Näinhän sitä sanotaan. Oletteko huomanneet lemmikkienne jakavan samoja luonteenpiirteitä ja tapoja kuin itsellänne?
Meillä lähinnä luonteet osuu yksiin... Ne jotka huskyja tuntee, tietää varmaan. Ollaan molemmat aika innokkaita, ystävällisiä ja oma koirani on jonkin verran tempperamenttinen, niin kuin minäkin.
Varsinaisia tapoja ei ainakaan vielä ole kehkeytynyt, ollaanhan me vasta alle vuosi eletty yhdessä. Mutta se, että vaikka kyseessä on arktinen pystykorva, niin minä itse olen aika mukavuudenhaluinen. Iltaisin, kun koira alkaa väsymään ja minä vietän aikaa itsekseni peitoissa makoillen, tekee tämä poika saman. Kaivautuu peittoihin tuhisemaan :D
Meillä lähinnä luonteet osuu yksiin... Ne jotka huskyja tuntee, tietää varmaan. Ollaan molemmat aika innokkaita, ystävällisiä ja oma koirani on jonkin verran tempperamenttinen, niin kuin minäkin.
Varsinaisia tapoja ei ainakaan vielä ole kehkeytynyt, ollaanhan me vasta alle vuosi eletty yhdessä. Mutta se, että vaikka kyseessä on arktinen pystykorva, niin minä itse olen aika mukavuudenhaluinen. Iltaisin, kun koira alkaa väsymään ja minä vietän aikaa itsekseni peitoissa makoillen, tekee tämä poika saman. Kaivautuu peittoihin tuhisemaan :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä osuu aivan nappiin :) meillä on poäälle kaksi vuotia shelttiuros ja luonteet osuu kyllä hyvin yksiin. tosin meillä koira on kyllä sosiaalisimmasta päästä mitä vaan löytyy. sheltin kun pitäis olla varauksellinen yms..
Sänkyyn, vieressäni tahtoo nukkua, vaan se ei aina käy päinsä meillä.
Muuten koiriemmepiirteet meistä peilaten, ivät käy yksiin.
En usko tuohon !
Joku on taas keksinyt mukamas ihan kivan jutskan, että koira muistuttaa emäntäänsä.
Ei pidä paikkaansa!!!!!
Nimimerkillä:monta koiraa omistava ja omistanut
muut kyllä väittää että meillä on samoja eleitä koiran kanssa. Ja jopa samoja äännähdyksiä. En tiedä kumpi on opettanut kumpaa?
Muuten meistä koira on se sosiaalisempi, ystävällisempi, anteeksiantavampi... Molemmat tykätään syksyn hajuista ja hyvästä ruuasta ja aloitetaan haukkuminen välittömästi kun isäntä tulee kotiin. ;o) Tykkäämme myös nuotion tai takan lämmöstä ja siitä että joku rapsuttaa. Minä olen kyllä rapsuttajan suhteen aika kranttu, koira ei... Itsepäisiä saatetaan olla tarvittaessa molemmat, mutta siinä missä minä käännyn vastaan ja alan puolustaa omia oikeuksia, niin koira hipsii nurkan taakse odottamaan että kaikki ovat taas ystäviä. Se parantaa maailmaa häntyliä heiluttamalla, rakastaa kaikkia ja (melkein) kaikki rakastavat sitä. Voi sanoa että koira on aurinko ja minä kuu.
sanoisin, että tietyntyyppiset ihmiset omistavat tietyntyyppisiä rotuja.
Kyllä myönnän, että mussa on loppujenlopuks paljon samoja piirteitä, kuin sakemanneissa, mutta taitaa kyllä johtua rotuvalinnasta.
Olen aika rauhallinen, mutta helposti syttyvä ja jotain tekemistä on koko ajan oltava, muuten tulee justiinsa tylsää.
En ole kovin sosiaalinen vieraitten ihmisten kanssa, mutta kavereitten kanssa yhdessä tekeminen on ihan pop.
Ystäville ehdottoman luotettava olen myös.
Saatan myös ärsytettynä rähähtää aika pahastikin ja polttaa päreeni kunnolla, tosin mulla on kyllä pitkä pinna ja ihan vähästä en ärsyynny.
En ole säikky, enkä arka luonteeltani ja mulla on melko hyvä itseluottamus, enkä varsinaisesti osaa pelätä mitään tilanteita. (paitsi lentokoneeseen en mee, kuin arkussa jalat edellä ja sittenkin pistän luultavimmin vastaan)
Enkä anna periksi, jos tiedän olevani oikeassa.
Aika lähelle liippaa myös sakemannin luonteenpiirteisiin nämä ;))
asetelma pelkästään siitä, että ihminen hakee ja yleensä valitseekin sellaisen koirarodun, joka sopii HÄNEN tyyliinsä ja olemukseensa.
Joku katsoo että koiran pitää olla sellainen, mitä ei tarvitse paljon lenkittää. Ruumiinrakennekin jo silloin paljastaa, että omistaja on tanakoitunut, huono liikkumaan ja syö paljon. Samoin koiransa.
Sporttinen henkilö taas ottaa koirakseen rodun, joka jaksaa juosta pitkiäkin matkoja, samoilla erämaissa tai harrastaa muuten paljon liikuntaa, esim. näitä ns. koiraurheilulajeja.
Minunkin koirani on verrattavissa minuun. Kaikki jotka meidät tuntevat, ovat sanoneet, että koira on juuri omistajansa kaltainen: Rauhallinen, leikkisä, mukavuudenhaluinen mutta tarvittaessa kova ja tempperamenttinen. Armoa ei pyydetä mutta ei sitä annetakkaan.
Oli nyt ihan leikkimielinen, en minäkään nyt tuohon sokeasti usko että olisi näin joka koiralla ja omistajalla. Kunhan vain kysely siitä että OLETTEKO huomanneet samoja ominaisuuksia koirillanne kuin itsellänne ;)
Totean taas kerran; koska mä en käytä noita kirjoituksissa yleistyneitä hymiöitä selventääkseni tarkoitustani, on se jokaisen omassa kädessä ajatella kommenteistani se oikea puoli. :(, :)).
Ollaan molemmat rauhallisia, emme piittaa juurikaan muista ihmisista, mieltymys siideriin on (koira lipittaa kaikki mahdolliset tyhjat siideripullot katujen varsilta jos sinne saakka ehtii). Aikaiset aamut eivat toimi mitenkaan. Kiehnaamme mielellamme ja vingumme pitkaan ja hartaasti jos emme saa ansaittua (??) huomiota.
Toita tehdaan niin kauan kun mielenkiinto pysyy ylla = kyllastymme hyvin akkia ja motivaation palautus on erittain hankalaa.
Herkuista tykataan kovasti ja liikkuminen on kivaa, tosin mina en ilman koiraa osaa liikkua ollenkaan eika tuo koirakaan ole ilman minua tai miesta viela minnekaan lahtenyt.
Hatkahdyttava yhteinen piirre lienee sekin, etta juotuaan kiharaiseni tiputtelee vetta mennessaan pitkin lattioita ja "vuotaa" minuuttikaupalla: itse en osaa juoda tolkin suusta vaan jotenkin juoma aina valuu pitkin rinnuksia kun yritan. Tosin koira tekee sen tahallaan, mina en.
Ainoa ero on siina, etta minusta olisi kiva jos paikat olisi edes HIEMAN siistissa kunnossa, kiharan mielesta isompi sotku, parempi meininki.