Kertokaapa kohtalokaverit, millaisia eri tinnitusversioita teillä on?
-Soiko kokoajan vai ajoittain?
-Millainen ääni?
-Mistä alkoi minkä ikäisenä ja miten sopeuduit?
-Kuinka kovaa tinnitus on eli kuuletko päivisinkin jos ympäristö hieman hiljenee?
Joskus ajattelen, ettei minunlaisia toisia varmaan ole, ensinnäkin kuulen soimisen lähes kokoajan, olen sitten vessassa, saunassa tai katson vaikka tv:tä, tämä on ollut jo kohta vuoden ja edelleen saa aikaan kamaliakin ahdistuskohtauskia. Olen vasta reilu 2 kymppinen nainen, kotona kahden pienen lapsen kanssa ja tuntuu että tämä vie hirveästi energiää elämässäni vaikka kuinka yrittäisi päästä eteenpäin.
-Soiko kokoajan vai ajoittain?
-Millainen ääni?
-Mistä alkoi minkä ikäisenä ja miten sopeuduit?
-Kuinka kovaa tinnitus on eli kuuletko päivisinkin jos ympäristö hieman hiljenee?
Joskus ajattelen, ettei minunlaisia toisia varmaan ole, ensinnäkin kuulen soimisen lähes kokoajan, olen sitten vessassa, saunassa tai katson vaikka tv:tä, tämä on ollut jo kohta vuoden ja edelleen saa aikaan kamaliakin ahdistuskohtauskia. Olen vasta reilu 2 kymppinen nainen, kotona kahden pienen lapsen kanssa ja tuntuu että tämä vie hirveästi energiää elämässäni vaikka kuinka yrittäisi päästä eteenpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Korvat soi kokoajan, ääniä on n. kymmenkunta eri taajuista molemmissa korvissa (pystyn ne erittelemään suurinpiirtein ja laskemaan). Soiminen on kimeää, piipittävää, viheltävää ja myös matalempaa jumputusta. Tinni alkoi 23-vuotiaana ja nyt olen 41v. En tahtonut sopeutua millään alussa, sain sisäkorvan verenkiertoa edistäviä lääkkeitäkin, eivät auttaneet. Kait tinnin alussa sitä kuuntelee tarkemmin, loppuuko välillä vai voimistuuko? Nyt tällä hetkellä tiedostan tinnin silloin tällöin, yleensä täydessä hiljaisuudessa. Väsymykselläkin on osansa, joskus on vaikeaa nukahtaa - jotkut neuvovat kuuntelemaan esim. radiota "ei-kanavalla" eli sitä suhinaa, joka puolestaan vie tinniä "pois". Usko pois, meitä on paljon. Vuosien myötä asiaan tottuu ja hyväksyy sen olevan osana elämää. Alussa se rajoittaa, myöhemmin ei enää anna estää elämästä normaalisti. Asiasta kannattaa puhua ystävälle, puolisolle tai vaikkapa liittyä tinnitusyhdistykseen - älä jää yksin. Tosin ystävä tai puoliso, ei välttämättä osaa asettua asemaasi - miltä kaikki tinnissä tuntuu, jos itsellä sitä ei ole. Tältäkin palstalta saat varmasti tukea/emailystäviä. Yritä arkielämässä etsiä muita asioita/miettimistä ja pyri jättämään tinni taustalle. Ajan kanssa onnistut kyllä.
meme,llä" on hyvä vastaus,noin se suurin piirtein on ja menee.
Kertokaapa minulle, kuuletteko sen äänen korvan sisällä vai ulkopuolelta?
Minulla oli aikoinaan aivokasvain, silloin kuulin surinaa. Ääni tuli ulkopuolelta ja tuntui liikkuvan, aivan kuin iso kärpänen olisi lennellyt sivullani. Aina joskus joku kyselee oireista. Jos puhun kuuloharhoista, se ymmärretään sellaiseksi (puhe)äänien kuulemiseksi, mitä on joissain mielenterveysongelmissa. Itseni on taas vaikea nimittää tuota tinnitukseksi.
Kun korvani oli täynnä vaikkua ja siellä alkoi valtameri suhista, tunsin sen taas selvästi korvan sisältä tulevaksi.
Kärsin itse reilun vuoden korvan huminasta ja soimisesta joka terveyskeskuksessa todettiin "vaan" tinnitykseksi. En hyväksynyt vastausta sillä tuntui ettei sen kanssa pystynyt elämään normaalisti... Menin yksityisen kautta (3-kymppiseltä kolmen lapsen yksinhuoltajalta ei halpaa touhua) magneettikuvauksiin ja löytyi kasvain nimeltään akustikusneurinooma. Aivokasvain joka on kiinnittynyt aivoihin,kuulo-, kasvo- ja tasapainohermoon. Se leikattiin syyskuussa ja vielä olen sairaslomalla. Kuulo korvasta lähti melkein täysin ja se humina siihen jää mutta ota selvää itse jos olo tuntuu pahenevan ja vaadi tutkimuksia...
-Soiko kokoajan vai ajoittain?
En tosiaan tiedà soiko kokoajan. Todennàkòisesti nàin on, vaikka normaalissa ààniympàristòssà en sità aina huomaa, etten sormet-korviin kokeile. Paha tapa.
-Millainen ääni?
Melun aiheuttama tinnitus eli korkea tasainen ààni.
-Mistä alkoi minkä ikäisenä ja miten sopeuduit?
Alkoi muutama viikko sitten (18 vuotias tyttò olen), enkà ole sopeutunut. Ahdistusta aina, kun huomaan, ettà yhà tinnittàà ja muutama suurempi ahdistuskohtaus.
-Kuinka kovaa tinnitus on eli kuuletko päivisinkin jos ympäristö hieman hiljenee?
En kuule pàivisin, ellen erikseen kokeile kuten jo sanoin. Tosin viime viikolla kàvin paikallisessa pubissa oluella. Oli korvatulpat koko ajan korvissa ja join puolikkaan pienen oluen hitaasti, varmaan kolmen tunnin aikana. Ei paljon! Sitten ulos làhdettyàni ja kàveltyàni hiukan kuului puolisen minuuttia hirveàn kova korkea tinnitus, joka onneksi siità nopeasti sitten vaimeni tàhàn normaaliin. Silloin olin normaalissa ààniympàristòssà, olin ottanut korvatulpat pois ja todella kuulin vinkunani.
Vielà erityisesti ketjun aloittajalle. Ymmàrràn tàysin mità tarkoitat, kun sanot.
"tämä vie hirveästi energiää elämässäni vaikka kuinka yrittäisi päästä eteenpäin."
Itse olen kanssa kahden pienen lapsen kanssa. Tyttò 2v. ja poika 8kk, toisin sanoen hommaa siinà on. Vàlillà kun ovat vàsyneità, laitan korvatulpat, sillà pelkààn ja tiedàn, ettà kiljumista on tulossa. Tyttò varsinkin kiljuu niin korkealta ja kovaa vàlillà, ettà oikein sattuu, eikà anna mitààn vaoitusta. Kovasti yritàn tàstà tavasta opettaa ulos. Ja ahdistaa kamalasti, kun korvatulppien kanssa olen, silloin tuo ààni kuuluu selvimmin. Nuoren herran kun laitan ylàkertaan nokosille on tulpat myòs pakko ottaa pois, jotta kuulisin, kun hàn heràà. Tuolloin varsinkin pelottaa, ettà kun nyt vaan ei tyttò kiljuisi kovasti. Sehàn voi aiheuttaa vamman vamman pààlle ja ties vaikka entisestààn tilanteeni pahenisi. En sità soisi millààn. Vaan minkàs teet, kun lapset ovat lapsia, arvaamattomia. Ja harmittaa kun oikeasti tyttòparalle suutahdan, kun hàn kiljahtaa ihan kiukutteluaan. Olenko liian ankara? Toisaalta, eihàn se hyvà tapa ole, ettà ihan uskon tekevàni oikein, kun huutamisesta rankaisen samoin kuin vaikka veljensà kiusaamisesta. Kaikki tàmà on vaan niin turhaa stressià!!
vaikkapa http://www.tinnitusyhdistys.fi/, jossa kerrotaan monenmoista asiaa, mm. yliherkästä kuulosta ja sieltä löytyy linkkejä myös kuulonhuoltoliiton sivuille yms. Korvatulpat ovat varmasti hyvät melussa, mutta toisaalta pitäisi olla ilman normaaliäänissä. En tiedä tyttäresi desibelimääriä "kiljumisen" osalta, mutta mulle ainakin aikoinaan sanottiin, että korva voi turtua vähäisiin ääniin, mikä pitäisi olla toisinpäin eli ärsykkeitä mahdollisimman paljon. Eikö 2-vuotiaalle voisi kehittää jotain, joka veisi kiljumisen pois? Kiinnittää huomion johonkin muuhun ja rauhoitella, ehkäpä kokisi, että kiljuminen ei auta mitään, vaan palkitaan "nätisti" olemisella. Itsellä omat lapset jo isoja, joten en muista enää tuota taaperoikää tarkkaan. Toinen vaihtoehto olisi nuoren herran kohdalla laittaa itkuhälytin yläkertaan, jos pelkäät korvatulppia ottaa pois? Energiaa tinni kyllä syö alkuvaiheessa, mutta vuosien myötä sen hyväksyy osaksi itseään. Toivottavasti kantasoluhoidoista joskus löytyisi apu tähänkin "vaivaan".