Tyräleik. ja nukutus

tyrä ja vesikives muistaakseni 4-vuotiaana, Mehiläisessä Turussa.
Sai ensin esilääkityksen ja sitten sain kantaa hänet leikkaussaliin, ja olla mukana, kunnes nukahti.
Kun poika oli tuotu heräämöön, minut haettiin sinne, jotta olen vieressä, kun herää.
Leikkaus tehtiin aamulla, ja iltapäivällä päästiin kotiin. Poika oli aika ventti sen illan, mutta muistaa vielä 10-vuotiaana kuinka äiti teki sosekeittoa hänelle kotona.
Seuraavana päivänä hän jo oli jalkeilla, ja touhusi ihan normaalisti.
En muista, että olisi ollut mitään paranemisongelmia, arpikin on lähes huomaamaton.

Meidän pojalta (nyt 13 v) leikattiin nivustyrä 1 v ja 2 viikon iässä. Suunnitelma oli, että leikataan toiselta puolelta ja samana päivänä kotiin.

Leikkauksen aikana päättivät leikata myös toiselta puolelta. Se puoli ei ollut oireillut, mutta oli kuulemma "heikko".

Oli sitten yhden yön sairaalassa. En muista tarkemmin, mutta kaikki meni hyvin.

Sen sijaan muistan kotiintuloa seuraavat päivät oikein hyvin. Me oltiin pelätty, että leikkaus viivyttää pojan kehitystä ja koska lie raukka oppii kävelemäänkään. No kaksi päivää operaatiosta ja piltti otti ensiaskeleensa.

Ja siitä päivä tai pari, niin poika pääsi putoamaan vintin raput alas. Hän tuli kierien mukkelis makkelis. Säikähdettiin ihan kauheasti ja tunnettiin syyllisyyttä, että miten me päästettiin näin käymään. Hän huusi pienen hetken ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Huh helpotusta. Tikit eivät revenneet eikä muutakaan mitä pelättiin.