Olen 19 vuotias naisen alku. Olen työtön ollut jo pian puoli vuotta. Olen ruvennut saamaan ahdistus kohtauksia, en saa nukutuksi ja olen muutenkin todella ärtyinen ollut jo pari kuukautta.. Pienetkin asiat tuntuvat ahdistaville, kuten kaupassa käynti. En tunne tältä paikkakunnalta ketään ja olen ollut neljän seinän sisällä jo pian puoli vuotta, en halua lähteä minnekkään, ja jos joudun lähteä tuntuu ahdistavalle.
Saan itku kohtauksia välillä. Mikään ei oikein kiinnosta ja haluaisin olla myös anorektikko.. Olen yrittänyt oksentaa ruuan pihalle kerran, siinä onnistumatta.. mikä minun on? tarvitsenko apua??
Ja jos haen apua saanko sitä varmasti, ettei minua ruveta väheksymään..???
len työtön.
Saan itku kohtauksia välillä. Mikään ei oikein kiinnosta ja haluaisin olla myös anorektikko.. Olen yrittänyt oksentaa ruuan pihalle kerran, siinä onnistumatta.. mikä minun on? tarvitsenko apua??
Ja jos haen apua saanko sitä varmasti, ettei minua ruveta väheksymään..???
len työtön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, olin itsekin jotakuinkin tuossa iässä puolen vuoden "tauolla" elämästäni. Tapoin aikaa vanhempieni helmoissa, join paljon, enkä tiennyt oikein mitä tekisin elämälleni. Alkoi ahdistamaan ja ahdisti siihen asti, kunnes armeija alkoi ja sitten elämä taas "lähti käyntiin" . Sinun tilanteesi.. onko sinulla koulutusta jollekin alalle, mikset hakeutuisi tekemään sitä työtä jota osaat? Yo? Rupea pohtimaan mitkä eri tulevaisuuden työvaihtoehdot kiinnostaisi. Mene työkkäriin ja hakeudu vaikkapa työharjoitteluun. SPR:n toimintakaan ei maksa mitään. Tai mene mukaan johonkin sellaiseen harrastustoimintaan, joka tuntuu itsestäsi yksinkertaisesti mielekkäimmältä. Tutustu ihmisiin, itsekin olin aikamoinen erakko puolisen vuotta, kunnes "väkipakolla" tutustuin ihmisiin ja siitä se sitten lähti. Jos et tunne paikkakunnalta ketään niin tutustu! Et menetä siinä mitään. :)
Älä toivo olevasi anorektikko! Siinä et menetä muuta kuin terveen kuvan itsestäsi ja maailmasta. Uskon että olet kaunis ja upea ihminen tuollaisena kuin olet. ;) Ota kontaktia ihmisiin, yksin täällä ei pärjää.
Mitä tulee tuohon konkreettiseen avuntarpeeseen, niin paikallinen terveysviranomainen, esim. terveyskeskus on oikea taho jonka puoleen tulee kääntyä. Hakeudu lähimmän lääkärin vastaanotolle ja kerro ongelmasi tälle. Jokaisen perusterveyskeskuslääkärinkin pitäisi osata ottaa ohjat käsiin ja esittää sinulle jatkotoimenpiteitä, psykologi tms. tapaaminen.
Tai jos haluat säilyttää anonyymiuden (säilyy se lääkärikäynnilläkin) niin voit soittaa johonkin auttavaan puhelimeen ja kertoa sinne miltä sinusta tuntuu. Se kun ei ole mikään häpeä pyytää apua, jos apua uskot tarvitsevasi.
Väheksymisestä, en osaa sanoa, nykyään kun tuntuu olevan yleinen suuntaus, että auttaviakaan tahoja ei kiinnosta, paitsi siinä vaiheessa kun asiat ovat oikeasti ihmisellä todella viturallaan. Tilanteesi ei siinä mielessä kuulosta "pahalta", jos vertaa vaikeampiin mielenterveysongelmiin, jotka sitten ovat niitä ammatillisesti "mielenkiintoisia", toisin kuin ns. vähempipätöiset ongelmat. Tällainen menttaliteetti on valitettavaa ja sitä esiintyy, kautta rantain.
Sanoisin että lyöt nyrkin pöytään ja sanot APUA, sen pitäisi riittää.
Toivottavasti tästä nyt on jotakin apua..
Oirees vaikuttaa paniikkihäiriöiltä, sen leivemmässä muodossa. Siihen kuuluu kuvailemasi ahdistukset ja pelkotilat, unettomuus ym. Kannattaa käydä lääkärissä ennen kuin oireet lisääntyy ja muuttuu rajummiksi kohtauksiksi. Siihen on olemassa hyviä nopea tehoisia lääkkeitä ja myös pitkäaikaiseen käytöön jotka tasaa mielialaa ja lievittää ahdistusta.