kyselisin ihmisiltä että kuinka monelle on käynyt sama jyväskylä keskus-sairaalassa,eli väitetty että lapsi mahtuu ja monen kummenen tunnin päästä huomataan että ei mahdu ja lapsi on lähellä kuolemaa sitten nopeasti sektioon...???
hoito virheitä jkl:llän ks:ssä
paukkuliini
92074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No itse olen sinne menossa synnyttämään lähiaikoina, en ole onneks ainakaan tuommoisesta kuullut, ja en nyt huhupuheita kovin helposti uskokaan, ennen kuin jotain itse koen! Ei kai ole kovin hyvä tommosia miettiä..
kävi niin. se yritti synnyttää tyttöänsä 3pv. kätilöt vaan oli aina tokassu et katotaan vielä kyllä se mahtuu tulemaan.loppujen lopuksi oli pakko tehä sektio ja uskoo ettei se tyttö sieltä muuten tule! nyt tällä naisella hirveä synnytyspelko kun odottaa toista.yrittää vetää hirveetä paperisotaa että saisi suunnitellun sektion.minulla oli jyväskylässä myös inhottavat kätilöt.ekaa olin tekemässä ja nämä vaan nauro tyyliin "elä ole tyhmä! ei tää välilihan leikkaus satu" jne..
minä itse koin juuri saman kohtalon siksi kyselen kun haluan tietää kuinka yleistä tämä on kun minun 10 ystävälle on käynyt sama....sektion saa jos tarpeeksi hanakasti väittää.minulle on nyt aina sektio papereissa senkin sain vain väkisin pakottamalla.en enää koskaa mene jkl:llän ks:sään missään asioissa!!!!
Mä oon myös synnyttänyt Jkl:ssä. Mulla ei tuollaista kokemusta ole vaan ihan hyvät muistot. 2 päivää oli supistellut jo ihan kiitettävästi silleen etten supistusten aikana edes voinut kävellä. Sitten mentiin illalla 9:n aikoihin Jkl:n. Ei paikat ollut auki eikä mitään tapahtunut. Antoivat lääkettä joka joko hidastaa tai nopeuttaa synnytyskipuja mulla lisäsi vain. Sitten mentiinki synnytyssaliin, puhkaisivat kalvot ja lapsi vesi tuli. Laittoivat epiduraalin mutta koko yön kuitenki huutelin kipuja ku mulle epiduraali ei pahemmin auttanut vaan se vei kivut alapäähän siis häntäluuhun ja koko yön voivottelin sitä. Sit aamulla 7:n aikaan kyselivät jo että lähetäänkö leikkaamaan ja olin valmis siihen hommaan. Nyt jälkeenpäin olen paljon miettinyt sitä että annoinko liian helposti periksi ja olisko se sittenki syntynyt alakautta? vaikka mulla kyllä kuvattiin lantio viikon sairaalassa olon jälkeen ku olin synnyttänyt ja siinä huomattiin ettei se olis edes mahtunut tulemaan ja seuraavat lapset autetaan maailmaan suunnittelulla sektiolla.
Tiesin itse, että jokin on pahasti vinossa, olin kamalan kipeä, aikaisemmin synnyttäneenä tiesin myös jotain siitä hommasta, mutta minua ei uskottu. Kaikki oikeuteni poljettiin erään kätilön toimesta, ja juuri tuollaisia kommentteja minäkin sain osakseni, silloin, kun minulle edes itselleni mitään puhuttiin. Et voi olla noin kipeä, kun olet saanut lääkitystä vasta jne... Kaikki todella kivuliaat tutkimukset tehtiin kahteen kertaan, koska mukana oli myös opiskelija. Yritin kieltää, mutta eipä minua kuunneltu. Lopulta uskoin itsekin että olin vain itse jotenkin ylihysteerinen, ja kuvittelin vain kaiken kivun. Yhdessä vaiheessa jopa sanoin miehelleni, että voisin vaikka kuolla, kun ei sille kivulle tullut mitään loppua.
Onneksi vuoro vaihtui, ja uusi kätilö tarttui nopeasti tilanteeseen, kutsui heti lääkärin, ja tämä pelasti meidän lapsemme terveyden, ehkä jopa hengenkin. Hätäsektioon mentiin todella kiireellä, siltikn lapsi ei enää hengittänyt, mutta onneksi vielä kuitenkin heikko pulssi löytyi. Tämä jätti jälkensä lapsen aivoihin, mutta ei onneksi mitään vakavia vammoja ole tullut.
Korostan kuitenkin, että kahdessa muussa synnytyksessä on kaikki mennyt paremmin, vaikka ekakin lopulta hätäsektioon päättyikin. Kätilöt olivat kuitenkin erittäin asiallisia. Viimeinen olikin suoraan suunniteltu sektio, mutta kaikki sujui loistavasti. Menisin kyllä vieläkin sinne synnyttämään. Ehkä kuitenkin vaan muistaisin olla vaativampi, jos minua ja tuntemuksiani ei kunnioiteta.
et antanut liian helposti periksi,oli vain onni silla lapsi voi vauriutua jos se esim kärsii hepen puutteesta niin kuin minun mussukkani mutta hän on onneksi täysin terve.minä sain epiduraalin mutta ne neulat oli loppu joten laittoivat jonkin patentti neulan kun oikean laista ei ollut,no sepä puhkaisi jonkin kalvon ja koko puudute levisi kehooni ja menetin tajun ja sydämmeni oli pysähtyä.onneksi selvisin siitä turhaa kuitenkin salissa punnersin 28h.
et antanut liian helposti periksi,oli vain onni silla lapsi voi vauriutua jos se esim kärsii hepen puutteesta niin kuin minun mussukkani mutta hän on onneksi täysin terve.minä sain epiduraalin mutta ne neulat oli loppu joten laittoivat jonkin patentti neulan kun oikean laista ei ollut,no sepä puhkaisi jonkin kalvon ja koko puudute levisi kehooni ja menetin tajun ja sydämmeni oli pysähtyä.onneksi selvisin siitä turhaa kuitenkin salissa punnersin 28h.
on sullakin kokemus. onneks kuitenki leikattiin multa aika nopeastikin en saanut kokea samaa mitä sinä sait kokea.
Synnytys -00 päätyi nopeasti hätäsektioon kun epiduraali vei äidiltä verenpaineen ja lapselta sydänäänet, eli koin saaneeni asiantuntevaa apua synnärillä kätilöiltä ja muulta hlökunnalta, mutta... Osastolla sain hoitajilta niin ala-arvoista kohtelua ensisynnyttäjäksi, että kun -02 lähdin tekemään toista lasta en pelännyt itse synnytystä vaan kohtelua synnytyksen jälkeen. Silloin purin asiaa ja otin yhteyttä jopa potilasasiamieheen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, koska hän toimi keskus-sairaalan alaisena...
No, mulle sattu sama synnytyslääkäri ja sama ns. ykköshoitaja osastolle ja kaikki meni ihan eri lailla, eli todella hienosti. Hyvä kokemus kompensoi sitä huonoa.
Vuoden päästä oltiin kakkos lapsen kanssa "sairaala kierteessä" akuutin tyrän vuoksi, sitä ei leikattu ennen kuin sattui "oikea" ihminen kohdalle, eli kivuista huolimatta kotiin ja taas kohta sairaalaan. Silloin alkoi taas usko mennä siihen systeemiin, mutta silloin sattui hyviä hoitajia, jotka lievitti pahaa fiilistä.
Täysin ei silti ole kammot kadonneet.
Nyt odotan kolmatta lasta (39 5) ja olen joutunut käymään keskusteluja äitipolilla jo etukäteen koska puhjenneen allergian takia ei minulle nyt voida puudutteita antaa, kívun lievitystä kyllä. Lapsi on iso kokoinen ja jännitänkin kuinka se maalimaan mahtaa tulla, alateitse yritetään kuitenkin ensin. Kätilön kanssa jutellessa selvisi se minkä olen vuosien kuluessa huomannut, että vaikka mitä suunniteltaisiin etukäteen niin kaiken tapahtuminen riippuu niin siitä mikä on oma tilanne kun synnärille menee, mikä vuorokauden aika, mikä viikonpäivä on, kuinka paljon on synnyttäjiä ja ketä on töissä... Sille ei voi mitään, mutta näin se menee... Toivon vain että hengissä ja hyvissä voimissa selvitään. Mut ite se on vaan itestä ja omista oikeuksista pidettävä huolta ja senpä takia on hyvä että lapsen isä tai joku muu lähtee mukaan synnytykseen, että jos ei itse pysty,osaa tai jaksa itselle apua vaatia niin toinen tekee sen sinun puolestasi.
Tässä siis asiassa ja asian vierestä, mut pointti oli että itse olen keskus-sairaalassa kokenut lähes hoitovirheitä, että saanut hyvää hoitoa. Toivon taas että mennään plussan puolelle! Toivon, todella.