Olen 25v nainen ja mulla todettiin 2,5 vuotta sitten masennus ja paniikkihäiriö. Elämä ollut viimeiset vuodet melkoista sekamelskaa, on tapahtunut paljon tiiviissä tahdissa.
Nyt tuntuu että olen tullut oman tieni päähän, että enään ei ole järkeä jatkaa taivallusta. Syitä olisi varmasti monia mutta ne ei johda mihinkään. Paljon olen yrittänyt mutta mikään ei tuota tulosta. Lääkkeet ei auta mua, niitä on lääkärin kanssa kokeiltu monia erilaisia.
Olen itse tuhonut elämäni tavallaan ja nyt kärsin siitä. Nuorempana tuli elettyyn vähän villimmin ja ei niin miettinyt millä laskut maksaa. Tuli laskun maksujen aika ja nyt olen ulosotossa niissä, joka palkasta lähtee 1/3 ulosottoon ja korot niissä on huimaavat vaikka itse velkasummat ei ole kovinkaan suuria. Samaan aikaan kun pitäis tehdä vähintään 30h duunia viikossa pitäis yrittää painaa korkeakoulussa täysiä koulupäiviä. Oon jäänyt koulussa paljon jälkeen koska en vaan ole aina jaksant töiden jälkeen tehdä kaikkea mitä pitäisi.
Ystäviä mulla on mutta niille olen visusti ollut hiljaa tästä kaikesta, niille olen se aina kaiken jaksava ja ymmärtävä iloinen ihminen. Pelkään että menetän heidät jos he tietävät mitä todella olen. Tiedän että oikeat ystävät eivät niin saisi tehdä mutta ihmisillä on tapana toimia niin. Pitkäaikaisen miesystäväni kanssa tuli ero sillon n. kolme vuotta sitten kun tämä kaikki alkoi.
Tämä kaikki on järkyttävä noidankehä enkä näe tästä mitään tietä ulos enään. Eikä mulla ole enään voimaa jaksaa pyörittää tätä elämää näin. Haluisin vain sulkea silmät ja uinua kauas pois...
Nyt tuntuu että olen tullut oman tieni päähän, että enään ei ole järkeä jatkaa taivallusta. Syitä olisi varmasti monia mutta ne ei johda mihinkään. Paljon olen yrittänyt mutta mikään ei tuota tulosta. Lääkkeet ei auta mua, niitä on lääkärin kanssa kokeiltu monia erilaisia.
Olen itse tuhonut elämäni tavallaan ja nyt kärsin siitä. Nuorempana tuli elettyyn vähän villimmin ja ei niin miettinyt millä laskut maksaa. Tuli laskun maksujen aika ja nyt olen ulosotossa niissä, joka palkasta lähtee 1/3 ulosottoon ja korot niissä on huimaavat vaikka itse velkasummat ei ole kovinkaan suuria. Samaan aikaan kun pitäis tehdä vähintään 30h duunia viikossa pitäis yrittää painaa korkeakoulussa täysiä koulupäiviä. Oon jäänyt koulussa paljon jälkeen koska en vaan ole aina jaksant töiden jälkeen tehdä kaikkea mitä pitäisi.
Ystäviä mulla on mutta niille olen visusti ollut hiljaa tästä kaikesta, niille olen se aina kaiken jaksava ja ymmärtävä iloinen ihminen. Pelkään että menetän heidät jos he tietävät mitä todella olen. Tiedän että oikeat ystävät eivät niin saisi tehdä mutta ihmisillä on tapana toimia niin. Pitkäaikaisen miesystäväni kanssa tuli ero sillon n. kolme vuotta sitten kun tämä kaikki alkoi.
Tämä kaikki on järkyttävä noidankehä enkä näe tästä mitään tietä ulos enään. Eikä mulla ole enään voimaa jaksaa pyörittää tätä elämää näin. Haluisin vain sulkea silmät ja uinua kauas pois...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei väsynyt enkeli!
Yritä nyt vain jaksaa eteenpäin,oletko yrittänyt sovitella maksun määrää,mene juttelemaan asioitasi hoitavan voutin kanssa,kyllä nekin ihmisiä on,vaikka tekevät ikävää työtä.
Täytyyhän sinulla olla ystävä jolle voit puhua kakki asiat,meillä monella on sama ongelma,kellä mistäkin syystä.Alä häpeä puhua siitä jollekkin,ei me kukaan täydellisiä olla,se voi helpottaa jutella asiasta,siks toisekseen olet hyvä ja vastuuntuntoinen ihminen,kun yrität maksaa,jokuhan luistelee koko elämänsä,joka ei kannata.Ei kun nenu pystyyn,meitä on paljon,olet nuori ja sinulla on aikaa tehdä vaikka mitä ja olla ylpeä itsestäsi vielä monet kerrat,kaikki me eredyksiä tässä elämässä tehdään,mutta se on hyvä joka niistä oppii,ettei toista kertaa samaa tee,opettelemista tämä elämä alusta loppuun.En aivan yhtääkkiä usko että sinulla on yhtäkään ystävää/kaveria,ettei joku "luuranko" kaapissa.Valitse vain hyvin,kenen kanssa juttelet,joka on luotettava,eikä hölise asioitasi sittea jokaiselle.
Usko elämään takaisin.
Kiitos kannustavista sanoista ja tsemppaamisesta... Aina lohduttaa kun joku jaksaa tukea.
Vaikka kertoisin asioista jollekkin ystävälleni en usko että se auttaisi lopultakaan tilannettani. Saisin tietenkin henkistä tukea, joka taas äkkiä voi kääntyä sääliksi ja sitä en tahdo. Suurin ongelmani on se että en vaan enään jaksa pyörittää koulua ja valtaisaa työmäärää masentuneena ja väsyneenä. Uskon että teveellekkin ihmiselle tämä olisi kova pala. Varsinkaan kun raatamiseni ei tuota minkäänlaista näkyvää tulosta... Olen kovin negatiivinen mutta en vain enään jaksa uskoa parempaan huomiseen...
Elämässä on vaihtoehtoja, ne pitää vain löytää. Eikö koulusta saa mitään joustoa? Oletko saanut masennukseesi mitään apua? Umpikujia on monenlaisia mutta harvoin löytyy sellaisia joista ei pois pääsisi ;) Tsemiä nyt vaan ja miettimään vaihtoehtoja, vaikka tiedän että masentuneena se on vaikeempi homma. Voimia sulle niiden ongelmien kanssa, kunnon agre päälle ja lyöt lyttyyn mokomat ongelmat sinun elämänhalua viemästä! Henkinen tukikin ois tilanteessasi hyvää ensiapua, teet vain selväksi ettet sääliä kaipaa jollet sen tarpeessa ole. Pärjäile!!
Hei taas!
Älä kuitenkaan anna periksi,minunkin elämä oli ihan pois raiteiltaan,tein työtä välillä aamu neljästä ilta kymmeneen juuri maksujen takia,sitten sain lisäveron palkaksi siitä,eli kehä oli valmis,lopeti ylimääräisen työteon ja yritin päivästä toiseenvarmaan vähä samanlaisissa tunnelmissa,mitää hyvää ei mielestäni näkynyt,sitä kesti kyllä jonkun aikaa,sitten asiat alkoi vaan selvitä vähitellen,tuli elämään ilon aiheita ja mikä tärkeintä,löysin rinnalleni ihmisen,joka auttoi minua sekä rahallisesti,että henkisesti,toki itse maksan velkani,maksan niitä tänä päivänäkin,mutta jää rahaa vähän muuhunkin,vaikka välillä taas tuli muidenkin velat ,takaaja,pian se nyt loppuu,oli pieni summa.
kaikesta selvitään,vaikka välillä ottaa lujaan,eikä näe mitään tarkoitusta.
Saatko kuitenkin nukuttuasen mitä ehtisit,jos et,siihen kannattaa hakea väliaikainen apu.
ollaanhan me pieniä sisu-pusseja.