Iso laina, miten SINÄ toimisit

Asioita on harkittu ja puntaroitu sen verran että kaikesta huolimatta ostotarjous on jo tehty ja hyväksytty. Jos kyseessä olisi ollut "tusinakohde" niin nyt ei varmaan olisi ollut oikea aika ostaa mutta tämä oli enemmänkin sellainen "kerran vuosikymmenessä" eteen tuleva kohde.

Korkokatto on ajatuksena ihan hyvä, mutta koko lainasummalle ja pitkäksi aikaa (min 10v.) otettuna maksaa luokkaa 10% lainan määrästä. Kiinteäkorkoinen vähintään 10 vuodeksi vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta ja sitä olemme vakavasti harkinneet ainakin 50%:lle lainasta.

Korkoja tuosta toki tulee riittävästi mutta toisaalta on huomattavaa että yhteenlasketun koron lyhennyksen on pysyttävä tasolla noin 1500 €/kk. Pelivaraa on toki jonkun verran ylöspäin mutta silloin muuttuu elämä kyllä turhan tylsäksi.

2xkolmekymppinen kirjoitti:

Asioita on harkittu ja puntaroitu sen verran että kaikesta huolimatta ostotarjous on jo tehty ja hyväksytty. Jos kyseessä olisi ollut "tusinakohde" niin nyt ei varmaan olisi ollut oikea aika ostaa mutta tämä oli enemmänkin sellainen "kerran vuosikymmenessä" eteen tuleva kohde.

Korkokatto on ajatuksena ihan hyvä, mutta koko lainasummalle ja pitkäksi aikaa (min 10v.) otettuna maksaa luokkaa 10% lainan määrästä. Kiinteäkorkoinen vähintään 10 vuodeksi vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta ja sitä olemme vakavasti harkinneet ainakin 50%:lle lainasta.

Korkoja tuosta toki tulee riittävästi mutta toisaalta on huomattavaa että yhteenlasketun koron lyhennyksen on pysyttävä tasolla noin 1500 €/kk. Pelivaraa on toki jonkun verran ylöspäin mutta silloin muuttuu elämä kyllä turhan tylsäksi.

Lue lisää

Harvemmin nämä "kerran elämässä" ostokset ovat kovin hyvin puntaroituja. Ylihintainen hankinta väärään aikaan. Vaikka kuinka sivullinen ihmettelisi mitä ostaja tuossa rötiskössä näkee, niin ostaa pitää. Ja sitten suututaan, kun joku kertoo, ettei keisarilla ole vaatteita. Lisäksi unelmasta luopuminen taloudellisen epäonnen vuoksi olisi tällaisessa tapauksessa erityisen katkera pala.

Virheen olette jo tehneet. Nyt on enää mahdollista rajoittaa vahinkoa. Kun se hankinta kerran on niin tärkeä, ensi sijalla on tietysti torjua pakkomyynnin riski. Kiinteä korko on tähän varmaankin edullisin menetelmä. Kymmenen vuoden suoja-aika kattaa pahimman riskin kunhan vain saatte lainaa lyhenemään sen kuluessa riittävästi. Siihen mennessä ehtivät tulot nousta.

Kaikkeen ei voi varautua ja minusta on ihan realismia ajatella että jos henki tai työkyky menee niin sitten menee myöskin asunto myyntiin. Kuoleman lisäksi tässä maailmassa ei loppujen lopuksi kovin montaa pakkoa ole. Ja jos merkittävä summa ylimääräistä rahaa jostain tulee niin eikö se ole plussaa joka tapauksessa vaikka joutuisikin pankille jotain sanktioita maksamaan. Ja jos osa lainasta on sidottu euriboriin niin silloinhan sitä voi yleensä lyhentää miten haluaa.

Miksi tasaerä eikä tasalyhennys tai annuiteetti? Ei minusta kannata noinkin pitkää laina-aikaa kannata enää pidentää koron noustessa vaan mieluummin vetää säkin suuta tiukemmalle.

Monikaan pankki ei anna noin isoa pitkää lainaa tasaerälyhennyksellä, sillä korkojen nousu vaikuttaa suoraan laina-ajan pituuteen, 25v lainaan vielä 2%-yks lisää ja kas, meillä on 37v laina ja kk-lyhennyksestä 80% on korkoja.

Laskekaa annuiteettilyhennyksellä ja 25v laina-ajalla sekä 8% korolla ns "worst case" -skenaario, jos paukut vielä silloinkin riittävät lainan lyhennyksiin, korkoihin, asumiskuluihin (olettehan huomioineet että nekin voivat nousta) sekä etenkin syömiseen niin siitä vaan.

Ovathan vakuudet kunnossa?

Viitekorko esim 50/50 pitkä kiinteä (10 vuotta) ja vaikka 3kk Euribor. Korkokatto on turhaa vedonlyöntiä pankkia vastaan, kiinteä korko kattaa sen ihan samalla lailla. Vakuutukset (henki/tapaturma/koti) myös kuntoon.

2xkolmekymppinen kirjoitti:

Kaikkeen ei voi varautua ja minusta on ihan realismia ajatella että jos henki tai työkyky menee niin sitten menee myöskin asunto myyntiin. Kuoleman lisäksi tässä maailmassa ei loppujen lopuksi kovin montaa pakkoa ole. Ja jos merkittävä summa ylimääräistä rahaa jostain tulee niin eikö se ole plussaa joka tapauksessa vaikka joutuisikin pankille jotain sanktioita maksamaan. Ja jos osa lainasta on sidottu euriboriin niin silloinhan sitä voi yleensä lyhentää miten haluaa.

Miksi tasaerä eikä tasalyhennys tai annuiteetti? Ei minusta kannata noinkin pitkää laina-aikaa kannata enää pidentää koron noustessa vaan mieluummin vetää säkin suuta tiukemmalle.

Lue lisää

Vielä yksi lisäys: SÄÄSTÄKÄÄ! 50€ tai 100€ kuussa, säästötilille tai vaikka johonkin rahastoon. Tulee tilanteita että tarvitsee jonkun satasen rahaa; astianpesukone hajoaa, auto levahtaa, lapsi sairastuu ja lasku pitää maksaa ensin itse ennenkuin voi hakea korvausta vakuutuksesta jne.

Mukavampi kaivaa taskusta kuin sekottaa parin kuukauden taloustilanne venyttämällä penniä äärimmilleen. Jos olette tuhlaavaista sorttia ottakaa säästövakuutus ja laittakaa se suoraveloitukseen, rahat saa kyllä sieltäkin pois mutta se ottaa sen verran aikaa että "pakko saada minulle heti" -fiilis ehtii mennä ohi.

Reijo-setä kirjoitti:

Vielä yksi lisäys: SÄÄSTÄKÄÄ! 50€ tai 100€ kuussa, säästötilille tai vaikka johonkin rahastoon. Tulee tilanteita että tarvitsee jonkun satasen rahaa; astianpesukone hajoaa, auto levahtaa, lapsi sairastuu ja lasku pitää maksaa ensin itse ennenkuin voi hakea korvausta vakuutuksesta jne.

Mukavampi kaivaa taskusta kuin sekottaa parin kuukauden taloustilanne venyttämällä penniä äärimmilleen. Jos olette tuhlaavaista sorttia ottakaa säästövakuutus ja laittakaa se suoraveloitukseen, rahat saa kyllä sieltäkin pois mutta se ottaa sen verran aikaa että "pakko saada minulle heti" -fiilis ehtii mennä ohi.

Lue lisää

Tosin olen pitänyt sitä (omalta kohdalta) itsestäänselvyytenä että pieni puskurirahasto täytyy olla "pahan päivän varalta". Eli joku 4-5 kk lainaerää vastaava summa löytyy jemmasta. Ja sen lisäksi suoraveloitus siirtää 150 €/kk säästötilille josta voi sitten tarvittaessa nostaa.

Reijo-setä kirjoitti:

Monikaan pankki ei anna noin isoa pitkää lainaa tasaerälyhennyksellä, sillä korkojen nousu vaikuttaa suoraan laina-ajan pituuteen, 25v lainaan vielä 2%-yks lisää ja kas, meillä on 37v laina ja kk-lyhennyksestä 80% on korkoja.

Laskekaa annuiteettilyhennyksellä ja 25v laina-ajalla sekä 8% korolla ns "worst case" -skenaario, jos paukut vielä silloinkin riittävät lainan lyhennyksiin, korkoihin, asumiskuluihin (olettehan huomioineet että nekin voivat nousta) sekä etenkin syömiseen niin siitä vaan.

Ovathan vakuudet kunnossa?

Viitekorko esim 50/50 pitkä kiinteä (10 vuotta) ja vaikka 3kk Euribor. Korkokatto on turhaa vedonlyöntiä pankkia vastaan, kiinteä korko kattaa sen ihan samalla lailla. Vakuutukset (henki/tapaturma/koti) myös kuntoon.

Lue lisää

Kirjoittanut: Reijo-setä 14.11.2006 klo 12.21

Monikaan pankki ei anna noin isoa pitkää lainaa tasaerälyhennyksellä, sillä korkojen nousu vaikuttaa suoraan laina-ajan pituuteen, 25v lainaan vielä 2%-yks lisää ja kas, meillä on 37v laina ja kk-lyhennyksestä 80% on korkoja.

*** LAINAUS PÄÄTTYY ***

Eihän korkojen nousu mitenkään tasaerälyhennyksessä laina-ajan pituuteen suoraan vaikuta; laina-aika on ja pysyy, yksittäisen erän summa vain nousee.

Toivo_Isänmaa kirjoitti:

Kirjoittanut: Reijo-setä 14.11.2006 klo 12.21

Monikaan pankki ei anna noin isoa pitkää lainaa tasaerälyhennyksellä, sillä korkojen nousu vaikuttaa suoraan laina-ajan pituuteen, 25v lainaan vielä 2%-yks lisää ja kas, meillä on 37v laina ja kk-lyhennyksestä 80% on korkoja.

*** LAINAUS PÄÄTTYY ***

Eihän korkojen nousu mitenkään tasaerälyhennyksessä laina-ajan pituuteen suoraan vaikuta; laina-aika on ja pysyy, yksittäisen erän summa vain nousee.

Lue lisää

ANNUITEETTI käyttäytyy noin (korko ylös, kk-erä ylös), kiinteä TASAERÄ taas pidentää laina-aikaa.

Tässä lainaus Handelsbankenin nettisivuilta:

Tasaerä on maksutapa, jossa maksut ovat aina samansuuruiset. Korkoprosentin muuttuessa joko laina-aika muuttuu (lyhenee tai pitenee) tai viimeinen maksuerä, ns. tasauserä, vaihtelee. Tällöin sen suuruus poikkeaa aikaisemmista tasaeristä ja laina-aika pysyy alunperin sovittuna.

Annuiteetti on maksutapa, jossa koron noustessa maksuerä suurenee ja koron laskiessa maksuerä puolestaan pienenee. Laina-aika pysyy muuttumattomana.

Tasalyhennys on maksutapa, jossa lyhennys on aina samansuuruinen. Koron euromäärä pienenee sitä mukaa kuin lainan pääoma lyhenee. Koron määrä vaihtelee myös korkoprosentin muutosten myötä.

Pankin seta kirjoitti:

ANNUITEETTI käyttäytyy noin (korko ylös, kk-erä ylös), kiinteä TASAERÄ taas pidentää laina-aikaa.

Tässä lainaus Handelsbankenin nettisivuilta:

Tasaerä on maksutapa, jossa maksut ovat aina samansuuruiset. Korkoprosentin muuttuessa joko laina-aika muuttuu (lyhenee tai pitenee) tai viimeinen maksuerä, ns. tasauserä, vaihtelee. Tällöin sen suuruus poikkeaa aikaisemmista tasaeristä ja laina-aika pysyy alunperin sovittuna.

Annuiteetti on maksutapa, jossa koron noustessa maksuerä suurenee ja koron laskiessa maksuerä puolestaan pienenee. Laina-aika pysyy muuttumattomana.

Tasalyhennys on maksutapa, jossa lyhennys on aina samansuuruinen. Koron euromäärä pienenee sitä mukaa kuin lainan pääoma lyhenee. Koron määrä vaihtelee myös korkoprosentin muutosten myötä.

Lue lisää

Sorry, tarkoitin tietty tasalyhennystä enkä kiinteää annuiteettia.

Tasalyhennyksellä ehkä psykologinenkin vaikutus, kun erän pienemisen voi konkreettisesti esim. kuukausittain nähdä koron pienentyessä lainan lyhennyttyä.

2xkolmekymppinen kirjoitti:

Tosin olen pitänyt sitä (omalta kohdalta) itsestäänselvyytenä että pieni puskurirahasto täytyy olla "pahan päivän varalta". Eli joku 4-5 kk lainaerää vastaava summa löytyy jemmasta. Ja sen lisäksi suoraveloitus siirtää 150 €/kk säästötilille josta voi sitten tarvittaessa nostaa.

Lue lisää

Todellakin, tuo laina-aikana säästäminen on (ison lainan kyseessä ollen) mielestäni erittäin järkevää. Itsellä lainamäärä "vain" 145 000 euroa, mutta koko ajan ollaan vaimon kanssa kerätty puskuria pahan päivän varalle. Tällä hetkellä kyettäisiin tuosta puskurista maksamaan 14 kk. lyhennykset, mikä sinänsä on huojentavaa, sillä vaimon työtilanne ei ole kovin häävi...

Tuollainen jatkuvan rahastosäästämisen yksi selvä etu on mielestäni se, että jos esim. korkojen nousu vaikuttaa kuukausittaisen maksun määrään, niin laittamalla rahastosäästämisen "tauolle" saa heposti lisää rahaa käytettäväksi laina/elinkustannuksiin.

Toivo_Isänmaa kirjoitti:

Sorry, tarkoitin tietty tasalyhennystä enkä kiinteää annuiteettia.

Tasalyhennyksellä ehkä psykologinenkin vaikutus, kun erän pienemisen voi konkreettisesti esim. kuukausittain nähdä koron pienentyessä lainan lyhennyttyä.

Lue lisää

tasalyhennyksessä homma toimii juuri väärinpäin nuoria asunnonostajia ajatellen. Eli alussa on suurimmat kuukausierät ja yleensä pienimmät tulot. Lisäksi muita menoja on suhteessa enemmän kuin vanhuksilla.

Parempi olisi niin että kuukausierät kasvaisivat joka vuosi loppua kohden.

joo_joo_mies kirjoitti:

Todellakin, tuo laina-aikana säästäminen on (ison lainan kyseessä ollen) mielestäni erittäin järkevää. Itsellä lainamäärä "vain" 145 000 euroa, mutta koko ajan ollaan vaimon kanssa kerätty puskuria pahan päivän varalle. Tällä hetkellä kyettäisiin tuosta puskurista maksamaan 14 kk. lyhennykset, mikä sinänsä on huojentavaa, sillä vaimon työtilanne ei ole kovin häävi...

Tuollainen jatkuvan rahastosäästämisen yksi selvä etu on mielestäni se, että jos esim. korkojen nousu vaikuttaa kuukausittaisen maksun määrään, niin laittamalla rahastosäästämisen "tauolle" saa heposti lisää rahaa käytettäväksi laina/elinkustannuksiin.

Lue lisää

Hei!
Tuo ei ole fiksia, miksiköhän ne pankit noita tyrkyttävät, no tietenkin siksi että voivat periä siinä sivussa vielä rahastojen hoitokulut yms.

Yhdistelmän räjähdysherkkyys on napalmin luokkaa jos talouteen tulee laskusuhdanne, tällöin ylihintaisen kämpän arvo laskee samassa suhteessa rahastosijoitusten kanssa, korko nousee ja pahimmillaan menee vielä duunit alta.

Kylmä fakta vain on se, että jokainen maksettu euro keventää erityisesti alkuvaiheessa asuntolainaa merkittävästi. Alussa kannattaa tehdä töitä niska limassa, sillä jokainen aikaisin maksettu euro maksaa itsensä nopeasti takaisin kun laina-aika on pitkä, voit ihan itse laskea mikä on euron hinta 25 vuoden aikana 4% korolla :-), jätetään harjoitustehtäväksi.

Isoa velkaa ei kannatata ottaa ellei ole ihan pakko.

Mikä mahtaa olla maksetun vuokran määrä 25 vuodessa? Meillä se olisi 261000 € jos oletetaan, että vuokra ei noussisi koko aikana yhtään. Jos oletetaan vaikka 3% vuotuinen vuokrannousu niin 25 vuodessa vuokraa tulisi maksettua vajaat 381 000 €.

Ja mikä parasta: Sen jälkeenkään itsellä ei olisi mitään käteenjäävää maksetuista vuokrista huolimatta. Saman pituisen asuntolainan jälkeen olisi sentään asunto jonka omistaa itse, ei vuokraisäntä.

vai onko rahaa omasta takaa... kirjoitti:

Mikä mahtaa olla maksetun vuokran määrä 25 vuodessa? Meillä se olisi 261000 € jos oletetaan, että vuokra ei noussisi koko aikana yhtään. Jos oletetaan vaikka 3% vuotuinen vuokrannousu niin 25 vuodessa vuokraa tulisi maksettua vajaat 381 000 €.

Ja mikä parasta: Sen jälkeenkään itsellä ei olisi mitään käteenjäävää maksetuista vuokrista huolimatta. Saman pituisen asuntolainan jälkeen olisi sentään asunto jonka omistaa itse, ei vuokraisäntä.

Lue lisää

asuntolainasi korkoja asunnon hoito-/korjausvastikkeita tai kiinteistöveroja jätemakssuja jne. lainapääoman päälle?

Mutta vuokraasi korotat 3% vuodessa.

a99 kirjoitti:

asuntolainasi korkoja asunnon hoito-/korjausvastikkeita tai kiinteistöveroja jätemakssuja jne. lainapääoman päälle?

Mutta vuokraasi korotat 3% vuodessa.

Toimivaa kristallipalloa en sentään minäkään omista joten korkotason nousun yllättävien menoerien suuruus jääköön nähtäväksi. Mutta jos lasken 4,5 % kokonaiskorolla ja 25 vuoden maksuajalla meidän asuntolainaamme niin 25 vuodessa tulee korkoja lyhennystä maksettua yhteensä 400 k€ joten ei kovin suurta eroa ole tuohon arviolta 3% vuodessa kasvavaan vuokrasummaan.

Juoksevia menojakin tulee tietysti vuokra-asumiseen verrattuna mutta asunnon kokokin lähes tuplaantuu, omaa pihaa tulee > 1000 neliötä jne. Joku arvo sille elämisen laadullekin on kai laskettava, vai mitä?

Kiinteistövero on luokkaa 300 €/vuosi, jäte- yms. maksut ovat aika pikkurahaa. Sähkö lämmitys toki on merkittävä menoerä mutta täytyy myös muistaa lainakorkojen verovähennysoikeus joka tekee luokkaa 250 €/kk lisän käteen jäävään palkkaan.

ö00 kirjoitti:

Toimivaa kristallipalloa en sentään minäkään omista joten korkotason nousun yllättävien menoerien suuruus jääköön nähtäväksi. Mutta jos lasken 4,5 % kokonaiskorolla ja 25 vuoden maksuajalla meidän asuntolainaamme niin 25 vuodessa tulee korkoja lyhennystä maksettua yhteensä 400 k€ joten ei kovin suurta eroa ole tuohon arviolta 3% vuodessa kasvavaan vuokrasummaan.

Juoksevia menojakin tulee tietysti vuokra-asumiseen verrattuna mutta asunnon kokokin lähes tuplaantuu, omaa pihaa tulee > 1000 neliötä jne. Joku arvo sille elämisen laadullekin on kai laskettava, vai mitä?

Kiinteistövero on luokkaa 300 €/vuosi, jäte- yms. maksut ovat aika pikkurahaa. Sähkö lämmitys toki on merkittävä menoerä mutta täytyy myös muistaa lainakorkojen verovähennysoikeus joka tekee luokkaa 250 €/kk lisän käteen jäävään palkkaan.

Lue lisää

Turiset muuten asiaa!

Painotetaanpas kuitenkin, että vaikka rahaa kuluukin hieman enemmän maksettaessa omistusasuntoa, saadaan vastineeksi konkreettista omaisuutta, jonka voi pois muutettaessa suhteellisen helposti muuttaa rahaksi.

Sellainen pikkuinen fakta (sikäli mikäli nuo laskelmasi pitävät kutinsa), että jos tuosta 250 k€:n asunnostasi saisit 25 vuoden päästä myydessäsi vaikkapa vain 50 k€, voit silti todeta säästäneesi arviolta n. 10-20 k€ siinä, ettet jäänyt vuokralle ;)

Mutta loppujen lopuksi kuitenkin on jokaisen oma asia, asuuko vuokralla vai maksaako omaa. Jokainen arvottaa asioita omalla tavallaan.

joo_joo_mies kirjoitti:

Turiset muuten asiaa!

Painotetaanpas kuitenkin, että vaikka rahaa kuluukin hieman enemmän maksettaessa omistusasuntoa, saadaan vastineeksi konkreettista omaisuutta, jonka voi pois muutettaessa suhteellisen helposti muuttaa rahaksi.

Sellainen pikkuinen fakta (sikäli mikäli nuo laskelmasi pitävät kutinsa), että jos tuosta 250 k€:n asunnostasi saisit 25 vuoden päästä myydessäsi vaikkapa vain 50 k€, voit silti todeta säästäneesi arviolta n. 10-20 k€ siinä, ettet jäänyt vuokralle ;)

Mutta loppujen lopuksi kuitenkin on jokaisen oma asia, asuuko vuokralla vai maksaako omaa. Jokainen arvottaa asioita omalla tavallaan.

Lue lisää

"Mutta loppujen lopuksi kuitenkin on jokaisen oma asia, asuuko vuokralla vai maksaako omaa. Jokainen arvottaa asioita omalla tavallaan."

Rikkaat asuu vuokralla.

Miksi? Siksi että se on halvin asumismuoto. Ei fiksu sijoita asuntoonsa, jos voi sijoittaa sen tuottavammin muualle.

asia on juuh kirjoitti:

"Mutta loppujen lopuksi kuitenkin on jokaisen oma asia, asuuko vuokralla vai maksaako omaa. Jokainen arvottaa asioita omalla tavallaan."

Rikkaat asuu vuokralla.

Miksi? Siksi että se on halvin asumismuoto. Ei fiksu sijoita asuntoonsa, jos voi sijoittaa sen tuottavammin muualle.

Lue lisää

Just just. Kuinka monta rikasta tiedätt, jotka asuvat vuokralla? Jep, en minäkään yhtään, ainakaan oikeasti rikasta. Rikkaat ostavat itselleen asunnon josta pitävät ja sen jälkeen sijoittavat loput rahavuoristaan sinne mistä uskovat saavansa parhaan tuoton. Niin rikkaille kuin suurelle osalle muistakin asunto on paikka joka hankitaan kodiksi ja muilla rahoilla sitten pelataan.

Ei meinaan ole ihan halpaa lystiä tuo korkokaton ottaminenkaan. Kohtuu pienelle 100 k€ lainalle 4% marginaali korkokatto 7 vuodelle on jo reilut 2500 €.

Siis, korkokatto on voimassa TIETYN ENNALTA SOVITUN AJAN (esim. 5 vuotta), ja sen lisäksi kiinteän koron, joka on MYÖS voimassa tietyn ennalta sovitunajan (esim. 5 vuotta).

ELI otappas vain molemmat vaikkapa tuolle viiden vuoden ajalle (mitä pidempi aika, sen kalliimpia molemmat, kun korkoriski kasvaa). Sittenpäs voit viiden vuoden päästä todeta, että eipäs tuo viiden vuoden kiinteä korko tosiaan noussut tuon korkokaton yli, kun tosiaankin oli kiinteä, siis SAMA korko koko sovitun ajan.

Järkevää...

Mikähän pankki muuten myöntää asuntolainaa 30-50 tuhatta euroa yli tarpeen?

joo_joo_mies kirjoitti:

Siis, korkokatto on voimassa TIETYN ENNALTA SOVITUN AJAN (esim. 5 vuotta), ja sen lisäksi kiinteän koron, joka on MYÖS voimassa tietyn ennalta sovitunajan (esim. 5 vuotta).

ELI otappas vain molemmat vaikkapa tuolle viiden vuoden ajalle (mitä pidempi aika, sen kalliimpia molemmat, kun korkoriski kasvaa). Sittenpäs voit viiden vuoden päästä todeta, että eipäs tuo viiden vuoden kiinteä korko tosiaan noussut tuon korkokaton yli, kun tosiaankin oli kiinteä, siis SAMA korko koko sovitun ajan.

Järkevää...

Mikähän pankki muuten myöntää asuntolainaa 30-50 tuhatta euroa yli tarpeen?

Lue lisää

asuntolainaa niin paljon ku mihin vakuudet selkeasti riittaa.

esim jos asunnon kaypa (miltei poikkeuksetta = kauppahinta) arvo on 100 000e, saat tuota vasten lainaa 70000e. Totta kai se tarkoittaa et sulla itsella pitaa olla 30000e taskussa.

jos jollain on tuon 30000e:n lisaksi vaikka 50ke, niin kylla varmana pankki myontaa edelleen tuon saman 70000e lainaa, josta siis n50ke on todellisuudessa ylimaaraista. Ei to 50ke pankin riskia lisaa mitenkaan, itse asiassa pienentaa sita.

Perustelua kaipaisin väitteeseen, että olennaisinta on laina-ajan pituus ja varsinkin siihen, että miksi ihmeessä laina pitäisi pystyä maksamaan pois kymmenessä vuodessa??

Totta kai on olennaista, että laina mitoitetaan siten, että koroille jää reippaasti nousuvaraa sekä varaudutaan ylimääräisiin menoihin. Eli varmistetaan, ettei laina-aika kohoa minnekään 50 vuoteen, kun korot nousevat. Mutta miksi laina pitäisi pystyä maksamaan pois 10 vuodessa?

Kerro muuten mitä meidän pitäisi oppia tuosta "aiheeseen liittyvästä historiasta" ja miten se liittyy tuohon lainan maksuun pois 10 vuodessa? Eiköhän nämä laina-asiat kuitenkin ole verraten simppeleitä: älä ota liikaa lainaa maksukyvyllesi. Mutta tuo 10 vuoden sääntö perustuu vanhanaikaiseen ajattelumalliin ja jos sitä noudattaa, niin jää tosiaan monen muun kuin pankin unelmat toteutumatta. JOkaisella unelmalla on hintansa eikä TÄYSIN riskitöntä unelmaa olekaan. Riskit vain pitää olla järkevällä tavalla hallinnassa.

Ihmettelijä12 kirjoitti:

Perustelua kaipaisin väitteeseen, että olennaisinta on laina-ajan pituus ja varsinkin siihen, että miksi ihmeessä laina pitäisi pystyä maksamaan pois kymmenessä vuodessa??

Totta kai on olennaista, että laina mitoitetaan siten, että koroille jää reippaasti nousuvaraa sekä varaudutaan ylimääräisiin menoihin. Eli varmistetaan, ettei laina-aika kohoa minnekään 50 vuoteen, kun korot nousevat. Mutta miksi laina pitäisi pystyä maksamaan pois 10 vuodessa?

Kerro muuten mitä meidän pitäisi oppia tuosta "aiheeseen liittyvästä historiasta" ja miten se liittyy tuohon lainan maksuun pois 10 vuodessa? Eiköhän nämä laina-asiat kuitenkin ole verraten simppeleitä: älä ota liikaa lainaa maksukyvyllesi. Mutta tuo 10 vuoden sääntö perustuu vanhanaikaiseen ajattelumalliin ja jos sitä noudattaa, niin jää tosiaan monen muun kuin pankin unelmat toteutumatta. JOkaisella unelmalla on hintansa eikä TÄYSIN riskitöntä unelmaa olekaan. Riskit vain pitää olla järkevällä tavalla hallinnassa.

Lue lisää

Jos unohdetaan lainan lyhentäminen 10 vuodessa, niin miten mielestäsi otetaan järkevällä tavalla hallitaan esimerkiksi nämä riskit:
- Verotuksen kiristyminen tulevina vuosina. Väestö vanhenee ja ikäpyramidi vääristyy.
- Lainan verovähennysoikeuden poisto. OECD painostaa Suomeakin tähän, eikä tämä ole kuin poliittisen päätöksen takana. Väestön ikääntyminen aiheuttaa muutenkin korotuspaineita verotukseen, joten miksi tämä etu säilytettäisiin?
- Globaali palkkakilpailu. Suomessa keskimääräinen palkkataso tuskin nousee enää kovin nopeasti siinä vaiheessa, kun Aasian maat alkavat tuottaa myös korkeamman teknologian tuotteita.
- Yhä kallistuva energia. Öljyä riittää arviolta 50 vuodeksi. Niukkuus alkaa kuitenkin näkyä jo paljon aikaisemmin. Korvaavat energiamuodot ovat huomattavasti kalliimpia, joten jos mitään uutta ei keksitä, liikkumisen ja lämmittämisen hinta tulee nousemaan huomattavasti. Öljy on käytössä näin laajassa mittakaavassa lähinnä siksi, että se on ollut huomattavasti muita vaihtoehtoja halvempaa.
- Kohoava korkotaso. Pitkissä lainoissa ei ole tärkeää vain vuoden 2008 korkotaso, vaan myös korkotaso vuonna 2018 ja jopa 2028.

Jos tuijotetaan vain kuukausierää ja venytetään laina-aikaa, käy näin:
- 30 vuoden lainasta on maksettu 10 vuoden kuluttua vasta n. viidesosa. Sinulla on siis 10 vuoden kuluttua 200000 euron laina sen päivän yhteiskunnassa sen päivän korkotasolla.
- 15 vuoden maksamisen jälkeen sinulla on lainaa vielä 165000.
- 20. vuoden puolivälin paikkeilla velallinen voi korkata pullon kuohuviiniä, kun on saanut maksettua takaisin peräti puolet. Silloin eletään vuotta 2025.

Jos keskuspankit pitävät inflaatiotavoitteensa alle 2:ssa, sanotaanko 1.75%:ssa, velallisella on 10 vuoden kuluttua velkaa reaalisesti (tämän päivän rahaksi muutettuna) n. 168000 euroa, 15 vuoden kuluttua 127000 euroa ja 20 vuoden kuluttua n. 88000 euroa.

Sitten riskien toteutumisesta ja niiden hinnasta:

- Jos talous jatkaa kasvu-uralla, inflaatio ja kohoava palkkataso todennäköisesti syö lainan pääoman pienemmäksi suhteessa tuloihin. Seuraavien 20 vuoden ajalle mahtuu kuitenkin pari taantumaa, jolloin on kahtena ajanjaksona vaara joutua työttömäksi nimellisesti yli 125000 euron lainan kanssa.

- Keskituloinen perhe ansaitsee nyt bruttona n. 5000 euroa. Jos toinen joutuu työttömäksi, perheen bruttotulot ovat työttömyyden ajan suunnilleen 75% normaalista. Jos molemmat joutuvat ansiosidonnaiselle, tulot putoavat puoleen.

- sairastuminen
- perheenlisäys
- puolison kuolema
- avioero
- sijoitusrahaston arvon romahtaminen
- yllättävä remonttitarve asunnossa
... joitakin tavallisia riskejä mainitakseni. Nämä kaikki aiheuttavat kuluja tai tulonmenetyksiä. Monet niistä aiheuttavat myös inhimillistä kärsimystä, joka voi vaikuttaa omaankin työkykyyn. Millä todennäköisyydellä yhtään näistä ei osu seuraavien 20 vuoden ajalle? Vasta sen ajan kuluttua lainasumma on inflaatio huomioitunakin vasta suunnilleen sillä tasolla, jolla lainasummat ovat perinteisesti olleet.

Minusta laina-ajan pitäminen lyhyenä on eräs parhaista riskinhallintakeinoista. Jos se ei kuitenkaan kelpaa, niin haluaisinkin kuulla sinun keinosi.

Ihmettelijä12 kirjoitti:

Perustelua kaipaisin väitteeseen, että olennaisinta on laina-ajan pituus ja varsinkin siihen, että miksi ihmeessä laina pitäisi pystyä maksamaan pois kymmenessä vuodessa??

Totta kai on olennaista, että laina mitoitetaan siten, että koroille jää reippaasti nousuvaraa sekä varaudutaan ylimääräisiin menoihin. Eli varmistetaan, ettei laina-aika kohoa minnekään 50 vuoteen, kun korot nousevat. Mutta miksi laina pitäisi pystyä maksamaan pois 10 vuodessa?

Kerro muuten mitä meidän pitäisi oppia tuosta "aiheeseen liittyvästä historiasta" ja miten se liittyy tuohon lainan maksuun pois 10 vuodessa? Eiköhän nämä laina-asiat kuitenkin ole verraten simppeleitä: älä ota liikaa lainaa maksukyvyllesi. Mutta tuo 10 vuoden sääntö perustuu vanhanaikaiseen ajattelumalliin ja jos sitä noudattaa, niin jää tosiaan monen muun kuin pankin unelmat toteutumatta. JOkaisella unelmalla on hintansa eikä TÄYSIN riskitöntä unelmaa olekaan. Riskit vain pitää olla järkevällä tavalla hallinnassa.

Lue lisää

kun ikinä saat. Elä tätäpäivää nyt!

Ihmettelijä13 kirjoitti:

Jos unohdetaan lainan lyhentäminen 10 vuodessa, niin miten mielestäsi otetaan järkevällä tavalla hallitaan esimerkiksi nämä riskit:
- Verotuksen kiristyminen tulevina vuosina. Väestö vanhenee ja ikäpyramidi vääristyy.
- Lainan verovähennysoikeuden poisto. OECD painostaa Suomeakin tähän, eikä tämä ole kuin poliittisen päätöksen takana. Väestön ikääntyminen aiheuttaa muutenkin korotuspaineita verotukseen, joten miksi tämä etu säilytettäisiin?
- Globaali palkkakilpailu. Suomessa keskimääräinen palkkataso tuskin nousee enää kovin nopeasti siinä vaiheessa, kun Aasian maat alkavat tuottaa myös korkeamman teknologian tuotteita.
- Yhä kallistuva energia. Öljyä riittää arviolta 50 vuodeksi. Niukkuus alkaa kuitenkin näkyä jo paljon aikaisemmin. Korvaavat energiamuodot ovat huomattavasti kalliimpia, joten jos mitään uutta ei keksitä, liikkumisen ja lämmittämisen hinta tulee nousemaan huomattavasti. Öljy on käytössä näin laajassa mittakaavassa lähinnä siksi, että se on ollut huomattavasti muita vaihtoehtoja halvempaa.
- Kohoava korkotaso. Pitkissä lainoissa ei ole tärkeää vain vuoden 2008 korkotaso, vaan myös korkotaso vuonna 2018 ja jopa 2028.

Jos tuijotetaan vain kuukausierää ja venytetään laina-aikaa, käy näin:
- 30 vuoden lainasta on maksettu 10 vuoden kuluttua vasta n. viidesosa. Sinulla on siis 10 vuoden kuluttua 200000 euron laina sen päivän yhteiskunnassa sen päivän korkotasolla.
- 15 vuoden maksamisen jälkeen sinulla on lainaa vielä 165000.
- 20. vuoden puolivälin paikkeilla velallinen voi korkata pullon kuohuviiniä, kun on saanut maksettua takaisin peräti puolet. Silloin eletään vuotta 2025.

Jos keskuspankit pitävät inflaatiotavoitteensa alle 2:ssa, sanotaanko 1.75%:ssa, velallisella on 10 vuoden kuluttua velkaa reaalisesti (tämän päivän rahaksi muutettuna) n. 168000 euroa, 15 vuoden kuluttua 127000 euroa ja 20 vuoden kuluttua n. 88000 euroa.

Sitten riskien toteutumisesta ja niiden hinnasta:

- Jos talous jatkaa kasvu-uralla, inflaatio ja kohoava palkkataso todennäköisesti syö lainan pääoman pienemmäksi suhteessa tuloihin. Seuraavien 20 vuoden ajalle mahtuu kuitenkin pari taantumaa, jolloin on kahtena ajanjaksona vaara joutua työttömäksi nimellisesti yli 125000 euron lainan kanssa.

- Keskituloinen perhe ansaitsee nyt bruttona n. 5000 euroa. Jos toinen joutuu työttömäksi, perheen bruttotulot ovat työttömyyden ajan suunnilleen 75% normaalista. Jos molemmat joutuvat ansiosidonnaiselle, tulot putoavat puoleen.

- sairastuminen
- perheenlisäys
- puolison kuolema
- avioero
- sijoitusrahaston arvon romahtaminen
- yllättävä remonttitarve asunnossa
... joitakin tavallisia riskejä mainitakseni. Nämä kaikki aiheuttavat kuluja tai tulonmenetyksiä. Monet niistä aiheuttavat myös inhimillistä kärsimystä, joka voi vaikuttaa omaankin työkykyyn. Millä todennäköisyydellä yhtään näistä ei osu seuraavien 20 vuoden ajalle? Vasta sen ajan kuluttua lainasumma on inflaatio huomioitunakin vasta suunnilleen sillä tasolla, jolla lainasummat ovat perinteisesti olleet.

Minusta laina-ajan pitäminen lyhyenä on eräs parhaista riskinhallintakeinoista. Jos se ei kuitenkaan kelpaa, niin haluaisinkin kuulla sinun keinosi.

Lue lisää

Sen asunnon voi aina myydä jos pahalta näyttää. Takkiin voi tulla toki reilustikin mutta ei tämä nyt mitään rulettia ole, jossa laitetaan kaikki panokset parilliselle tai paritomalle ja shit happens jos tuli valittua väärin. Eli kävi miten kävi niin ei sen asunnon arvo missän tapauksessa nollaan mene, 30 % arvonalennustakin pitäisin jo melkoisena ihmeenä.

Entäs sitten vuokralla asuva? Mitä on jäänyt käteen 30 vuodesta ja yhteensä esim. 400 000 € maksetusta vuokrasta? Vuokralaiselle ei mitään jos ei oteta lukuun sitä "riskittömyyttä", vuokraisännälle sen sijaan hyvä bisnes. Eihän siinä mitään riskiä ole että kaikki maksetut vuokrarahat menevät kankkulan kaivoon kun se tiedetään jo nyt että näin käy. Riskihän on odottamaton tai odotusten vastainen tapahtuma, varmat asiat eivät ole riskejä.

vastaihmettelijä kirjoitti:

Sen asunnon voi aina myydä jos pahalta näyttää. Takkiin voi tulla toki reilustikin mutta ei tämä nyt mitään rulettia ole, jossa laitetaan kaikki panokset parilliselle tai paritomalle ja shit happens jos tuli valittua väärin. Eli kävi miten kävi niin ei sen asunnon arvo missän tapauksessa nollaan mene, 30 % arvonalennustakin pitäisin jo melkoisena ihmeenä.

Entäs sitten vuokralla asuva? Mitä on jäänyt käteen 30 vuodesta ja yhteensä esim. 400 000 € maksetusta vuokrasta? Vuokralaiselle ei mitään jos ei oteta lukuun sitä "riskittömyyttä", vuokraisännälle sen sijaan hyvä bisnes. Eihän siinä mitään riskiä ole että kaikki maksetut vuokrarahat menevät kankkulan kaivoon kun se tiedetään jo nyt että näin käy. Riskihän on odottamaton tai odotusten vastainen tapahtuma, varmat asiat eivät ole riskejä.

Lue lisää

Niinpä juuri.

Ihmettelijä13 latelee ihan asiallisia riskejä, joista osa toteutuu osan kohdalle. Mutta kuten tuossa edellinen kirjoitti, ei tämä totisesti mitään rulettia eikä edes rakettitiedettä ole. Kun laina on asiallisesti mitoitettu ja turvattu, voi asunnon aina myydä, jos kaikkein pahin vaihtoehto toteutuu.

Ja vuokranmaksaminenhan on yksi vaihtoehto, jossa ei siinäkään juuri järkeä ole. Pienessä/tarkoitukseen sopimattomassa asunnossa asuminen on sekin vaihtoehto, muttei kovin houkutteleva sekään.

Oleellista on tietenkin riskien hallinnassa pitäminen. Vakuutukset kuntoon (henkivakuutus, tapaturma ennen kaikkea), lainan mitoitus järkevästi siten, että jos toinen puoliskoista jää työttömäksi/työkyvyttömäksi, niin tämä ei aiheuta katastrofia.

Alussahan voi sitoa suuren osan lainasta kiinteään korkoon = 4,5% seuraavat 10 vuotta. Tämän voi ottaa vaikkapa 70%:n osalle lainasta, jotta voi yli jäävää 30% maksaa vapaasti pois, kun ylimääräistä liikenee (kiinteäähään ei voi ilman kuluja).

Ap on ottamassa 250000 euron lainaa 25 vuodeksi. Oletetaan, että asunnon hinta on 300000, eli ap:lla on "vain" 50k€(20%) omaa rahaa (useinhan on enemmän). Lainasta 70% sidotaan nyt kiinteään korkoon = 175k€. 10 vuoden päästä tuota osuutta kiinteällä korolla on lyhennetty vajaat 50k€. 75k€ joka on sidottu euriboriin/12kk lyhentyy n. 18k€, jos laitetaan koroksi pessimistinen 6%. Kymmenessä vuodessa lainoja on siis lyhennetty yhteensä reilut 65k€, joten lainaa on jäljellä vielä n. 185k€. Asunnon arvo on ollut alunperin tuon 300.000€. Missä näkisit, että tässä tapauksessa on suuri riski?

Jos kaikki talouden kauhuskenaariot toteutuvat, voi olla, että asunnon arvo on enää 200.000€. Mitä sitten? Jos henkilökohtaiset kauhuskenaariot toteutuvat, voi asunnon myydä, vaikkakin siinä jää tappiolle, muttei kuitenkaan katastrofia synny. Nämä siis jos riskit, siis epätodennäköisemmät tapahtumat, toteutuvat. Varsin monen kohdalla jotkut riskeistä toteutuvat, jolloin suojautuminen/fiksu lainamäärä, ovat tärkeitä.

Jos koko ajan pelkää kaikkea mahdollista sekä olettaa lähes kaikkien riskien toteutuvan, on elämä melko lailla onnetonta.

Ihmettelijä12 kirjoitti:

Niinpä juuri.

Ihmettelijä13 latelee ihan asiallisia riskejä, joista osa toteutuu osan kohdalle. Mutta kuten tuossa edellinen kirjoitti, ei tämä totisesti mitään rulettia eikä edes rakettitiedettä ole. Kun laina on asiallisesti mitoitettu ja turvattu, voi asunnon aina myydä, jos kaikkein pahin vaihtoehto toteutuu.

Ja vuokranmaksaminenhan on yksi vaihtoehto, jossa ei siinäkään juuri järkeä ole. Pienessä/tarkoitukseen sopimattomassa asunnossa asuminen on sekin vaihtoehto, muttei kovin houkutteleva sekään.

Oleellista on tietenkin riskien hallinnassa pitäminen. Vakuutukset kuntoon (henkivakuutus, tapaturma ennen kaikkea), lainan mitoitus järkevästi siten, että jos toinen puoliskoista jää työttömäksi/työkyvyttömäksi, niin tämä ei aiheuta katastrofia.

Alussahan voi sitoa suuren osan lainasta kiinteään korkoon = 4,5% seuraavat 10 vuotta. Tämän voi ottaa vaikkapa 70%:n osalle lainasta, jotta voi yli jäävää 30% maksaa vapaasti pois, kun ylimääräistä liikenee (kiinteäähään ei voi ilman kuluja).

Ap on ottamassa 250000 euron lainaa 25 vuodeksi. Oletetaan, että asunnon hinta on 300000, eli ap:lla on "vain" 50k€(20%) omaa rahaa (useinhan on enemmän). Lainasta 70% sidotaan nyt kiinteään korkoon = 175k€. 10 vuoden päästä tuota osuutta kiinteällä korolla on lyhennetty vajaat 50k€. 75k€ joka on sidottu euriboriin/12kk lyhentyy n. 18k€, jos laitetaan koroksi pessimistinen 6%. Kymmenessä vuodessa lainoja on siis lyhennetty yhteensä reilut 65k€, joten lainaa on jäljellä vielä n. 185k€. Asunnon arvo on ollut alunperin tuon 300.000€. Missä näkisit, että tässä tapauksessa on suuri riski?

Jos kaikki talouden kauhuskenaariot toteutuvat, voi olla, että asunnon arvo on enää 200.000€. Mitä sitten? Jos henkilökohtaiset kauhuskenaariot toteutuvat, voi asunnon myydä, vaikkakin siinä jää tappiolle, muttei kuitenkaan katastrofia synny. Nämä siis jos riskit, siis epätodennäköisemmät tapahtumat, toteutuvat. Varsin monen kohdalla jotkut riskeistä toteutuvat, jolloin suojautuminen/fiksu lainamäärä, ovat tärkeitä.

Jos koko ajan pelkää kaikkea mahdollista sekä olettaa lähes kaikkien riskien toteutuvan, on elämä melko lailla onnetonta.

Lue lisää

Asunnon hinta on tänään 250000 ja se ostetaan omatakauksella. Oletetaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi sellainen skenaario, että 2010 hinnasta on tosiaan sulanut pois 30%.

Asunnon hinta onkin tuolloin 175000 ja se myydään sillä hinnalla pois jonkin riskin toteuduttua. Kolmessa vuodessa velkaa on maksettu vaikkapa n. 25000 euroa, jos laina otettiin 30 vuodeksi, joten velkaa on jäljellä 225000. Nettovelkaa jää 50000 euroa.

Missä sitten asutaan? Ostetaanko oma halvempi? Taitaisi vaatia aika kovat vakuudet, kun sille pitäisi saada 100% lainaa ja entistäkin on maksamatta vielä 50000 euroa. Vuokralle siis. Tämän jälkeen maksellaan sekä vuokraa että lainanlyhennyksiä ja korkoja 50000 eurolle.

Kyllä tuosta tilanteesta voi nousta, mutta siihen menevä aika riippuu siitä, mikä riski toteutui. Jos puoliso kuoli, lainalle on enää yksi maksaja. Jos kävi onni onnettomuudessa, henkivakuutus riittää sen maksamiseen takaisin, jolloin päästään aloittamaan nollasta. Jos taas työttömyys iski ja laina oli pakko irtisanoa siksi, mutta uusi työpaikka löytyi aikanaan, laina on maksettu pois jo n. 6 vuodessa alkuperäisellä lyhennystahdilla. Lisärasitteena on kuitenkin vuokra tai toinen asuntolaina, jos takaukset järjestyivät, joten käytännössä maksutahti saattaa hieman hiljentyä.

Voitte laskea itse konkreettiset seuraukset eri skenaarioille. Tästä syystä kannattaa mitoittaa lainan siten, että yleisimpien (työttömyys, sairaus, onnettomuus, avioero, lapset) toteutuminen ei aiheuta sen suurempia ongelmia. 100% laina on valtava riski juuri siksi, että mikäli se toteutuu sellaisena hetkenä, kun asunnon arvo on laskenut jäljellä olevan lainan alle, siinä ei mene pelkästään rahaa vaan myös mahdollisuus uuteen yritykseen vuosikausiksi.

Syy laina-ajan pitämiseen lyhyenä on siinä, että lainapääoma todennäköisesti lyhenee nopeammassa tahdissa kuin taloudessa tapahtuva negatiivinen käänne syö asunnon arvoa. Vaikka asunnon arvo laskisi 30% kolmessa vuodessa, lainapääomakin lyhenee tässä ajassa niin paljon että missään vaiheessa velallinen ei ole pahasti miinuksella. Vaikka riski toteutuisi huonoimmalla mahdollisella hetkellä, siitä toipuminen käy paljon nopeammin kuin pitkäaikaisessa lainassa, joka ei juurikaan lyhene ensimmäisinä vuosina.

vastaihmettelijä kirjoitti:

Sen asunnon voi aina myydä jos pahalta näyttää. Takkiin voi tulla toki reilustikin mutta ei tämä nyt mitään rulettia ole, jossa laitetaan kaikki panokset parilliselle tai paritomalle ja shit happens jos tuli valittua väärin. Eli kävi miten kävi niin ei sen asunnon arvo missän tapauksessa nollaan mene, 30 % arvonalennustakin pitäisin jo melkoisena ihmeenä.

Entäs sitten vuokralla asuva? Mitä on jäänyt käteen 30 vuodesta ja yhteensä esim. 400 000 € maksetusta vuokrasta? Vuokralaiselle ei mitään jos ei oteta lukuun sitä "riskittömyyttä", vuokraisännälle sen sijaan hyvä bisnes. Eihän siinä mitään riskiä ole että kaikki maksetut vuokrarahat menevät kankkulan kaivoon kun se tiedetään jo nyt että näin käy. Riskihän on odottamaton tai odotusten vastainen tapahtuma, varmat asiat eivät ole riskejä.

Lue lisää

rahaa riittävästi sisään.

päässälaskien 5 prossan korko 250 000 eurolle tekee 12500 euroa korkoja per vuosi siis näillä hinnoilla voi elää jonkun vuoden vuokralla pelkillä korkokuluilla ennenkuin lainapääoma on laskenut niin alas että se peittoaa vuokralla asumisen.
Mikä on maksimivähennys jonka asuntolainan koroista saa tehdä veroista,, se on perheellä enintään 3600 euroa ja yksinäisellä 1400 euroa tuosta summasta, siis lopun maksaa ilman mitään verohyöötyä.

Entäs riskit muuten:
Huoneistokeskus ja SKV toteavat asuntojen myynnin palautuneen 10 vuoden takaiselle tasolle (Kauppalehden keskustelupalsta 17.11.06).
Käännettynä arkikielelle tämä tarkoittaa huomattavaa jäähtymistä, lasketaan nopeasti mikä vuosi oli silloin,,1996,,kuopasta oli juuuri noustu ja myynti oli lähdössä. Sillä erolla että nyt mennään kääntäen.

Ministeriön hinta seuranta myöhästyy puoli vuotta ( Taloussanomat 17.11.06). Miksi,,.

Tanskan pankeilla menee niin hyvin etteivät varaudu luottotappioihin (Talouselämä 14.11.06).
Tanskalaisista asuu suurin osa Kööpenhaminassa ja siellä on asuntokupla jonka rinnalla Hesan hinnat ovat halpoja. Varallisuus on sijoitettu uudestaan pörssiin,,hmmm, eikös jenkeissä ole sama kuvio paitsi että siellä on asuntojen hinnat tulleet alas jotain 20 prosenttia, Amerikka on talouden veturi tai jarruvaunu.
Ehkä joku pankki kuitenkin varautui hankkimalla puskuria muualta. Jos oikein kaki iskee tuulettimeen niin on mielenkiintoista nähdä miten nämä pohjoismaiset pankit toimivat.
Pankkien edut käyvät jälleen yksittäisten ihmisten etujen edelle, koska pankit ovat yhteiskunnan toimivuuden ja vakauden kulmakivi.

Kaikessa on oma kiertokulkunsa, taloudessa on aina ylitetty edellinen huippu, taas on menty yli, käännös tapahtuu aina jossain vaiheessa.
Useimmillaa menee hyvin suhdanteista riippumatta, ehkä pitää jättää joku ulkomaan matka väliin tai auto vaihtamatta, ei isommin haittaa.
Pidän myös 30 prossan arvonalennusta melkoisena ihmeenä. Mutta talous reagoi aina yli: Hinnat nousee ja laskee liikaa. Tasapaino on veteen piirretty viiva.
Katsokaapa Tilastokeskuksen sivuilta vanhojen kerrostaloasuntojen hintakäyrää. Ei sen perusteella kollmanneksen tiputus ole mitenkään tavatonta.

Asuntojen hinta on sinänsä aivan sama asujalle jos ei ole pakko myydä ja pystyy suoriutumaan maksuista tilanteesta riippumatta. Sataprosenttista varmuutta ei ole mistään mutta riskiä voi pienentää tai jättää ottamatta.
Rahan kuluttaa aina johonkin, mutta mitenkä ison osan haluaa kuuluttaa siitä asumiseen on kunkin itse päätettävä, mukaansa sitä ei saa.

Kaupunkien liepeillä rakeennetaan hurjasti ja asuntoja on ostettu viime vuodet aivan kuin peläten niiden loppuvan. Monet ovat viivyttäneet vanhan myymistä kun hinta on vaan noussut, mutta nyt ostajat ovat kadonneet. Pieni kivi on lähtenyt vierimään, mtkalla tarttuu muita mukaan.
Ensi syksyllä faktat todistavat tapahtuneen, mutta kuten aina liian myööhään.
Maailman talous jäähtyy, ei ole enää vipua jolla siihen saisi vauhtia. Junan vauhti on hiipunut ja suraava osuus on vuoristorataa.

Pelottaako ja pelkäänkö riskiä? Kyllä. Olen pari lamaa nähnyt ja tehdyt työöt särkee niveliä. Vanhuus tulee kaille, mutta kkolmenkymmenen vuoden asuntolaina sen päälle olisi liikaa.
Parasta riskien karttamista on todellakin laina-ajan pitäääminen lyhyenä, kuten joku krjoittaja ansiokkaasti perusteli.

pitkä ja iso laina kirjoitti:

kun ikinä saat. Elä tätäpäivää nyt!

Näin on. Kyllä se pankin setä tietää mitä tekee ja mitä te pystytte maksamaan. Ne on rehellistä väkeä ja niihin voi näissä asiossa luottaa. Onhan ne asiantunijoita ja kaikkea. Sieltä vaan, mutkat suoraksi. Hyvä.

hyötyy kun lapioi kirjoitti:

rahaa riittävästi sisään.

päässälaskien 5 prossan korko 250 000 eurolle tekee 12500 euroa korkoja per vuosi siis näillä hinnoilla voi elää jonkun vuoden vuokralla pelkillä korkokuluilla ennenkuin lainapääoma on laskenut niin alas että se peittoaa vuokralla asumisen.
Mikä on maksimivähennys jonka asuntolainan koroista saa tehdä veroista,, se on perheellä enintään 3600 euroa ja yksinäisellä 1400 euroa tuosta summasta, siis lopun maksaa ilman mitään verohyöötyä.

Entäs riskit muuten:
Huoneistokeskus ja SKV toteavat asuntojen myynnin palautuneen 10 vuoden takaiselle tasolle (Kauppalehden keskustelupalsta 17.11.06).
Käännettynä arkikielelle tämä tarkoittaa huomattavaa jäähtymistä, lasketaan nopeasti mikä vuosi oli silloin,,1996,,kuopasta oli juuuri noustu ja myynti oli lähdössä. Sillä erolla että nyt mennään kääntäen.

Ministeriön hinta seuranta myöhästyy puoli vuotta ( Taloussanomat 17.11.06). Miksi,,.

Tanskan pankeilla menee niin hyvin etteivät varaudu luottotappioihin (Talouselämä 14.11.06).
Tanskalaisista asuu suurin osa Kööpenhaminassa ja siellä on asuntokupla jonka rinnalla Hesan hinnat ovat halpoja. Varallisuus on sijoitettu uudestaan pörssiin,,hmmm, eikös jenkeissä ole sama kuvio paitsi että siellä on asuntojen hinnat tulleet alas jotain 20 prosenttia, Amerikka on talouden veturi tai jarruvaunu.
Ehkä joku pankki kuitenkin varautui hankkimalla puskuria muualta. Jos oikein kaki iskee tuulettimeen niin on mielenkiintoista nähdä miten nämä pohjoismaiset pankit toimivat.
Pankkien edut käyvät jälleen yksittäisten ihmisten etujen edelle, koska pankit ovat yhteiskunnan toimivuuden ja vakauden kulmakivi.

Kaikessa on oma kiertokulkunsa, taloudessa on aina ylitetty edellinen huippu, taas on menty yli, käännös tapahtuu aina jossain vaiheessa.
Useimmillaa menee hyvin suhdanteista riippumatta, ehkä pitää jättää joku ulkomaan matka väliin tai auto vaihtamatta, ei isommin haittaa.
Pidän myös 30 prossan arvonalennusta melkoisena ihmeenä. Mutta talous reagoi aina yli: Hinnat nousee ja laskee liikaa. Tasapaino on veteen piirretty viiva.
Katsokaapa Tilastokeskuksen sivuilta vanhojen kerrostaloasuntojen hintakäyrää. Ei sen perusteella kollmanneksen tiputus ole mitenkään tavatonta.

Asuntojen hinta on sinänsä aivan sama asujalle jos ei ole pakko myydä ja pystyy suoriutumaan maksuista tilanteesta riippumatta. Sataprosenttista varmuutta ei ole mistään mutta riskiä voi pienentää tai jättää ottamatta.
Rahan kuluttaa aina johonkin, mutta mitenkä ison osan haluaa kuuluttaa siitä asumiseen on kunkin itse päätettävä, mukaansa sitä ei saa.

Kaupunkien liepeillä rakeennetaan hurjasti ja asuntoja on ostettu viime vuodet aivan kuin peläten niiden loppuvan. Monet ovat viivyttäneet vanhan myymistä kun hinta on vaan noussut, mutta nyt ostajat ovat kadonneet. Pieni kivi on lähtenyt vierimään, mtkalla tarttuu muita mukaan.
Ensi syksyllä faktat todistavat tapahtuneen, mutta kuten aina liian myööhään.
Maailman talous jäähtyy, ei ole enää vipua jolla siihen saisi vauhtia. Junan vauhti on hiipunut ja suraava osuus on vuoristorataa.

Pelottaako ja pelkäänkö riskiä? Kyllä. Olen pari lamaa nähnyt ja tehdyt työöt särkee niveliä. Vanhuus tulee kaille, mutta kkolmenkymmenen vuoden asuntolaina sen päälle olisi liikaa.
Parasta riskien karttamista on todellakin laina-ajan pitäääminen lyhyenä, kuten joku krjoittaja ansiokkaasti perusteli.

Lue lisää

Noista pudotusprosenteista vielä sen verran... 30% markkinoilla keskimäärin vaatisi pahan taantuman tai laman. Mutta keskiarvo on vain keskiarvo.

Kun otetaan kuitenkin huomioon se seikka, että viime vuosina vanhoista 60- ja 70-luvun asunnoista on pyydetty pahimmillaan samoja hintoja kuin 90-luvulla rakennetuista, niin pitäisin ihmeenä ennemminkin sitä, jos tällaisissa kohteissa hinnanpudotus jäisi alle 30%:iin lähivuosina. Markkinoilla eri ikäisten kohteiden hintojen on pakko lähteä taas eriytymään selvemmin, kun ihmisille vähitellen valkenee, että asunnot eivät suinkaan lopu, vaan niitä saadaan lisää rakentamalla. Tällaisessa kohteessa asuva on altistanut itsensä pahemman kerran edellä kuvatuille riskeille.

Tonttimaatakin saadaan lisää kaavoittamalla: Helsinkiin on tulossa asuntoja 50000 hengelle ja Espooseen toinen mokoma. Siihen päälle vielä Sipoon alue, jonne myös mahtuu tuo määrä asukkaita, kun rajariidat selviävät. Seuraavien 20 vuoden aikana on siis tapahtumassa todella paljon asuntorintamalla, ja kuten tuolla edellä laskeskelin, 30 vuoden asuntolainaa on tuolloin jäljellä nimellisesti n. puolet ja reaalisestikin reilu kolmasosa.

Se saattaa siinä vaiheessa tarkoittaa hyvinkin yli puolikasta asunnon sen päivän hinnasta, jos noiden vuosien aikana asuntoja on tosiaan tullut lisää yli 100000:lle ihmiselle. En siis pitäisi ollenkaan ihmeellisenä sitä, että lisääntyvä tarjonta painaisi reaalihintoja alas keskimäärin 30% seuraavien 20 vuoden aikana. Eihän se vaadi kuin n. 1,7% reaalihintojen laskua vuodessa. Jos asuntojen nimellishinnat ovat 20 vuoden kuluttua nykyisellä tasolla, reaalihinnat olisivat laskeneet 30%. Jos inflaatio on nopeampaa, nimellishinnat saavat jopa vähän noustakin vuosittain.

Jos vuokrat nousevat vuosittain keskimäärin 1.7%, vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 20 vuoden kuluttua 40% enemmän kuukaudessa kuin nyt. Silloin ostohinnat ja vuokrat ovat jälleen terveessä suhteessa toisiinsa, kun omistamisen riskit ja siitä koituvat ylimääräiset kulut huomioidaan. Suhteen korjautumisen kääntöpuolena on se, että myös asunnon reaalihinta on valunut alaspäin keskimäärin 200-300 euroa kuukaudessa tämän päivän rahan arvolla mitattuna.

Näillä parametreilla asuntoja ei tosiaankaan kannata ostaa lähivuosina, jos se on tarkoitus pitää vuosikymmeniä ja haluaa ajatella asiaa rahallisesti. Oma pääoma säilyttää arvonsa vaikkapa korkosijoituksina. Vuokralla asuminen nyt ja oman ostaminen joskus vuosien kuluttua tulee sekä laskennallisesti että konkreettisesti halvemmaksi.

Mutta oma on aina oma, ja niin edelleen, joten ei näitä kannata sen enempää laskeskella. Jos olisin nyt itse kahden vaiheilla ja asuisin vakuutusyhtiön tai vastaavan asunnossa, jäisin asumaan vuokralle, laittaisin 400-500 euroa kuukaudessa säästöön ja kuluttaisin sen lyhennyksen määrästä jäljelle jäävän 200-300 euroa kuukaudessa mihin huvittaa. Mutta kukin tyylillään.

Ihmettelijä nro. 13 kirjoitti:

Noista pudotusprosenteista vielä sen verran... 30% markkinoilla keskimäärin vaatisi pahan taantuman tai laman. Mutta keskiarvo on vain keskiarvo.

Kun otetaan kuitenkin huomioon se seikka, että viime vuosina vanhoista 60- ja 70-luvun asunnoista on pyydetty pahimmillaan samoja hintoja kuin 90-luvulla rakennetuista, niin pitäisin ihmeenä ennemminkin sitä, jos tällaisissa kohteissa hinnanpudotus jäisi alle 30%:iin lähivuosina. Markkinoilla eri ikäisten kohteiden hintojen on pakko lähteä taas eriytymään selvemmin, kun ihmisille vähitellen valkenee, että asunnot eivät suinkaan lopu, vaan niitä saadaan lisää rakentamalla. Tällaisessa kohteessa asuva on altistanut itsensä pahemman kerran edellä kuvatuille riskeille.

Tonttimaatakin saadaan lisää kaavoittamalla: Helsinkiin on tulossa asuntoja 50000 hengelle ja Espooseen toinen mokoma. Siihen päälle vielä Sipoon alue, jonne myös mahtuu tuo määrä asukkaita, kun rajariidat selviävät. Seuraavien 20 vuoden aikana on siis tapahtumassa todella paljon asuntorintamalla, ja kuten tuolla edellä laskeskelin, 30 vuoden asuntolainaa on tuolloin jäljellä nimellisesti n. puolet ja reaalisestikin reilu kolmasosa.

Se saattaa siinä vaiheessa tarkoittaa hyvinkin yli puolikasta asunnon sen päivän hinnasta, jos noiden vuosien aikana asuntoja on tosiaan tullut lisää yli 100000:lle ihmiselle. En siis pitäisi ollenkaan ihmeellisenä sitä, että lisääntyvä tarjonta painaisi reaalihintoja alas keskimäärin 30% seuraavien 20 vuoden aikana. Eihän se vaadi kuin n. 1,7% reaalihintojen laskua vuodessa. Jos asuntojen nimellishinnat ovat 20 vuoden kuluttua nykyisellä tasolla, reaalihinnat olisivat laskeneet 30%. Jos inflaatio on nopeampaa, nimellishinnat saavat jopa vähän noustakin vuosittain.

Jos vuokrat nousevat vuosittain keskimäärin 1.7%, vuokra-asunnosta joutuu maksamaan 20 vuoden kuluttua 40% enemmän kuukaudessa kuin nyt. Silloin ostohinnat ja vuokrat ovat jälleen terveessä suhteessa toisiinsa, kun omistamisen riskit ja siitä koituvat ylimääräiset kulut huomioidaan. Suhteen korjautumisen kääntöpuolena on se, että myös asunnon reaalihinta on valunut alaspäin keskimäärin 200-300 euroa kuukaudessa tämän päivän rahan arvolla mitattuna.

Näillä parametreilla asuntoja ei tosiaankaan kannata ostaa lähivuosina, jos se on tarkoitus pitää vuosikymmeniä ja haluaa ajatella asiaa rahallisesti. Oma pääoma säilyttää arvonsa vaikkapa korkosijoituksina. Vuokralla asuminen nyt ja oman ostaminen joskus vuosien kuluttua tulee sekä laskennallisesti että konkreettisesti halvemmaksi.

Mutta oma on aina oma, ja niin edelleen, joten ei näitä kannata sen enempää laskeskella. Jos olisin nyt itse kahden vaiheilla ja asuisin vakuutusyhtiön tai vastaavan asunnossa, jäisin asumaan vuokralle, laittaisin 400-500 euroa kuukaudessa säästöön ja kuluttaisin sen lyhennyksen määrästä jäljelle jäävän 200-300 euroa kuukaudessa mihin huvittaa. Mutta kukin tyylillään.

Lue lisää

pääte, kun ihminen ei kuitenkaan laittaisi.

Ihmettelijä13 kirjoitti:

Asunnon hinta on tänään 250000 ja se ostetaan omatakauksella. Oletetaan nyt yksinkertaisuuden vuoksi sellainen skenaario, että 2010 hinnasta on tosiaan sulanut pois 30%.

Asunnon hinta onkin tuolloin 175000 ja se myydään sillä hinnalla pois jonkin riskin toteuduttua. Kolmessa vuodessa velkaa on maksettu vaikkapa n. 25000 euroa, jos laina otettiin 30 vuodeksi, joten velkaa on jäljellä 225000. Nettovelkaa jää 50000 euroa.

Missä sitten asutaan? Ostetaanko oma halvempi? Taitaisi vaatia aika kovat vakuudet, kun sille pitäisi saada 100% lainaa ja entistäkin on maksamatta vielä 50000 euroa. Vuokralle siis. Tämän jälkeen maksellaan sekä vuokraa että lainanlyhennyksiä ja korkoja 50000 eurolle.

Kyllä tuosta tilanteesta voi nousta, mutta siihen menevä aika riippuu siitä, mikä riski toteutui. Jos puoliso kuoli, lainalle on enää yksi maksaja. Jos kävi onni onnettomuudessa, henkivakuutus riittää sen maksamiseen takaisin, jolloin päästään aloittamaan nollasta. Jos taas työttömyys iski ja laina oli pakko irtisanoa siksi, mutta uusi työpaikka löytyi aikanaan, laina on maksettu pois jo n. 6 vuodessa alkuperäisellä lyhennystahdilla. Lisärasitteena on kuitenkin vuokra tai toinen asuntolaina, jos takaukset järjestyivät, joten käytännössä maksutahti saattaa hieman hiljentyä.

Voitte laskea itse konkreettiset seuraukset eri skenaarioille. Tästä syystä kannattaa mitoittaa lainan siten, että yleisimpien (työttömyys, sairaus, onnettomuus, avioero, lapset) toteutuminen ei aiheuta sen suurempia ongelmia. 100% laina on valtava riski juuri siksi, että mikäli se toteutuu sellaisena hetkenä, kun asunnon arvo on laskenut jäljellä olevan lainan alle, siinä ei mene pelkästään rahaa vaan myös mahdollisuus uuteen yritykseen vuosikausiksi.

Syy laina-ajan pitämiseen lyhyenä on siinä, että lainapääoma todennäköisesti lyhenee nopeammassa tahdissa kuin taloudessa tapahtuva negatiivinen käänne syö asunnon arvoa. Vaikka asunnon arvo laskisi 30% kolmessa vuodessa, lainapääomakin lyhenee tässä ajassa niin paljon että missään vaiheessa velallinen ei ole pahasti miinuksella. Vaikka riski toteutuisi huonoimmalla mahdollisella hetkellä, siitä toipuminen käy paljon nopeammin kuin pitkäaikaisessa lainassa, joka ei juurikaan lyhene ensimmäisinä vuosina.

Lue lisää

Höh, totta kai, jos joku on niin urpo, että ottaa lainansa sinun mainitsemillasi ehdoilla, niin kyllähän siinä on liian suuria riskejä! Sinun esimerkissä otetaan KOKO laina ilman omaa rahaa. Kai nyt hyvänen aika jokainen tajuaa, että 100% laina ilman omaa rahoitusta on valtava riski!?!? Hauki on kala;-)

Minun esimerkkini oli realistisempi, etkä oikein ottanut siihen kantaa. Edelleen kysyn, mitkä riskit ovat mielestäsi liian suuret omassa esimerkissäni??

Ihmettelijä12 kirjoitti:

Höh, totta kai, jos joku on niin urpo, että ottaa lainansa sinun mainitsemillasi ehdoilla, niin kyllähän siinä on liian suuria riskejä! Sinun esimerkissä otetaan KOKO laina ilman omaa rahaa. Kai nyt hyvänen aika jokainen tajuaa, että 100% laina ilman omaa rahoitusta on valtava riski!?!? Hauki on kala;-)

Minun esimerkkini oli realistisempi, etkä oikein ottanut siihen kantaa. Edelleen kysyn, mitkä riskit ovat mielestäsi liian suuret omassa esimerkissäni??

Lue lisää

Luin viestisi huolimattomasti. Sinun esimerkissäsi on poltettu hirmuinen määrä rahaa taivaan tuuliin, mutta katastrofia ei tosiaan tapahdu.

Viestiäsi edeltävässä "vastaihmettelijän" viestissä verrattiin lainaan käytettyjä rahoja vuokraan ja todettiin vuokrarahojen menevän kankkulan kaivoon. Viestisi oli vastaus siihen ja otsikkosi sanoi "juuri näin!". Vastasin siis molempiin yhdessä, tai niin luulin...

Siinä vastaihmettelijän viestissä unohtui se velalla omistamisen riski: Jos asunnon joutuu myymään tilanteessa, jossa laina jää vielä jäljelle, ongelmia tulee. Mitä suurempi osuus ostoksesta rahoitetaan lainalla ja mitä pitempi lainan maksuaika on, sitä suurempi riski on sille, että ongelmia tulee.

Se oma esimerkkini on liioiteltu useimmissa tapauksissa, mutta tekee toivottavasti ongelman paremmin näkyväksi. Valitettavasti sekin on silti arkea joidenkin lainanottajien kohdalla.

se 13 kirjoitti:

Luin viestisi huolimattomasti. Sinun esimerkissäsi on poltettu hirmuinen määrä rahaa taivaan tuuliin, mutta katastrofia ei tosiaan tapahdu.

Viestiäsi edeltävässä "vastaihmettelijän" viestissä verrattiin lainaan käytettyjä rahoja vuokraan ja todettiin vuokrarahojen menevän kankkulan kaivoon. Viestisi oli vastaus siihen ja otsikkosi sanoi "juuri näin!". Vastasin siis molempiin yhdessä, tai niin luulin...

Siinä vastaihmettelijän viestissä unohtui se velalla omistamisen riski: Jos asunnon joutuu myymään tilanteessa, jossa laina jää vielä jäljelle, ongelmia tulee. Mitä suurempi osuus ostoksesta rahoitetaan lainalla ja mitä pitempi lainan maksuaika on, sitä suurempi riski on sille, että ongelmia tulee.

Se oma esimerkkini on liioiteltu useimmissa tapauksissa, mutta tekee toivottavasti ongelman paremmin näkyväksi. Valitettavasti sekin on silti arkea joidenkin lainanottajien kohdalla.

Lue lisää

Jep, tarkoitan juuri tuota, eli esimerkkini "katastrofi" on yhtä kuin se, että on tosiaan poltettu rahaa taivaan tuuliin. Ja näinhän sen kuuluukin mennä. Ilman mitään riskinottoja saa asua pienessä vuokraluukussa koko ikänsä--> hallittu riskinotto kuuluu elämään ja jos worst case scenario toteutuu, ei aiheuteta katastrofia vaan "vain" hävitään rutkasti rahaa. Huomioitavaa on se, että tämä kuitenkin se epätodennäköinen vaihtoehto, eli suurin osa meistä selviytyy lainoistaan hyvin. Mutta riskit hallintaan jne...

Yksi ihan huomionarvoinen pointti arvioitaessa tuota rahanmenetyksen mahdollisuutta on sekin, että moni tämän päivän ison lainan ottaja on ostanut aiemman asuntonsa vuonna X, ja saa siitä jonkinmoisen voiton. Joten jos käy huonosti, ja joutuu myymään tappiolla vs. ostohinta, on muistettava, että on itse aikanaan hyötynyt asuntojen hinnannoususta.

On tietenkin selvää ja ihan aiheellista muistuttaa velalla omistamisen riskeistä, etenkin jos laina-aika on todella pitkä samoin kuin lainamäärä (suhteessa asunnon arvoon).

se 13 kirjoitti:

Luin viestisi huolimattomasti. Sinun esimerkissäsi on poltettu hirmuinen määrä rahaa taivaan tuuliin, mutta katastrofia ei tosiaan tapahdu.

Viestiäsi edeltävässä "vastaihmettelijän" viestissä verrattiin lainaan käytettyjä rahoja vuokraan ja todettiin vuokrarahojen menevän kankkulan kaivoon. Viestisi oli vastaus siihen ja otsikkosi sanoi "juuri näin!". Vastasin siis molempiin yhdessä, tai niin luulin...

Siinä vastaihmettelijän viestissä unohtui se velalla omistamisen riski: Jos asunnon joutuu myymään tilanteessa, jossa laina jää vielä jäljelle, ongelmia tulee. Mitä suurempi osuus ostoksesta rahoitetaan lainalla ja mitä pitempi lainan maksuaika on, sitä suurempi riski on sille, että ongelmia tulee.

Se oma esimerkkini on liioiteltu useimmissa tapauksissa, mutta tekee toivottavasti ongelman paremmin näkyväksi. Valitettavasti sekin on silti arkea joidenkin lainanottajien kohdalla.

Lue lisää

Tämä katajainen kansa olisi maailmalla vielä nykyistä paljon menestyksekkäämpiä ja kilpailukykyisempi jos meissä olisi vähän enemmän uskallusta ja riskinottokykyä. Rohkeutta ja sisua kyllä löytyy tosipaikan tullen mutta jos ei ole pakko niin moni hyvä asia jää turhan varovaisuuden takia tekemättä kun kaikessa yritetään pelata mahdollisimman varman päälle. Varma ja pakollista ei tässä elämässä ole kuin kuolema.

Kaikkihan sen tietävät että vuokrarahat menevät satavarmasti kankkulan kaivoon. Mikäli vuokrasumma on kohtuullinen ja omasta mielestään se ei ole tyhmää niin siitä vaan harrastamaan hyväntekeväisyyttä vuokranantajan suuntaan.Oletetaan, että perheasunnon vuokra on vaikka 1100 euroa niin vuodessa kankkulan kaivoon menee 13 donaa ja viidessä vuodessa 66 donaa. Jos 250 tuhannen hintaisen asunnon arvo laskee 30 % niin puhutaan summasta joka on samaa luokkaa viiden vuoden vuokran kanssa. Ja kuka uskoo hyvien perheasuntojen 30 % hinnanlaskuun ainakaan kasvukeskuksissa?