Ankara sairaanhoitaja Emilia osa 2.

Ankara sairaanhoitaja Emilia osa 2.


…jatkoa…
Nina astui jälleen aivan minuun kiinni ja vei kumihanskojen verhoamat pienet kätensä alleni. Hän alkoi kutittaa nännejäni taitavasti, vain hipaisten niitä. Huone oli melko viileä ja Ninan hyväilyt saivat nännini kovettumaan varsin nopeasti. Yritin mumista epätoivoissani armoa, mutta mikään ei auttanut. Nuori sairaanhoitaja lopetti nännieni kiusaamisen ja alkoi asettaa ensin vasenta nänniäni kumipäällysteisen nipistimen väliin. Kipu oli yllättävän mieto, se tuntui ainoastaan kovana paineena nännissäni ja teki itseasiassa hyvää. Seuraavaksi Nina kiinnitti nipistimen oikeaankin nänniini ja ilmoitti naislääkärille: ”Valmista. Niitä voi vielä kiristääkin, jos tahtoo lisätä painetta hänen nänneissään.”
”Katsotaan nyt ensin mihin tämä riittää. Lisäksi hän saa vielä raippaa, joten eiköhän tuo kuolan valuttaminen ala loppua.”, naislääkäri vastasi, katsoen minuun ylimielisesti ja jatkoi vielä: ”Itseasiassa, antakaapa se raippa minulle, erikoissairaanhoitaja Emilia. Tahdon antaa tälle pojulle opetuksen henkilökohtaisesti…kuolaa kengilleni ja vielä mumisee vastaan!” Yritin katsoa anovasti naislääkäriin, mutta tämä ei välittänyt aneluistani eikä alemmuustilastani, vaan asteli kiiltävänmustat lakerikorkokengät kopisten vierelleni ja nappasi raipan käteensä vieressään seisovalta Emilialta.
Nainen ilmoitti: ”Saat kymmenen iskua ja jos vielä niiden jälkeen kuolaat ympäriinsä, saat kymmenen lisää.” Naislääkäri kohotti kätensä ja antoi raipalle kiihtyvän liikkeen, joka pysähtyi paljaille kankuilleni. ”Mmmmmhhh…!!”, pääsi suustani raipan läsähtäessä takamukselleni. ”Yksi.”, sanoi Leena Nilsson ja kohotti jälleen kättään. Kuului viuhahdus raipan lävähtäessä jälleen alaspäin persettäni kohti. Iskuja alkoi sataa kannikoilleni kiihtyvää tahtia naislääkärin laskiessa iskuja ja minun mumistessa avuttomana lavetilla valtava kumipallo suussani.
Kymmenen kohdalla nainen lopetti ja ojensi raipan Emilialle. Tämä ripusti raipan takaisin kaappiin ja kaikki kolme naista astelivat eteeni ja alkoivat keskustella naislääkäri Leena Nilssonin johdolla: ”Seuraavaksi aloitamme hoitovaiheen B2, tiedätte miten toimia. Tuo suukapula päästää liikaa ääntä lävitseen, se on vaihdettava. Missä teillä on pumpattavat?”. Emilia vastasi: ”Meiltä löytyy tästä huoneesta kahta eri tyyppiä, ja toinen niistä on tehokkain mitä löytyy koko laitoksesta, joten olemme ilmeisen onnekkaita”. Naiset hymyilivät keskenään ja nuori hoitajatyttö Nina lähti käymään kaapilla. Naislääkäri Leena Nilsson kääntyi minuun päin ja astui aivan eteeni. Hän tarttui hennolla kädellään leuastani ja käski: ”Tuo suukapulasi vaihdetaan nyt, en ole siihen tyytyväinen. Kun se otetaan pois, niin en halua kuulla minkäänlaista mutinaa suustasi, onko selvä?”. Mumisin alistuneena myöntymistäni ja nainen sanoi: ”Hyvä, oletan sinulta täydellistä tottelevaisuutta.” Nainen katseli minua omistavaisesti silmiin ja kohotti ryhtiään, jolloin tämän muutenkin kookkaat, ainakin D-kupin rinnat pullistivat violetin satiinikauluspaidan rintamuksen äärimmilleen. Naislääkäri kohotti hieman huuliaan ja hymyili ylimielisesti. ”Jos minua tuijotat tuolla tavalla niin en ihmettelisi vaikka alkaisit kuolata jälleen… tiedät kyllä mitä siitä seuraa…”.
Nuori hoitsutyttö saapui naislääkärin luokse ja ojensi tälle jotakin. ”Olkaa hyvä, vai laitanko minä sen?”, tyttö tiedusteli, mutta naislääkäri sanoi: ” Ei, minä laitan tämän, sinä saat avustaa.”. Hoitsutyttö siirtyi pääni taakse ja avasi suukapulan hihnat niskastani. Kuolainen pallo plopsahti suustani. ”Mmmmm… k-kiitos…”, mumisin helpottuneena, mutta Leena Nilsson keskeytti minut: ”Turhan aikaista kiitellä, äskeinen suukapula ei vaimentanut muminoitasi mielestäni tarpeeksi tehokkaasti, joten päätin turvautua toisenlaisiin keinoihin, avaapas suusi jälleen.”. Raotin varovasti huuliani, jolloin naislääkäri työnsi mustan, pienehkön kumipallon suuhuni. Yritin työntää palloa ulos kielelläni, mutta nainen työnsi sen syvemmälle kädellään. ”Pidät sen suussasi kunnolla! Hoitajatar Nina, kiristäkää nämä.”, nainen sanoi hoitsutytölle ja nosti kädellään pallosta lähteviä nahkaremmejä. Tunsin hoitsutytön tarttuvan remmeihin ja vetävän niitä taaksepäin. Tyttö veti remmit todella tiukkaan ja kumihupun lävitse tunsin kuinka tämän rutinoitunein ottein sulki remmit soljella niskaani. Tämän jälkeen naislääkäri otti käsiinsä jotakin leukani alta ja sanoi: ”Tämä suukapula on sataprosenttisen varma. Tämä on juuri sinunlaisillesi tuhmille pojille, jotka eivät kunnioita naisen auktoriteettiä ja temppuilevat jatkuvasti käskyjä vastaan. Tämä suukapula pysyy varmasti ja tiukasti paikoillaan.” Tämän jälkeen nainen heilutteli hetken aikaa kolmea nahkahihnaa kädessään ja hymyili minulle itsevarmasti. Hän astui yhä lähemmäs kasvojani ja hänen satiinikankaan verhoama povensa oli vain parin sentin päässä kasvoistani. Saatoin haistaa naisen kalliin hajuveden satiinikankaalta ja tämän uhkeiden rintojen pingottamien nappien välistä näin aavistuksen valkoisia rintaliivejä. Nainen vei kaksi hihnoista pääni molemmilta puolilta ja yhden suoraan otsani ylitse. ”Nyt olet sitten kuolaamatta paidalleni tai saat raippaa niin että tuntuu.” naislääkäri sanoi ja kurottautui lukitsemaan solkia pääni ylitse. Kasvoni painuivat naisen rintojen väliin tämän alkaessa sulkea solkia. Penikseni alkoi olla taas yhä kovempi. Naisen rinnat ympäröivät kasvoni kokonaan ja sain vaivoin henkeä. Tämän hajuveden tuoksu oli aistikas ja rinnat tuntuivat ihanan pehmeinä satiinikankaan läpi.
Samassa tunsin jonkun tunnustelevan pehmeään muoviputkiloon pujotettua kulliani. ”Eikö tuon voisi suorittaa manuaalisesti?”, ilmeisesti Emilia tiedusteli. Naislääkärin kädet pysähtyivät niskassani ja tämä vastasi kysyjälle. ”Ilman muuta, tuo lypsykone on vasta kokeilussa meillä. Mieluummin käsin lypsetään.” Seuraavaksi tunsin käsien pujottavan penikseni pois muoviputkesta ja naislääkärin jatkavan hihnojen kiinnitystä. Hetken päästä nainen vetäytyi taaksepäin, suoristi satiinipaitansa ja otti jälleen ryhdikkään asennon edessäni. Nainen silitti hieman rintamustaan sormillaan ja sanoi: ”Ei kuolaa, vain hieman hengityksestä kostea…hmm…olkoon nyt sitten, siirrymme eteenpäin.”. Huokaisin helpotuksesta vältettyäni piiskaamisen. Seuraavaksi naislääkäri otti lääkärintakkinsa taskusta läpinäkyvän silikoniletkun ja astui jälleen lähemmäksi kasvojani. ”Raotapa hieman suutasi”, hän sanoi ja toteltuani nainen alkoi pujottaa silikoniletkua ilmeisesti suussani olevassa pallossa olevaan reikään. ”Tämä pikkuriikkinen letku menee nyt tuon pallon läpi ja suoraan sinun suusi perukoille.”, nainen kertoi ja tarttui johonkin leukani alla. Hän nosti kätensä jälleen näkyvilleni ja esitteli minulle kädessään olevaa mustaa, soikion mallista tyynyä josta lähti musta kumiletku: ”Tahdot varmaan tietää mikä tämä on. Minä en taidakaan kertoa sinulle, se selviää sinulle kyllä pian muutenkin…”. Nainen hymyili minulle ilkikurisesti ja puristi kumityynyä kevyesti. Nainen puristeli tyynyä hyvinhoidetuilla käsillään muutaman kerran ja aloin tuntea sen vaikutuksen: pallo suussani kasvoi puristelun tahdissa! Naislääkäri hymähti kevyesti ja hymyili jälleen huomatessaan minun pelästyneen katseeni. ”Aivan, nyt keksit mitä tällä tehdään…kohta et mumise senkään vertaa kuin äsken.”, nainen sanoi ja alkoi pumpata tyynyä voimakkaammin. Pallo suussani kasvoi kasvamistaan. Nainen pumppasi varmasti kymmenen kertaa, jolloin pallo ei enää kovin kevyesti täyttynyt, sillä paisuvat poskeni pingottivat jo päähäni vedetyn, kireän kumihupun hyvin tiukalle. ”Voi…nyt ei pikkuinen enää voikaan mutista ja kiukutella kun lääkäritäti keksi oikeat konstit…”, Leena Nilsson ilkkui kuin pikkulapselle puhuen.
…jatkuu…

by: Teemu
[email protected]