Pimeinä talviaamuina kävellessäni kouluun ajattelen sinua, vaikken tunnekaan sinua, siis sinua jota rakastaa ja hoivata. Tuskin tiemme tulee koskaan kohtaamaan ja haaveilen sinusta kuitenkin aina tullessani bussilla koulusta, silti minua masentaa, koska et odota minua missään, aina tunnen itseni niin yksinäiseksi ja tuskaisesti. Elämässäni ei ole koskaan muuta kuin opiskelu, ei vastakkaisen sukupuolen rakkautta, ei ketään, joka huolisi minua...se masentaa minua todella ja kun ilta koittaa niin nukkumaan käydessäni mietin jälleen sinua, jota ei ole ja aamulla herättyäni kaikki alkaa jälleen alusta..
Olen omistanu runon itselleni ja tylsääkin tylsemmälle elämälleni!...kiitos jos jaksoit lukea!
Olen omistanu runon itselleni ja tylsääkin tylsemmälle elämälleni!...kiitos jos jaksoit lukea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän,
yksinäisyys satuttaa,
monet tietävät sen pimennon,
Mutta,
tiedän että rakkaus,
sinutkin löytää,
Ehkä,
ei tänään,
mutta kerran se löytää sinutkin,
Kunhan,
et vain toivoasi menetä,
et pimeyteen vajoa,
Monet,
tietävät juuri nuo tunteet,
ja he ovat kohdanneet ajallaan rakkauden...
että joku on jaksanut lukea...