttökorttiin piti ostaa uusi muistikin, 27e, kyllä närästää.
Jaa mistä osaaminen tulee?
No, dinssin koulutus elektroniikassa vähän auttaa...
Älkää enää vastailko, trolli tämä oli.
on kivaa...
Voisin todistaa tietty asian, pistäisin firmani
nimen tähän.
Ja nettisivujeni osoitteen.
Ja emailini.
Mutta sinunkaltaisiltasi
kädettömiltä kadehtijoilta ei
senjälkeen saisi hetken rauhaa...
joten...adios.
Voin kokemuksesta sanoa että dinssin koulutus yleensä takaa sen että kolvi EI pysy kädessä(saatika tietäis mitä tekee).Toista se on tällaisella simplex inssillä, osaaminen on paljon käytännönläheisempää.
Ja on niitä koneita mullaki; läppäri omana pöytökoneena ja kolme "pelikonetta" yksi harrasteraato johon haalin ilmaistauhkaa ja ilokseni rustailen. Nii kerta.
Kyllä se on enemmän tuuria kuin taitoa jos emolta joakin voi itse korjata. Olen itsekin löytänyt vikoja äänikorilta silminnähtäviä mutta en ole vaivautunut niitä korjaamaan takuun puitteissa eikä ole edes Durbo insinöörin papereita.
Mitenkäs ne aloittelijat sen pöytäkoneen kanssa sitten pärjäisivät? Samanlailla se sormi menee suuhun. Sitä vaan pääsee paremmin sorkkimaan ja sotkemaan täältä saatujen "ohjeiden" avulla.
Esim. "avaa kotelo ja tee sitä ja tätä"
"ööö... miten se kotelo avataan?"
ps. olen aloittanut läppärillä, lisännyt siihen muistia & lisäkortin (usb2) ja asentanut windowsin pari kertaa uusiksi, kun se on erinäisistä syistä mennyt sekaisin (ei viruksia). Itse on pitänyt opetella, kun ei ole ketään "tukihenkilöä". Mitäs konkari nyt sanoo?
No, perskule jopa olet virtuoosi;)
...keskustelutaidossa. Kannattaisi itse kunkin kirjoittaa sellaisia viestejä että ne pystyisi vaikka sanomaan päin naamaa. Tuollainen täällä harrastettu veetuilu on lapsellista eikä siitä hyödy kukaan.
Minulla oli 1990-2004 kolme pöytäkonetta (ei yhtäaikaa vaan peräkkäin). Kaikkien sisuskalut ehdin vaihtaa pariin kertaan. Siinä oppi hardwarea.
Ja koska poikani oli 90-luvun alussa aika pieni ja siihen aikaan oli hankalia pelejä (siis esim. EMS-muistia vaativia) niin tulipa kirjoitettua tukku autoexec.batteja ja config.syssejä eli siinä tuli se softwareosasto.
Nyt minullaon jo toinen läppäri, mutta kaipaan siihen samoja ominaisuuksia kuin pöytäkoneissa on: muunneltavuutta, hardwaren uusimista, yms.
Kannettava tietokone on selvästi vielä lapsenkengissä. Mutta kaipa se siitä vähitellen kehittyy?
Näinhän se vähän tuppaa menemään, nykyaikana kaikesta on tehty ihan vaan pikkasen helpompaa kuin "kultaisina" kuusnepa- tai 286-aikoina. Kieltämättä vähän haiskahtaa rahastus, ja onhan siitä ollu puhetta jo pitempään. Asiaa ei varmaan kannata pahemmin linux-hemmoilta kysellä..
Kannettavista voin sanoa sen verran että ei paljoa päätä palella kaverilla joka ostaapi kannettavan pelkäksi pelikoneeksi, jos ei siis muuta käyttöä ole. Tai mikäs siinä jos on rahaa, mutta sitä pitääkin olla sitten jo paljon. Kun miettii jo päivittämispolitiikkaa tai yleensäkin rautapuolen kehityksen perässä pysymistä. Saapi ihan tavan tyyppi ostettua kaupasta tekstinkäsittelyä varten kannettavan ja vielä kelpo (pöytä)pelikoneen kotia sillä rahalla millä ostaisi pelikoneeksi sopivan kannettavan. Ja ne jotka tarviivat muka vääntää jonkun asiakkaan luona jotain siis siishstii grafiikkaa tai kolmedeetä jollain Solidilla koulussa on sitten erikoistapauksia..
Termi plug&play taitaa olla hieman unohtunut, koska siitä on tullut arkipäivää. Onhan ne vehkeet jonkun verran mukavempia käyttää kun ei tarvii miettiä että kärsiikö lisätä sitä hiiriajuria ettei muisti lopu.. Tai että pitäisköhän ajaa tuo smart drive nyt vai kokeilla ensin siirtää tiedostoja.. Mutta, ai sitä nautintoa kun sen kummemmin neuvoa kysymättä saapi sen pelin pyörimään tai modeemin soittamaan mikrobbs:ään..
mummolaan..?